Alkoholiannokset: 1
Korvaavia nautinnontuottajia: Juhlapöhinä
Olotila: Itkuinen
____
On väitösperjantai ja minut on kutsuttu karonkan jatkoille. Väittelijä ei ole oma oppilas eikä edes yhteistyökumppani. Hänen ohjaajansa on entinen kollegani. Olimme työkavereita kuutisen vuotta.
Sattuman kautta kampaajana toimiva ystävättäreni pistäytyy Helsingissä juuri tänään. Parin tunnin mittaisen terapiatapaamisen jälkeen pääni ulkopuolella on komea lettinuttura ja sisäpuolella seesteinen olo. Puen päälle pari vuotta sitten minulle mittaan ommellun iltapuvun. Se kinnaa epämiellyttävästi keskivartalon kohdalta. Nappaan vielä kainaloon tohtorinhatun. Näin kuuluu tehdä akateemisten pömpöösisääntöjen mukaan.
Olen päättänyt mennä juhliin autolla. Se toimii samalla näppäränä keinona päästä kotiin sekä valkoisena valheena alkoholittomuudestani. Olen aiemmin miettinyt, että juuri tämä ilta on yksi niistä, joissa en tarvitse alkoholia. Paikalla on paljon entisiä työkavereita, joita on kiva nähdä. Ilmassa on pöhinää, jonka vain väitösjuhla kykenee luomaan.
Olen väärässä. Karonkan jatkoilla kohtuukokoinen vierasjoukkio ohjataan odottamaan pariakymmentä karonkassa virallisesti juhlivaa suureen saliin. Tarjolla on salaattia, viiniä ja olutta. Pöydät on katettu valkoisin liinoin. Salissa ei ole taustamusiikkia. Ilmassa lilluu vaivaantunut hiljaisuus, jota yritetään täyttää kevyellä small talkilla. Otan yhden pienen viinilasillisen salaattilautasen oheen. Toivon sen tuovan ilmaa keskustelun siipien alle. Se ei riitä. Pinnalliset jutut pyörivät entisen työpaikan asioissa. Kipeät muistot uivat mieleen. Yritän kysellä, mitä muuta kuuluu. Työpaikkavertailu alkaa muistuttaa kilpavarustelua. Iltapuku ahdistaa päällä. Käyn naistenhuoneessa noin puolitoista tuntia yritettyäni ja totean, etten selviä tästä ilman alkoholia. Päätän lähteä ajamaan kotiin ennen kuin juhlakalu edes saapuu paikalle. Pyydän ystävätärtä välittämään pahoitteluni ja kertomaan, että aloin voida huonosti. Sehän on totta.
Itken auton ratissa, kun ajan kotiin. Tässäkö on minun tuleva elämäni? En pärjää vaikeissa sosiaalisissa tilanteissa. En lähde enää juhliin. En halua tavata ihmisiä. Erakoidun.
Mietin kotona odottavia miestäni ja tytärtä. Ajattelen päivällä tapaamaani ystävätärtä. On olemassa ihmisiä, joiden kanssa on helppo olla. Myös alkoholitta. Joiden kanssa haluan olla. Siinäkö on tulevan elämäni ydin? Valitussa sosiaalisessa pienessä ympyrässä? Vai onko minulla mahdollisuus oppia minglaamaan ilman alkoholin rentouttavaa, rajoja rikkovaa, siipiä antavaa ja itsetuntoa kohottavaa voimaa? Juuri tänään minun on hyvin vaikea uskoa sitä.
Keskiviikko 10. toukokuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Herkkuruoka
Olotila: Kotikyläinen
____
Helsingissä ei ole tapana perustaa Gourmet-tason ravintoloita esikaupunkialueille. Koska joku uskalias on näin päättänyt tehdä aivan kotitalomme läheisyyteen, täytyy uutta ravintolaa hetimiten käydä kokeilemassa. Samalla on mahdollisuus tavata oman kylän ystäväpariskuntaa, jota näkee kiireen kourissa aivan liian harvoin.
Pöytään tilataan ensimmäisenä iso pullo kuohuvaa. Kysyn, löytyykö alkoholitonta? Ei löydy. Ainoat vaihtoehdot ovat alkoholiton olut ja muutama limonaadi. Kysyn, mitä ne ovat. Kuulemma Coca-Cola, Sprite ja Jaffa. Tilaan mineraaliveden. Skoolaan sillä ystävättären pyöreille syntymäpäiville. Lasi on sentään samanlainen kuin muulla pöytäseurueella.
Mainitsen ihmetteleväni, kuinka onnetonta suomalaisissa ravintoloissa on alkoholittomien korvikejuomien tarjonta. Ei ole pelkoa, että jollekin asiakkaalle tulisi mieleen tilata alkoholiton vaihtoehto sen takia, että se maistuu hyvälle.
Amerikassa alkoholivapaiden juomien tarjonta on hankkeessani tähän mennessä ollut kattavinta. Ravintoloissa voi olla useitakin erimakuisia ja yleensä itsetehtyjä jääteejuomia. Erikoisia omia limonadivirityksiä löytyy jos minkäkinlaisia ja coctail-listalla on monia alkoholittomia vaihtoehtoja. Myös briteissä ja saksassa on ravintolassa helppo istua alkoholitta mitä juomiin tulee. Samoin tuntui olevan Puolassa. Suomessa samaan on valovuosien matka. En voi olla ihmettelemättä, miksi näin.
Eikö meillä haluta ihmisten edes pohtivan alkoholitonta vaihtoehtoa? Onko alkoholi yksinkertaisesti parempi business? Vai eikö meillä nähdä yhteiskunnassa piilevää alkoholiongelmaa? Tai haluta nähdä sitä?
Korvaavia nautinnontuottajia: Herkkuruoka
Olotila: Kotikyläinen
____
Helsingissä ei ole tapana perustaa Gourmet-tason ravintoloita esikaupunkialueille. Koska joku uskalias on näin päättänyt tehdä aivan kotitalomme läheisyyteen, täytyy uutta ravintolaa hetimiten käydä kokeilemassa. Samalla on mahdollisuus tavata oman kylän ystäväpariskuntaa, jota näkee kiireen kourissa aivan liian harvoin.
Pöytään tilataan ensimmäisenä iso pullo kuohuvaa. Kysyn, löytyykö alkoholitonta? Ei löydy. Ainoat vaihtoehdot ovat alkoholiton olut ja muutama limonaadi. Kysyn, mitä ne ovat. Kuulemma Coca-Cola, Sprite ja Jaffa. Tilaan mineraaliveden. Skoolaan sillä ystävättären pyöreille syntymäpäiville. Lasi on sentään samanlainen kuin muulla pöytäseurueella.
Mainitsen ihmetteleväni, kuinka onnetonta suomalaisissa ravintoloissa on alkoholittomien korvikejuomien tarjonta. Ei ole pelkoa, että jollekin asiakkaalle tulisi mieleen tilata alkoholiton vaihtoehto sen takia, että se maistuu hyvälle.
Amerikassa alkoholivapaiden juomien tarjonta on hankkeessani tähän mennessä ollut kattavinta. Ravintoloissa voi olla useitakin erimakuisia ja yleensä itsetehtyjä jääteejuomia. Erikoisia omia limonadivirityksiä löytyy jos minkäkinlaisia ja coctail-listalla on monia alkoholittomia vaihtoehtoja. Myös briteissä ja saksassa on ravintolassa helppo istua alkoholitta mitä juomiin tulee. Samoin tuntui olevan Puolassa. Suomessa samaan on valovuosien matka. En voi olla ihmettelemättä, miksi näin.
Eikö meillä haluta ihmisten edes pohtivan alkoholitonta vaihtoehtoa? Onko alkoholi yksinkertaisesti parempi business? Vai eikö meillä nähdä yhteiskunnassa piilevää alkoholiongelmaa? Tai haluta nähdä sitä?
Tiistai 9. toukokuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Onnistunut
____
Istun jälleen lentokoneessa. Takana yhden päivän reissu Etelä-Saksaan ja työtä yksitoista tuntia putkeen. Viimeisenä puhelinmiitti Atlantin toiselle puolen. Hoidan kokouksen Munchenin kentän Eurooppa-loungesta. Pienellä pöydällä tietokoneen vieressä on wasabipähkinöitä, kookoskakkupala ja kivennäisvettä.
"Mitä rouvalle saisi olla juotavaksi ruoan kanssa?" lentoemäntä kysyy. Pyydän vettä ja lasillisen Finnairin mustikkamehua. Oikeasti pidän siitä. Joskus aiemmassa elämässä tapasin sekoittaa mehuun pienen lentokonepullollisen giniä.
Kun tarjottimellinen marraskuun väristä lentokoneruokaa on asetettu eteeni, uusi kärry juomia lipuu ohitseni pitkin koneen käytävää. "Voisin sittenkin ottaa yhden valkoviinin", päädyn sanomaan. Päivä on ollut hyvä. Minä olen onnistunut. Se on hyvä syy juoda yksi kiintiölasillinen.
Juomakärryä työntävä lentoemäntä pudistaa päätään. "Minä en valitettavasti tarjoile tähän. Kollegani saapuu kyllä kohta." Kun seuraava lentoemo kymmenen minuutin kuluttua pysähtyy tarjoilemaan samalla penkkirivillä istuvalle liikemiehelle, minä en tilaa mitään. On jo myöhä. Huomenna on aikainen herätys. Se on hyvä syy jättää kiintiölasillinen juomatta.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Onnistunut
____
Istun jälleen lentokoneessa. Takana yhden päivän reissu Etelä-Saksaan ja työtä yksitoista tuntia putkeen. Viimeisenä puhelinmiitti Atlantin toiselle puolen. Hoidan kokouksen Munchenin kentän Eurooppa-loungesta. Pienellä pöydällä tietokoneen vieressä on wasabipähkinöitä, kookoskakkupala ja kivennäisvettä.
"Mitä rouvalle saisi olla juotavaksi ruoan kanssa?" lentoemäntä kysyy. Pyydän vettä ja lasillisen Finnairin mustikkamehua. Oikeasti pidän siitä. Joskus aiemmassa elämässä tapasin sekoittaa mehuun pienen lentokonepullollisen giniä.
Kun tarjottimellinen marraskuun väristä lentokoneruokaa on asetettu eteeni, uusi kärry juomia lipuu ohitseni pitkin koneen käytävää. "Voisin sittenkin ottaa yhden valkoviinin", päädyn sanomaan. Päivä on ollut hyvä. Minä olen onnistunut. Se on hyvä syy juoda yksi kiintiölasillinen.
Juomakärryä työntävä lentoemäntä pudistaa päätään. "Minä en valitettavasti tarjoile tähän. Kollegani saapuu kyllä kohta." Kun seuraava lentoemo kymmenen minuutin kuluttua pysähtyy tarjoilemaan samalla penkkirivillä istuvalle liikemiehelle, minä en tilaa mitään. On jo myöhä. Huomenna on aikainen herätys. Se on hyvä syy jättää kiintiölasillinen juomatta.
Perjantai 5. toukokuuta 2017
Alkoholiannokset: 5
Korvaavia nautinnontuottajia: Läheisyys
Olotila: Hyvä
____
Takeltelen alkoholiannosten ja niiden mittaamisen järjettömyyden tai järjellisyyden kanssa. On vasta toukokuun viides päivä ja olen käyttänyt jo puolet koko kuukauden sallituista alkoholiannoksista.
Pohdin ihmiselle "oikeaa" alkoholikulutusta sekä laboratorioalan ammattilaisen että alkoholin suurkuluttajan näkökulmasta. Tunnen olevani jakautunut kahtia saman janan molempiin ääripäihin.
Biotieteen dosentti minussa tietää, että alkoholi on myrkky. Ei tarvitse kuin piipahtaa työpaikalla laboratorion puolella ja lukea etanolipullon käyttöturvallisuustiedote. Listaus on merkittävästi dramaattisempi kuin vastaavat tiedotteet monille ihmisten oikeasti pelkäämille myrkyille, joita pyritään välttämään viimeiseen asti. Kun taas alkoholia tavataan kaataa kurkusta alas täysin vapaaehtoisesti. Joku viisas mies, ihan professori muistaakseni, listasi aikanaan etanolinkäytön suositusrajat, mikäli ne johdettaisiin puhtaasti rottakokein tehtyjen turvallisuusmittausten perusteella. Samalla tavoin siis kuin kokeet tehdään muille ihmisen elimistöön päätyville kemikaaleille. Näiden kokeiden perusteella ihmiselle olisi turvallista nauttia vuorokaudessa teelusikallinen viiniä.
Samaan aikaan ihminen on listannut alkoholin suurkulutuksen rajat, joita terveydenhuolto, työterveys etunenässä, käyttää ihmisten alkoholinkulutusta arvioidessaan. Niiden mukaan ihmisen etanolinkulutus on riskissä, mikäli mies nauttii enemmän kuin 24 tai nainen enemmän kuin 16 alkoholiannosta viikossa. Aika hiton monta teelusikallista siis. Nopeasti laskettuna asiantuntijoiden minulle viikossa sallimat 16 viiniannosta vastaisi 384 teelusikallista. Eli käytössä oleva suurkulutuksen raja on yli viisikymmentä kertaa suurempi kuin mitä meidän elimistömme kestäisi etanolia kemiallisesti.
Minä olen juonut tänään puolet mieheni jokiristeilyllä tilaamasta lämmitetystä ja maustetusta oluttuopillisesta (noin 1 annos), neljäsosan valkoviinipullosta kirjallisesti orientoituneen viinibaarin terassilla (pikkasen yli 1 annos) ja puolet viinipullosta kala- ja äyriäismenun oheen pitkällä illallisella (3 annosta). En kadu ainoataan nauttimaani pisaraa. Päivä on ollut erinomaisen onnistunut.
Mietin edessä olevaa toukokuuta. Pitkä helatorstain viikonloppu reissun päällä aikuisen tyttären kanssa. Ainakin yksi työmatka ulkomaille. Iso johtotiimin review illallisineen Suomessa. Entisen oppilaan väitösjuhlat. Muutama illallistapaaminen ystävien kanssa. Kirjoitusviikonloppu. Teen nopean päässälaskun. Mikä olisi annosmäärä, mikäli sallisin itselleni yhden pikkolopullon tai ison lasin viiniä reissun päällä, lentokenttäloungeissa tai ravintolavaunuissa? Sen päälle puoli pulloa viiniä pitkien erityisillallisten oheen ja yksi aperitiivi tai kuohuva juhlatilaisuuksiin? Määrä tuntuu varsin kohtuulliselta. Siinä ei ole mitään ekstraa. Ei saunaoluita. Ei kotona juomista. Eikä yksin sipittämistä. Ei ehkä tarvitse edes mainita, ettei tässä laskutoimituksessa olla lähelläkään määrää, mitä olisin vastaavissa tilanteissa juonut ennen nykyistä alkoholikokeiluani.
Toukokuun saldoksi tulisi päässälaskuni mukaan 48 alkoholiannosta. Se on älyttömän paljon enemmän kuin hankkeeni toisen kvartaalin sallima kymmenen annoksen kuukausimäärä. Mutta se on silti vähemmän kuin yhteiskuntamme laskema naisen suurkulutuksen raja. Turha edes mainita, että se on uskomattoman paljon teelusikallisia. Hiton vaikea tässä on näiden kaukana toisistaan olevien ääripäiden välillä tasapainotella. Parempi siis pysytellä omissa säännöissä. Ainakin koettaa pysyä.
Korvaavia nautinnontuottajia: Läheisyys
Olotila: Hyvä
____
Takeltelen alkoholiannosten ja niiden mittaamisen järjettömyyden tai järjellisyyden kanssa. On vasta toukokuun viides päivä ja olen käyttänyt jo puolet koko kuukauden sallituista alkoholiannoksista.
Pohdin ihmiselle "oikeaa" alkoholikulutusta sekä laboratorioalan ammattilaisen että alkoholin suurkuluttajan näkökulmasta. Tunnen olevani jakautunut kahtia saman janan molempiin ääripäihin.
Biotieteen dosentti minussa tietää, että alkoholi on myrkky. Ei tarvitse kuin piipahtaa työpaikalla laboratorion puolella ja lukea etanolipullon käyttöturvallisuustiedote. Listaus on merkittävästi dramaattisempi kuin vastaavat tiedotteet monille ihmisten oikeasti pelkäämille myrkyille, joita pyritään välttämään viimeiseen asti. Kun taas alkoholia tavataan kaataa kurkusta alas täysin vapaaehtoisesti. Joku viisas mies, ihan professori muistaakseni, listasi aikanaan etanolinkäytön suositusrajat, mikäli ne johdettaisiin puhtaasti rottakokein tehtyjen turvallisuusmittausten perusteella. Samalla tavoin siis kuin kokeet tehdään muille ihmisen elimistöön päätyville kemikaaleille. Näiden kokeiden perusteella ihmiselle olisi turvallista nauttia vuorokaudessa teelusikallinen viiniä.
Samaan aikaan ihminen on listannut alkoholin suurkulutuksen rajat, joita terveydenhuolto, työterveys etunenässä, käyttää ihmisten alkoholinkulutusta arvioidessaan. Niiden mukaan ihmisen etanolinkulutus on riskissä, mikäli mies nauttii enemmän kuin 24 tai nainen enemmän kuin 16 alkoholiannosta viikossa. Aika hiton monta teelusikallista siis. Nopeasti laskettuna asiantuntijoiden minulle viikossa sallimat 16 viiniannosta vastaisi 384 teelusikallista. Eli käytössä oleva suurkulutuksen raja on yli viisikymmentä kertaa suurempi kuin mitä meidän elimistömme kestäisi etanolia kemiallisesti.
Minä olen juonut tänään puolet mieheni jokiristeilyllä tilaamasta lämmitetystä ja maustetusta oluttuopillisesta (noin 1 annos), neljäsosan valkoviinipullosta kirjallisesti orientoituneen viinibaarin terassilla (pikkasen yli 1 annos) ja puolet viinipullosta kala- ja äyriäismenun oheen pitkällä illallisella (3 annosta). En kadu ainoataan nauttimaani pisaraa. Päivä on ollut erinomaisen onnistunut.
Mietin edessä olevaa toukokuuta. Pitkä helatorstain viikonloppu reissun päällä aikuisen tyttären kanssa. Ainakin yksi työmatka ulkomaille. Iso johtotiimin review illallisineen Suomessa. Entisen oppilaan väitösjuhlat. Muutama illallistapaaminen ystävien kanssa. Kirjoitusviikonloppu. Teen nopean päässälaskun. Mikä olisi annosmäärä, mikäli sallisin itselleni yhden pikkolopullon tai ison lasin viiniä reissun päällä, lentokenttäloungeissa tai ravintolavaunuissa? Sen päälle puoli pulloa viiniä pitkien erityisillallisten oheen ja yksi aperitiivi tai kuohuva juhlatilaisuuksiin? Määrä tuntuu varsin kohtuulliselta. Siinä ei ole mitään ekstraa. Ei saunaoluita. Ei kotona juomista. Eikä yksin sipittämistä. Ei ehkä tarvitse edes mainita, ettei tässä laskutoimituksessa olla lähelläkään määrää, mitä olisin vastaavissa tilanteissa juonut ennen nykyistä alkoholikokeiluani.
Toukokuun saldoksi tulisi päässälaskuni mukaan 48 alkoholiannosta. Se on älyttömän paljon enemmän kuin hankkeeni toisen kvartaalin sallima kymmenen annoksen kuukausimäärä. Mutta se on silti vähemmän kuin yhteiskuntamme laskema naisen suurkulutuksen raja. Turha edes mainita, että se on uskomattoman paljon teelusikallisia. Hiton vaikea tässä on näiden kaukana toisistaan olevien ääripäiden välillä tasapainotella. Parempi siis pysytellä omissa säännöissä. Ainakin koettaa pysyä.
Torstai 4. toukokuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Matka
Olotila: Epäsosiaalinen
____
Täytimme mieheni kanssa molemmat viisikymmentä viime vuonna. Saimme lahjaksi veljeltäni ja hänen vaimoltaan yhteisreissun pitkäksi viikonlopuksi Gdanskiin. Saavuimme kauniiseen kaupunkiin tänään illansuussa.
Kerroin matkakumppaneille noin kuukausi sitten alkoholikokeilustani. Ihan yksinkertaisesti pehmittääkseni mahdollista matkalla eteentulevaa kosahdusta. Erityisesti veljelleni tuntuu alkoholi maistuvan. Sanoin, etten ollut juonut pisaraakaan viiteen kuukauteen. "Etkö meinaa juoda vielä Gdanskissakaan?" oli spontaani kysymys.
Ensimmäinen ilta ei ole helppo. Matkaseurue aloittaa kuohuviinillä lentokentällä. Jollei mukaan lasketa jo ennen lentokentälle saapumista nautittuja lasillisia. Koneessa kuluu muutama pikkolopullo viiniä ja kuohuvaa. Ennen ruokaa ehdotetaan aperetiiviä. Puolalaisen perinneillallisen kanssa nautitaan paikallista olutta.
Matkakohde on mainio. Pieni hotelli äärimmäisen kodikas. Ruoka on hyvää ja halpaa. Keskustelut rakentavia, kiivaita ja syvällisiä. Silti tunnen olevani ulkopuolella. En osaa sanoa, johtuuko se siitä, että en juo alkoholia. Vaiko siitä, että ajattelen asiaa enempi vähempi koko ajan ja samalla peilaan alkoholittomuuttani muiden juomiseen.
Korvaavia nautinnontuottajia: Matka
Olotila: Epäsosiaalinen
____
Täytimme mieheni kanssa molemmat viisikymmentä viime vuonna. Saimme lahjaksi veljeltäni ja hänen vaimoltaan yhteisreissun pitkäksi viikonlopuksi Gdanskiin. Saavuimme kauniiseen kaupunkiin tänään illansuussa.
Kerroin matkakumppaneille noin kuukausi sitten alkoholikokeilustani. Ihan yksinkertaisesti pehmittääkseni mahdollista matkalla eteentulevaa kosahdusta. Erityisesti veljelleni tuntuu alkoholi maistuvan. Sanoin, etten ollut juonut pisaraakaan viiteen kuukauteen. "Etkö meinaa juoda vielä Gdanskissakaan?" oli spontaani kysymys.
Ensimmäinen ilta ei ole helppo. Matkaseurue aloittaa kuohuviinillä lentokentällä. Jollei mukaan lasketa jo ennen lentokentälle saapumista nautittuja lasillisia. Koneessa kuluu muutama pikkolopullo viiniä ja kuohuvaa. Ennen ruokaa ehdotetaan aperetiiviä. Puolalaisen perinneillallisen kanssa nautitaan paikallista olutta.
Matkakohde on mainio. Pieni hotelli äärimmäisen kodikas. Ruoka on hyvää ja halpaa. Keskustelut rakentavia, kiivaita ja syvällisiä. Silti tunnen olevani ulkopuolella. En osaa sanoa, johtuuko se siitä, että en juo alkoholia. Vaiko siitä, että ajattelen asiaa enempi vähempi koko ajan ja samalla peilaan alkoholittomuuttani muiden juomiseen.
Keskiviikko 3. toukokuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Tylsä
____
Pyöräilen töistä kotiin. Sää on pitkän kylmän kauden jälkeen kääntymässä kevääksi. iPuhelimeni on kiinni ohjaustangossa ja kuuntelen siitä lataamaani musiikkia satunnaistoistolla. Radion luontoilta ei juuri nyt innosta.
Jenni Vartiaisen laulaa: "ensimmäinen kerta kun nähdään kuivin suin / sua jännitän / paljastuuko etten oo hauska / tyhjästä vain länkytän"
Sanat tuovat mieleeni Matti Nykäsen pari päivää sitten jossakin television tarjoamassa urheilutähtien vertaistukiohjelmassa. Mäkikotka joi illallisella tuoremehua, kun muut starat liputtivät punaviiniään. Joku urheilukollegoista muisti kuulleensa yleisön olleen pahasti närkästyneitä, kun Matti saapui laulukeikalle selvin päin. Porukat olisivat halunneet hillittömyyttä ja törttöilyä.
Siitä kaikestahan alkoholin juomisessa on periaatteessa kysymys. Joko omassa tai toisten. Hulluttelusta. Pään sekoittamisesta. Estojen poistamisesta. Rajojen rikkomisesta. Hillittömyydestä. Hauskuudesta.
Tarve sekoittaa pää ja antaa mennä lienee ihmiselle ominainen piirre. Monesti sen sanotaan olevan yksi seikka, joka erottaa meidät muista eläimistä. En tiedä, onko se oikeasti täysin totta. Pidän eläimistä, mutten tunne ketään heistä niin hyvin, että osaisin sanoa, joisivatko he perjantaipullon, mikäli heillä olisi siihen mahdollisuus. Rottiahan on toki tutkittu ja heistä on saatu jalostettua eri tavalla alkoholisoituneita versioita. Kuten meistä ihmisistäkin on ajan saatossa syntynyt.
Mutta oli sitten eläimillä taipumusta tykätä alkoholista tai ei, meiltä ihmisiltä se halu kyllä löytyy. Lukuunottamatta sitä pientä osajoukkoa, joka on päättynyt pysyä absolutisteina syystä, että pelkää kontrollinsa pettävän. Loput juuri haluavatkin sen pettävän.
Muotoja rajoittamattomaan hauskanpitoon on useita. Osa tykkää juoda kotona kalsarikännit, koska mokaaminen muiden silmissä ei tunnu miellyttävältä. Suurempi osa juo kuitenkin seurassa. Pienemmässä tai suuremmassa. Useammin tai harvemmin. Kotioloissa tai ravintolassa. Arkena tai juhlassa. Tapoja löytyy. Niissä yhdistyy kuitenkin halu pitää hauskaa yhdessä. Päästää irti yhdessä.
Juuri sitä minä tällä hetkellä kaipaan. Niin paljon, että Jenni Vartiaisen laulun sanat sattuvat. Minäkin haluaisin olla hauska. Ja pelkään, etten koskaan enää ole.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Tylsä
____
Pyöräilen töistä kotiin. Sää on pitkän kylmän kauden jälkeen kääntymässä kevääksi. iPuhelimeni on kiinni ohjaustangossa ja kuuntelen siitä lataamaani musiikkia satunnaistoistolla. Radion luontoilta ei juuri nyt innosta.
Jenni Vartiaisen laulaa: "ensimmäinen kerta kun nähdään kuivin suin / sua jännitän / paljastuuko etten oo hauska / tyhjästä vain länkytän"
Sanat tuovat mieleeni Matti Nykäsen pari päivää sitten jossakin television tarjoamassa urheilutähtien vertaistukiohjelmassa. Mäkikotka joi illallisella tuoremehua, kun muut starat liputtivät punaviiniään. Joku urheilukollegoista muisti kuulleensa yleisön olleen pahasti närkästyneitä, kun Matti saapui laulukeikalle selvin päin. Porukat olisivat halunneet hillittömyyttä ja törttöilyä.
Siitä kaikestahan alkoholin juomisessa on periaatteessa kysymys. Joko omassa tai toisten. Hulluttelusta. Pään sekoittamisesta. Estojen poistamisesta. Rajojen rikkomisesta. Hillittömyydestä. Hauskuudesta.
Tarve sekoittaa pää ja antaa mennä lienee ihmiselle ominainen piirre. Monesti sen sanotaan olevan yksi seikka, joka erottaa meidät muista eläimistä. En tiedä, onko se oikeasti täysin totta. Pidän eläimistä, mutten tunne ketään heistä niin hyvin, että osaisin sanoa, joisivatko he perjantaipullon, mikäli heillä olisi siihen mahdollisuus. Rottiahan on toki tutkittu ja heistä on saatu jalostettua eri tavalla alkoholisoituneita versioita. Kuten meistä ihmisistäkin on ajan saatossa syntynyt.
Mutta oli sitten eläimillä taipumusta tykätä alkoholista tai ei, meiltä ihmisiltä se halu kyllä löytyy. Lukuunottamatta sitä pientä osajoukkoa, joka on päättynyt pysyä absolutisteina syystä, että pelkää kontrollinsa pettävän. Loput juuri haluavatkin sen pettävän.
Muotoja rajoittamattomaan hauskanpitoon on useita. Osa tykkää juoda kotona kalsarikännit, koska mokaaminen muiden silmissä ei tunnu miellyttävältä. Suurempi osa juo kuitenkin seurassa. Pienemmässä tai suuremmassa. Useammin tai harvemmin. Kotioloissa tai ravintolassa. Arkena tai juhlassa. Tapoja löytyy. Niissä yhdistyy kuitenkin halu pitää hauskaa yhdessä. Päästää irti yhdessä.
Juuri sitä minä tällä hetkellä kaipaan. Niin paljon, että Jenni Vartiaisen laulun sanat sattuvat. Minäkin haluaisin olla hauska. Ja pelkään, etten koskaan enää ole.
Maanantai 1. toukokuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Yksinäinen
____
On Vappu-päivä. Istun kalliolla ja katselen Itämerta. Sata kilometriä lännempänä istutaan myös kalliolla ja katsotaan samaa merta. Ullanlinnanmäellä on ihmisiä kymmeneniä tuhansia. He kaikki juovat alkoholia. Minä olen yksin. Juon simaa.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Yksinäinen
____
On Vappu-päivä. Istun kalliolla ja katselen Itämerta. Sata kilometriä lännempänä istutaan myös kalliolla ja katsotaan samaa merta. Ullanlinnanmäellä on ihmisiä kymmeneniä tuhansia. He kaikki juovat alkoholia. Minä olen yksin. Juon simaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)