Alkoholiannokset: 6
Korvaavia nautinnontuottajia: Bileet
Olotila: Epävarma
____
Kustantajan syyskauden avajaiset on The Juttu. Olen säästänyt alkoholin kiintiöannoksia tätä iltaa varten hyvän annoksen. Tiedän että täysin kuivin suin olisin kokkareilla kuin kala kuivalla maalla.
Kirjailijan työ on yksinäistä. Johtuneeko siitä, että kirjailijat ovat usein tavanomaista enemmän epäsosiaalista sakkia. Vai ajautuvatko introvertit ihmiset lähtökohtaisesti kirjojen pariin, ensin lukijoina, sitten kirjailijoina. Tiedä häntä, kuka on muna ja mikä kana.
Tämän vuoden tapahtuma ei eroa merkittävästi edellisistä. Tutustun muutamaan onnelliseen esikoiskirjailijaan, juttelen kustannustoimittajan kanssa seuraavan romaanin aikataulusta ja kyselen markkinoinnilta, mitä sosiaalista on suunnitteilla Turun ja Helsingin kirjamessuille.
Noudatan alkoholinkäytön itsehyväksynnän kanssa jo tuttua kaavaa. Vertaan tilannetta siihen, miten entinen minäni olisin toiminut. Onnistun siinä, etten ota rentoutusryyppyä ennen juhliin lähtöä enkä piipahda edes ravintolavaunussa. Epäonnistun viinilasillisten pitämisessä vain ruokajuomana. Käyn täyttämässä tyhjän lasin viinitonkan hanasta kaksi kertaa illan aikana. Jatkoilla haen yhden Savignon blancin baaritiskiltä. Mietin, että kovin montaa lasillista en ole kuluneen vuoden aikana ravintolasta ostanut. Kerrat on laskettavissa yhden käden sormilla.
Kun saavun kotiin, oloni ei ole hyvä. Kärsin enempi henkisesti kuin fyysisesti. Kirjailijan roolin kipeät kohdat pistävät ikävästi. Kirjailijakollegoiden tapaaminen ei ole auttannut tilannetta, ehkä jopa pahentanut sitä. Tunnen itseni pettyneeksi vertaistukiprosessin kannattajaksi. Entisessä elämässäni uskoin vankasti, että olotilan parantamiseksi olisi vaan pitänyt juoda enemmän. Nyt tiedän, että vähemmän olisi todennäköisesti toiminut paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti