Maanantai 31. heinäkuuta 2017

Alkoholiannokset: 0 
Korvaavia nautinnontuottajia: Mörkö 
Olotila: Itseanalyyttinen
____

Heinäkuu loppuu. Kuukaudessa sallittujen alkoholiannosten kiintiö ylittyi seitsemälläkymmenelläviidellä prosentilla. Tavoittelin kahtakymmentä. Päädyin kolmeenkymmeneenviiteen. Pitäisikö olla huolissaan?

Hämmentävää kyllä, en ole erityisen huolissani. On kesä, lomasesonki ja paljon kohtaamisia. Olen juonut enemmän kuin mitä itselleni piti sallia, mutta suurimmassa osin hallitusti, yksi tai kaksi viinilasillista siellä tai täällä sosiaalisessa tilanteessa. Muutamaa pienimuutoista epäonnistumista lukuunottamatta en ole kertaakaan rekahtanut.

Selitän huolestumattomuttani kuukausimäärän suhteen kahdella yksityiskohdalla. Yle listasi pari viikkoa sitten "hyvin maltilliseksi juomiseksi" yhden alkoholianoksen päivässä, kun puhui lasten kanssa nautittavasta alkoholista. Duodecimin Terveyskirjasto kirjoittaa puolestaan "väestössä hyvin kohtuullisella alkoholin käytöllä ei voida todeta haitallisia vaikutuksia, mutta haitat alkavat lisääntyä päivittäisen käytön noustessa paria–kolmea annosta suuremmaksi tai ajoittain hyvin runsaaksi". Yksi alkoholiannos päivässä tekisi heinäkuussa 31 annosta. Ollaan siis juuri siellä, missä minäkin olen tässä kuussa ollut. Maltillisen alkoholinkäytön ytimessä.

Sen sijaan olen aavistuksen huolissani siitä, miltä hankkeen aikana käyttämieni alkoholiannosten kehityskäyrä näyttää. Infograafi kuvaa tilanteen visuaalisesti. Kuukausi toisensa perään alkoholiannosten määrä on lisääntynyt. Nyt trendin olisi syytä kääntyä ja kulutuksen saavuttaa saturaatio. Nähtäväksi jää.

Sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Alkoholiannokset: 0 
Korvaavia nautinnontuottajia: Koiranpentu 
Olotila: Huippu 
____

Alkoholi tuottaa mielihyvää. Kahdella eri mekanismilla. Sen uskotaan lisäävän dopamiinin, yhden "onnellisuushormonin" tuotantoa. Mutta kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, pääasiassa se lamaa hermosolujen välittämää signaaliia varsin epäspesifisesti. Hermosolujen välittämä viesti ei kulje, kun solukalvon ominaisuudet muuttuvat. Alkuhumalan mielihyvä liittyykin paljolti siihen, että estot, pelot ja epävarmuus poistuvat.

On olemassa monia muitakin tapoja lisätä mielihyvää. Ihan ilman kemiallisia keinoja. Yksi tapa on odottaa jotakin hyvää. Nuorempana odotus liittyy usein isompiin asioihin, suuriinkin unelmiin. Vanhemmiten on oppinut odottamaan pienempiä asioita, viikonloppua, ystävän tapaamista tai vaikkapa lyhyttä matkaa mökille.

Odotus, joka saa täyttymyksensä tänään, on ollut yksi viisikymmenvuotisen elämäni ihanampia. Jokaisen pahan olon ja pelon, kuten myös epävarmuuden tai ahdistuksen tunteen, on leikannut pois ajatus uudesta koiranpennusta. Tähän ei olisi edes alkoholi pystynyt.

Olen joskus vinosti hymyillyt ihmisille, jotka avoimesti myöntävät hankkineensa koiran täyttämään tyhjyyttään. Nyt teen niin itse. Avoimesti ja mieli kirkkaana. Täysissä sielun ja ruumiin voimissa, kuten tavataan sanoa.

Elämäni on yhdessä niistä pisteistä, joissa luopumista on enemmän kuin saamista. Muutokset kuuluvat elämänkaareen, luopuminen useimmiten nimenomaan ikääntymiseen. Yksi luopumisen muoto on oman itsen muuttuminen. On rooleja, jotka pitää pakata ja siirtää ullakolle. Minä olen pakannut tämän vuoden aikana itsestäni ulos sen hauskan Leenan, josta ihmiset ovat tykänneet ja josta itsekin pidän. Sen, joka oli aina valmis juhliin kuin juhliin ja joka jaksoi vaivatta bileettää aamutunneille nauraen, jutellen ja välillä itkienkin. Tämä luopuminen yhdessä aikuistuvien lasten pesästä lentämisen kanssa saa minut pelkäämään yksinäisyyttä.

Tove Jansson loi Muumi-tarinoihin ihmisen yksinäisyydelle hahmon. Hän on sanonut suuren, kömpelön ja synkän Mörön kuvaavan nimenomaan suomalaista melankoliaa. Siitä syystä minä annan tänään pienelle, huomenna suurelle, koiralleni nimen Mörkö.

Torstai 27. heinäkuuta 2017

Alkoholiannokset: 2 
Korvaavia nautinnontuottajia: Odotus 
Olotila: Hyvä 
____

Jääkaapissa on avattu valkoviinipullo edellisen viikonlopun vieraiden jäljiltä. Se tuijottaa minua joka kerta, kun avaan jääkaapin oven. Olen avannut oven viikon aikana liian monta kertaa. Tarkempaan katsomattakin tiedän, että pullossa on jäljellä lasillisen verran erinomaista juomaa.

Yhdeksältä illalla pakkaamisaktiviteettien lomassa avaan jääkaapin jälleen kerran. Popsin muutaman mansikan. Nostan viinipullon kaapista. Mietin vain hetken, kaadanko sen sisällön viemäriin vaiko itseeni. Kannan pullon kellariin ja juon viinin. En mainitse asiaa kenellekään.

Päätän etten kirjaa juomaani viiniä Ottomitta-laskuriin, mutta perun päätöksen ennen puoltayötä. Itseään on turha huijata, vaikka muita petkuttaisikin.

Mitä tästä opin? Ympärillä lojuvat avatut alkoholipullot, erityisesti viiniä sisältävät, ovat minulle ongelma. Jos ja kun haluan kohtuullistaa juomistani, niistä pitää päästä eroon. Juhlista, illanistujaisista ja päivällisiltä jääneet juomat viemäriin, mikäli mies tai aikuinen tytär eivät kumoa niitä nopeahkosti kurkkuunsa.

Tiistai 25. heinäkuuta 2017

Alkoholiannokset: 5 
Korvaavia nautinnontuottajia: Keskustelu 
Olotila: Erinomainen
____

Ystävien mökillä kohtuumatkan päässä pääkaupunkiseudulta on perinteiset rapujuhlat. Paikalla kolme pariskuntaa. Tarjolla ensin grilliruokaa ja illan jo pimennyttyä pitkän saunomisen jälkeen rapuja. Jutellaan kaikesta maan ja taivaan välillä, myös kipeistä asioista muutaman kyynelen kera. Nauretaan paljon ja lopuksi lauletaan kitaran, haitarin ja huuliharpun säestyksellä. Seurue on täynnä musiikin kanssa työskenteleviä tai sitä harrastavia.

Rapujuhlien tapaan tarjolla on paljon alkoholia. Minä korvaan snapsit vedellä ja otan saunalle ginger beeriä omasta kylmälaukusta. Kieltäydyn muutamista viinikaadosta ja pöydässä koetan juoda mahdollisimman hitaasti. Homma toimii hyvin. Tarjotut viinit ovat erinomaisia. Pysyn joukossa aamukolmeen asti.

Mies on kysynyt ennen lähtöä, aionko kertoa alkoholihankkeestani. En aio, enkä kerro. Huominen työpäivä on riittävä syy kohtuulliseen juomiseen, josta en tee numeroa.

Kertomattomuus on yksi hankkeeni kipupisteitä. Yksi syy alkoholin juomiseen on kontrollin heivaaminen romukoppaan, päästäminen irti kankeiden käytösmallien orjuudesta eli lyhyesti sanottuna hillittömyys. Juuri tämä syy saa monet hillittömyyttä hamuavat katsomaan kieroon seurueessa raittiina pysyviä. Joukkoon ei haluta ilonpilaajia eikä varsinkaan niitä, jotka seuraavana päivänä raportoivat, miten hilittömästi muut ovat käyttäytyneet. On parempi olla hiljaa. Ja pysyä hiljaa vielä seuraavanakin päivänä.

Perjantai 21. heinäkuuta 2017

Alkoholiannokset: 5 
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole 
Olotila: Kireä 
____

Poljen töistä kotiin kolmen kaupan kautta. Illalla on tulossa vieraita. Auto on tyttärellä lainassa. Olen ärsyyntyneessä tilassa muutaman työpuhelun takia. Kuulen jälleen ulkomaiselta kollegalta, kuinka surkeita kommunikoijia suomalaiset ovat. Yksi alaisista antaa palautetta epäonnistuneista päätöksentekoprosesseista. En viitsi lähteä väittelemään. Mieliala painuu negatiivisen puolelle.

Jännitän vieraita hiukan tavallista enemmän. Kaksi vuotta sitten Suomessa asunut etelä-afrikkalainen vaihto-oppilaamme on saapumassa illastamaan perheensä kanssa. Mieheni kokkaa lohikeittoa, minä teen mansikkakakun ja tytär auttaa voileipäpöydän kanssa. Keittiössä on ruuhkaa ja tunnelma kiristyy. Kaikkia ruoka-aineita ei ole muistettu ostaa. Aika kuluu liian nopeasti vierailun alkua silmällä pitäen. Päädymme tiuskimaan toisillemme.

Muistan ystävättäreni kerran sanoneen, että hänelle yksi vaikeimpia alkoholittomia tilanteita on illanvieton valmistelu. Tunnen tunteen. Pyydän tytärtäni kaatamaan minulle lasillisen alkoholitonta lehtikuohua. Testaan sillä, onko halussa kyse vain tavasta juoda jotakin. Nopeasti huomaan, ettei ole. Päätän jälleen purkaa päätökseni alkoholittomasta illasta. Juon viiniä niin ruoan kanssa kuin sen jälkeenkin terassilla istuttaessa. Nukkumaan käydessä ajattelen, että päätös oli ihan hyvä.

Torstai 20. heinäkuuta 2017

Alkoholiannokset: 0 
Korvaavia nautinnontuottajia: Kesä 
Olotila: Hyvä 
____

Olen töissä ja Suomen toimistolla ainoa projektin johtotiimin jäsen. Muut lomailevat. Minä sijaistan. Sama on toistunut heinäkuisin jo toista vuosikymmentä. Tykkään hiljaisesta maisemakonttorista ja työssä jatkavien tiiviistä tiimihengestä. Saan tehtyä asioita, jotka kiireessä tahtovat jäädä jalkoihin. Kerään parhaillaan projektin metriikoita. Mietin asioiden mitattavuutta ja mittaamattomuutta.

Elämme numerojen aikaa insinöörivaltaisessa maassa. Yritykset mittaavat kaiken, mikä on mitattavissa. Myös koulutuslaitokset ja terveydenhuoltosektori ränkätään mittaamaansa tulosten perusteella. On kuitenkin lukuisia asioita, joita on vaikea, jollei jopa mahdoton, mitata. Yksi niistä on ihmisen tunne, tyytyväisyys, onnellisuus, tyytymättämyys ja kiukku. Kaikki asioita, joilla on uskomattoman suuri merkitys yritysten tulokseen tai yhteiskunnan toimivuuteen. Ihminen on kuitenkin kaiken takana. Yritykset luopuvat säästökuuriensa aikana globaaleista tiimitapaamisista, koska matkat maksavat paljon eikä hyötyä voida mitata. Firmat poistavat henkilökunnan lapsille tarkoitetut kesätyöpaikat, koska hyöty niistä yrityksen tulokselle on pieni. Työntekijöiden käyttöön tarkoitetut saunatilat remontoidaan tuottavampaan käyttöön. Pieniä tekoja, jotka kaikki sattuvat ihmiseen, vähentävät motivaatioita, leikkaavat sitoutuneisuutta ja siten tulosta. Yhteyttä ei kuitenkaan osata mitata.

Myös ihmistä mitataan, ei pelkästään hänen aikaansaamaansa tulosta. Kiloja tulee lisää, kun syö suklaata. Verenpaine nousee, kun syö suolaa. Kolesterolin määrä veressä kohoaa, kun syö juustoa. Maksa-arvot paukkuvat, kun juo viinaa. Kukaan ei kuitenkaan kysy, miten voi terveellistä kontrollielämää elävän mieli. Onko kivaa olla laiha, tylsä ja koko ajan halko perseessä poikittain, kuten mieheni asian ilmaisee.

Olisi ihanaa voida nauttia täysillä siitä tasan yhdestä elämästä, joka minulle on annettu. Syödä illalla kulhollinen Kolmen Kaverin suklaajäätelöä. Nauttia aamulla pitkä aamukahvi punaisella maidolla croisantin kera. Ja juoda kylmä Savignon blanc lasillinen työpäivän päätteeksi terassin rottinkikeinussa.

Huomaan olevani alkoholiongelman keskiössä. Tarvitsen kontrollin. Minun täytyy oppia hallitsemaan alkolinmäärää, jota käytän. Minun täytyy mitata. Alkoholiannosten määrässä se onnistuu. Tunteissani valitettavasti ei.

Keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Alkoholiannokset: 0 
Korvaavia nautinnontuottajia: Aamu-uinti 
Olotila: Normaali 
____

Katselen puoli yhdeksän uutisia. Alkoholi on jälleen otsikoissa. Kuluneen vuoden aikana olen kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka usein näin on. Eikä pelkästään kehitteillä olevan lakiuudistuksen muodossa. Tällä kertaa Yle on teettänyt tutkimuksen, miten suomalaiset suhtautuvat alkoholin nauttimiseen lasten seurassa. Vain noin 10% hyväksyy alkoholin käytön lasten läsnäollessa ja 80% sanoo rajoittavansa juomistaan, kun lapsia on läsnä. Studiossa haastateltava A-klinikkasäätiön naistutkija ei usko tulosta.

Mietin kirjailevan työterveyslääkärin kommenttia, että kaikki suomalaiset valehtelevat alkoholinkäyttönsä määrän, kun sitä kysytään. Muistelen oman tuttavapiirin juhannuksia, mökkimatkoja, lastenkutsuja ja jopa ristiäisiä, joissa viini on virrannut avoimesti.

Haluan kuitenkin vapauttaa suomalaiset tunnontuskistaan ja käännän katseen omaan napaani. Tiedänkö minä edes, kuinka paljon ihmiset oikeasti juovat tai ovat noissa mainitsemissani tilaisuuksissa juoneet? Nimittäin kun itse juo paljon, näkee hyvin huonosti, miten muut juovat. Niin se vaan on.