Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Tytär
Olotila: Rentoutunut
____
Imen itseeni lisää Seppäsen kirjaa hotellihuoneessa, kun tytär nukkuu. Nautin sekä tekstistä että sisällöstä, mutta yhä edelleen ihmettelen, kuinka eri tavoin me ajattelemme ja koemme samaa asiaa, koeaikaa ilman alkoholia. Osan eroista olen valmis laittamaan sen piikkiin, että hän on lääkäri ja katsoo alkoholiongelmaa ylätasolta, kun minä taas olen biotieteilijä ja etsin juurisyytä. Osa eroavaisuuksista voi tulla myös yksinkertaisesti siitä että olemme eri sukupuolta, hän mies ja minä nainen. Tai sitten vaan ihan jokainen ihminen juo alkoholia omalla tavallaan, oli henkilöllä sitten alkoholiongelmaa tai ei. Olenhan jo oman itsenikin osalta nähnyt, että syitä juoda on monia erilaisia. Puhumattakaan muista ihmisistä.
Luen mielenkiinnolla Seppäsen tuntemuksia ulkomaanmatkallaan perheen kanssa. He vierailivat muslimimaassa, jossa alkoholitta tuntuu olleen suhteellisen helppo matkustaa. Me olemme Italiassa, jossa viini virtaa ja äyriäisrisoton syöminen ilman kylmää valkoviinilasillista on lähes synti.
"Kyllähän sä äiti jo saisit ottaa lasillisen."
Myönnän tyttärelle ajattelevani asiaa. Teenkin niin. Useaan otteeseen. Silti en tilaa viiniä yhdenkään aterian oheen. Enkä edes olutta, kun piipahdamme syömässä roomalaisessa panimoravintolassa.
Sydämeeni sattuu, kun Seppänen pohtii Tunisiassa, mitä haittaa lasillisesta viiniä olisi. Tai sitä seuraavasta. Tai kolmannesta. "Viinilasillista ei pidä tilata", on pohdinnan lopputulos. "Se tuntuisi aivan liian ihanalta." Ihan vaan sen takia että on juoppo.
Jään miettimään sanaa. Olenko minä juoppo? Sanalla on uskomattoman paha klangi. Jopa "alkoholisti" tuntuu vähemmän pahalta. Puhumattakaan alkoholin suurkuluttajasta, ongelmajuojasta tai viininsipittäjästä. En minä osaa sanoa, mikä noista edellisistä olen. Riskeerata en kuitenkaan uskalla. Ei siis viinilasillista tänäänkään.
Maanantai 17. huhtikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Aurinko
Olotila: Turistinen
____
Istun roomalaisessa katukahvilassa ja syön pizzaa. Vieressä on lasillinen tuoretta appelsiinimehua. Se maksaa kaksi kertaa enemmän kuin maksaisi saman verran valkoviiniä. Puoli litraa talon viiniä saisi viidellä eurolla. Tasan saman maksaa pullo vettä. Täällä ei kansallisia alkoholihaittoja yritetä hillitä ainakaan hinnoittelulla. Mikäli haittoja edes esiintyy. En tiedä mitä uskoa.
Suomessa tietyt piirit ihailevat Etelä-Eurooppalaista juomatapaa. Juodaan sivistynesti viiniä, ei vahvaa viinaa. Nautitaan pieniä annoksia, ruoan kanssa ja seurustellen. Ei humalluta näkyvästi. Eikä varsinkaan käyttäydytä huonosti.
"Suomi on suomalainen" tv-sarjassa puhuttiin viime viikolla alkoholistakin. Sarja ei ole erikoinen, lähinnä täynnä itsestäänselvyyksiä. Niin oli myös alkoholin kanssa. Haastateltu alkoholitutkija sanoi suomalaisten juovan pääasiassa humalahakuisesti. Juodaan harvoin, kerralla paljon ja väkevää viinaa mieluummin kuin mietoja. Kuvaus ei ole yllättävä, vaikken siihen itseäni kykene asemoimaankaan. Enkä usko olevani ainoa laatuaan.
Onko uusi suomalainen juomakulttuuri eurooppalaisen ja pohjoisen juomatavan fuusio? Etelä-Eurooppalainen juomatapa korotettuna? Plussana kuten hampurilaisketju korotusta kutsuisi. Juodaan usein (eurooppalainen muoto), kerralla paljon (pohjoinen muoto) ja mieluummin viiniä (eurooppalainen muoto) paitsi bileissä voidaan kyllä mennä viinankin puolelle (pohjoinen muoto).
Katson italialaisessa ravintolassa naapuripöytiin. Jokaisesta löytyy viinilasi. Humaltumista en erota, mutta iloisia ihmisiä kyllä. Ehkä se on sama asia.
Jään miettimään television alkoholitutkijan sanoja. "On syytä muistaa että Etelä-Eurooppalainen juomatapa on vain kuriositeetti ja että niinsanottu pohjoinen juomatapa on maailmalla se tavallisin tapa juoda." En epäile, etteikö tutkija tiedä mitä puhuu. Mietin kuitenkin, miksi hän sen tekee. Vapauttaakseen suomalaiset omantunnontuskistaan juomisensa suhteen? Minä päätän olla vapautumatta. Jossain elää kohtuullisen juomisen oikeaoppinen kulttuuri ja minä olen päättänyt sen oppia.
Korvaavia nautinnontuottajia: Aurinko
Olotila: Turistinen
____
Istun roomalaisessa katukahvilassa ja syön pizzaa. Vieressä on lasillinen tuoretta appelsiinimehua. Se maksaa kaksi kertaa enemmän kuin maksaisi saman verran valkoviiniä. Puoli litraa talon viiniä saisi viidellä eurolla. Tasan saman maksaa pullo vettä. Täällä ei kansallisia alkoholihaittoja yritetä hillitä ainakaan hinnoittelulla. Mikäli haittoja edes esiintyy. En tiedä mitä uskoa.
Suomessa tietyt piirit ihailevat Etelä-Eurooppalaista juomatapaa. Juodaan sivistynesti viiniä, ei vahvaa viinaa. Nautitaan pieniä annoksia, ruoan kanssa ja seurustellen. Ei humalluta näkyvästi. Eikä varsinkaan käyttäydytä huonosti.
"Suomi on suomalainen" tv-sarjassa puhuttiin viime viikolla alkoholistakin. Sarja ei ole erikoinen, lähinnä täynnä itsestäänselvyyksiä. Niin oli myös alkoholin kanssa. Haastateltu alkoholitutkija sanoi suomalaisten juovan pääasiassa humalahakuisesti. Juodaan harvoin, kerralla paljon ja väkevää viinaa mieluummin kuin mietoja. Kuvaus ei ole yllättävä, vaikken siihen itseäni kykene asemoimaankaan. Enkä usko olevani ainoa laatuaan.
Onko uusi suomalainen juomakulttuuri eurooppalaisen ja pohjoisen juomatavan fuusio? Etelä-Eurooppalainen juomatapa korotettuna? Plussana kuten hampurilaisketju korotusta kutsuisi. Juodaan usein (eurooppalainen muoto), kerralla paljon (pohjoinen muoto) ja mieluummin viiniä (eurooppalainen muoto) paitsi bileissä voidaan kyllä mennä viinankin puolelle (pohjoinen muoto).
Katson italialaisessa ravintolassa naapuripöytiin. Jokaisesta löytyy viinilasi. Humaltumista en erota, mutta iloisia ihmisiä kyllä. Ehkä se on sama asia.
Jään miettimään television alkoholitutkijan sanoja. "On syytä muistaa että Etelä-Eurooppalainen juomatapa on vain kuriositeetti ja että niinsanottu pohjoinen juomatapa on maailmalla se tavallisin tapa juoda." En epäile, etteikö tutkija tiedä mitä puhuu. Mietin kuitenkin, miksi hän sen tekee. Vapauttaakseen suomalaiset omantunnontuskistaan juomisensa suhteen? Minä päätän olla vapautumatta. Jossain elää kohtuullisen juomisen oikeaoppinen kulttuuri ja minä olen päättänyt sen oppia.
Lauantai 15. huhtikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Loma
Olotila: Kiireetön
____
Palaan pääsiäislomalla Juhani Seppäsen kirjan pariin. Löydän sanonnan, jonka aion törkeästi varastaa ja ottaa laajemmin käyttöön. Käytän sitä hetimiten kysymykseen itseltäni.
Koska aiot tulla ulos baarikaapista?
Seppäsen "vuosi viinatta" hankkeessa ja omassa ihmiskokeessani on yksi merkittävä eroavaisuus. Herra lääkäri minglasi alusta asti sosiaalisissa kulttuuripiireissään avoimen alkoholittomasti, kun minä taas olen ylläpitänyt naurettavaa kuplaa sosiaalisten tilanteiden yllä jo viisi kuukautta.
Miksi ihmeessä minä pelleilen alkoholittomien juomien kanssa? Näyttelen juovani kuten muukin seurue? Osittain kyseessä on tapa, että edessä on lasi, kun istuu ravintolapöydässä tai kulkee kokkareilla. Mutta toki lasissa voisi olla kivennäisvettäkin. Niin Seppäselläkin usein oli. Pääosin hommassa on kyse ihan muusta, itse asiassa kahdesta ihan muusta. Enkä osaa edes ränkätä, kumpi näistä muista asioista on minulle tärkeämpi. Niin olennaisia ovat molemmat.
Toinen syistä liittyy sosiaaliseen rooliini alkoholin seurassa, bilehiirenä ja hauskana jätkänä. Tyyppinä joka on aina valmis mukaan, kun jossain tapahtuu ja alkoholia on tarjolla. Tyyppinä, joka aina jaksaa jatkaa aamuyön tunneille ja on takuuvarmasti viimeisten roikkujien joukossa, kun jo sammalletaan samoja syviä totuuksia seitsemättä kertaa. Työterveysterapeuttini sanoi minulle, että oireilen parhaillaan elämänvaiheeseeni liittyvää luopumisentuskaa. Luopuminen aikuistuvista lapsista on älyttömän raskasta. Samaan syssyyn meni vielä koirakin kuolemaan. Tekeillä olevaan työmuutokseen liittyy myös luopuminen minulle rakkaasta esimiestyöstä. Asiantuntijan mielestä alkoholittomuudessani on kyse myös luopumisesta. Enemmästä siis kuin hyvästä viinistä, saunaoluista ja gin&toniceista lentokoneessa. Kyse on yhden roolin jättämisestä taakse. Se on minulle selvästi vaikeaa.
Toinen syy liittyy syyhyni istua seurassa alkoholitta. "Miksi sä et ota?" on tuttu kysymys jokaiselle vastaavassa tilanteessa olevalle. Vastata voi toki valkoisella valheella. Voi olla lääkekuurilla tai tullut tällä kertaa autolla. Ensimmäistä ei voi käyttää kuukausitolkulla eikä ainakaan saman porukan kanssa. Jälkimmäinen on minulle erikoista, koska ajan muutenkin harvoin. Yksi hyvin toimiva syy on aikainen lento tai joku muu tärkeä tapahtuma seuraavana aamuna. Valitettavasti tässä iässä ei voi enää käyttää raskauskorttia. Joten miksi ei valkoisten valheiden sijaan vain näyttelisi ja olisi juovinaan. Silloin ei joutuisi edes kohtaamaan kysymystä. Mutta nyt pitää haastaa itseä. Miksi en vaan vastaa: "Mä en nyt juo, kun alkoholi on mulle ongelma"? Siksi koska en ole tullut vielä ulos baarikaapista.
Korvaavia nautinnontuottajia: Loma
Olotila: Kiireetön
____
Palaan pääsiäislomalla Juhani Seppäsen kirjan pariin. Löydän sanonnan, jonka aion törkeästi varastaa ja ottaa laajemmin käyttöön. Käytän sitä hetimiten kysymykseen itseltäni.
Koska aiot tulla ulos baarikaapista?
Seppäsen "vuosi viinatta" hankkeessa ja omassa ihmiskokeessani on yksi merkittävä eroavaisuus. Herra lääkäri minglasi alusta asti sosiaalisissa kulttuuripiireissään avoimen alkoholittomasti, kun minä taas olen ylläpitänyt naurettavaa kuplaa sosiaalisten tilanteiden yllä jo viisi kuukautta.
Miksi ihmeessä minä pelleilen alkoholittomien juomien kanssa? Näyttelen juovani kuten muukin seurue? Osittain kyseessä on tapa, että edessä on lasi, kun istuu ravintolapöydässä tai kulkee kokkareilla. Mutta toki lasissa voisi olla kivennäisvettäkin. Niin Seppäselläkin usein oli. Pääosin hommassa on kyse ihan muusta, itse asiassa kahdesta ihan muusta. Enkä osaa edes ränkätä, kumpi näistä muista asioista on minulle tärkeämpi. Niin olennaisia ovat molemmat.
Toinen syistä liittyy sosiaaliseen rooliini alkoholin seurassa, bilehiirenä ja hauskana jätkänä. Tyyppinä joka on aina valmis mukaan, kun jossain tapahtuu ja alkoholia on tarjolla. Tyyppinä, joka aina jaksaa jatkaa aamuyön tunneille ja on takuuvarmasti viimeisten roikkujien joukossa, kun jo sammalletaan samoja syviä totuuksia seitsemättä kertaa. Työterveysterapeuttini sanoi minulle, että oireilen parhaillaan elämänvaiheeseeni liittyvää luopumisentuskaa. Luopuminen aikuistuvista lapsista on älyttömän raskasta. Samaan syssyyn meni vielä koirakin kuolemaan. Tekeillä olevaan työmuutokseen liittyy myös luopuminen minulle rakkaasta esimiestyöstä. Asiantuntijan mielestä alkoholittomuudessani on kyse myös luopumisesta. Enemmästä siis kuin hyvästä viinistä, saunaoluista ja gin&toniceista lentokoneessa. Kyse on yhden roolin jättämisestä taakse. Se on minulle selvästi vaikeaa.
Toinen syy liittyy syyhyni istua seurassa alkoholitta. "Miksi sä et ota?" on tuttu kysymys jokaiselle vastaavassa tilanteessa olevalle. Vastata voi toki valkoisella valheella. Voi olla lääkekuurilla tai tullut tällä kertaa autolla. Ensimmäistä ei voi käyttää kuukausitolkulla eikä ainakaan saman porukan kanssa. Jälkimmäinen on minulle erikoista, koska ajan muutenkin harvoin. Yksi hyvin toimiva syy on aikainen lento tai joku muu tärkeä tapahtuma seuraavana aamuna. Valitettavasti tässä iässä ei voi enää käyttää raskauskorttia. Joten miksi ei valkoisten valheiden sijaan vain näyttelisi ja olisi juovinaan. Silloin ei joutuisi edes kohtaamaan kysymystä. Mutta nyt pitää haastaa itseä. Miksi en vaan vastaa: "Mä en nyt juo, kun alkoholi on mulle ongelma"? Siksi koska en ole tullut vielä ulos baarikaapista.
Perjantai 14. huhtikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Pääsiäinen
Olotila: Odottava
____
Ostan äkkilähdön Roomaan. Mies on vetäytynyt pääsiäiseksi tuhat kilometriä pohjoiseen. Me lähdemme tyttären kanssa vastaavan matkan toiseen suuntaan. Olen haaveillut näkeväni joskus Michelangelon freskot. Nyt siihen on enää muutama päivä aikaa.
Yksi selkeimpiä suoria vaikutuksia alkoholittomuudessa on rahan säästyminen. Pieni insinööri minussa laski joskus elämän ruuhkavuosina, kun lapset olivat päiväkoti-iässä, miten rahan kulutus perheessämme jakautui. Tein sen yksinkertaisesti ryhmittelemällä tilillä näkyvät ostot tiettyihin alueisiin, kuten ruoka, matkailu, vaatteet, urheilu, liikenne ja alkoholi. Muistan jo silloin ihmetelleeni alkoholin merkittävää osuutta, mutta tieto ei mitenkään vaikuttanut tulevien vuosien kulutukseen.
Viime aikoina juomiseen kuluneen rahan määrän on täytynyt nousta, vaikken sitä koskaan ole mitannutkaan. Kevyesti kalkuloituna summaan yhteen arvioidun viikkokulutukseni ja lasken kuluneen rahan, mukana sekä kotona sipitetty viini että käytetyt ravintola-annokset. Saan viikossa kulutetun rahan määräksi jotakin sadan ja kahdensadan euron välille. Se tarkoittaa, että kuukaudessa olisi voinut kulua melkein tonni pelkkään alkoholiin. Mikäli asiantuntijoita on uskominen, jokainen alkoholin suurkuluttaja arvioi kulutuksensa reippaasti alakanttiin. Näinollen rahan kulutus olisi ollut vielä suurempi. Minulla ei ole mitään konkreettista dataa pitääkö laskelmani paikkansa.
Mitä kuitenkin huomaan, on rahan kertyminen säästötililleni. Tyhjästähän se ei voi tulla. En ole mikään säästäjätyyppi, eikä minulla ole perhetaustasta tulevia rahavirtoja. Arki on silkkaa summapeliä ja erotuslaskua. Plussan puolella on kuukausipalkka ja minipienet kirjailijatulot. Miinuksella isoimpina asuntolaina, vanhan talon kulut ja ruokamarkettilaskut. Minulla on erillinen käyttötili ja säästötili. Jälkimmäiselle siirrän jäämiä ja ekstoja, jottei kaikki raha kuluisi hetimiten. Tilin saldo tyhjenee kuitenkin säännöllisesti, jollei muuten niin polttoöljylaskuihin ja auton korjaamisiin. Nyt tilille on siis kertynyt siivoinen summa rahaa. Sen täytyy olla tulosta alkoholittomista kuukausistani.
Palkitsen itseni rentoutusmatkalla Sikstuksen kappeliin.
Korvaavia nautinnontuottajia: Pääsiäinen
Olotila: Odottava
____
Ostan äkkilähdön Roomaan. Mies on vetäytynyt pääsiäiseksi tuhat kilometriä pohjoiseen. Me lähdemme tyttären kanssa vastaavan matkan toiseen suuntaan. Olen haaveillut näkeväni joskus Michelangelon freskot. Nyt siihen on enää muutama päivä aikaa.
Yksi selkeimpiä suoria vaikutuksia alkoholittomuudessa on rahan säästyminen. Pieni insinööri minussa laski joskus elämän ruuhkavuosina, kun lapset olivat päiväkoti-iässä, miten rahan kulutus perheessämme jakautui. Tein sen yksinkertaisesti ryhmittelemällä tilillä näkyvät ostot tiettyihin alueisiin, kuten ruoka, matkailu, vaatteet, urheilu, liikenne ja alkoholi. Muistan jo silloin ihmetelleeni alkoholin merkittävää osuutta, mutta tieto ei mitenkään vaikuttanut tulevien vuosien kulutukseen.
Viime aikoina juomiseen kuluneen rahan määrän on täytynyt nousta, vaikken sitä koskaan ole mitannutkaan. Kevyesti kalkuloituna summaan yhteen arvioidun viikkokulutukseni ja lasken kuluneen rahan, mukana sekä kotona sipitetty viini että käytetyt ravintola-annokset. Saan viikossa kulutetun rahan määräksi jotakin sadan ja kahdensadan euron välille. Se tarkoittaa, että kuukaudessa olisi voinut kulua melkein tonni pelkkään alkoholiin. Mikäli asiantuntijoita on uskominen, jokainen alkoholin suurkuluttaja arvioi kulutuksensa reippaasti alakanttiin. Näinollen rahan kulutus olisi ollut vielä suurempi. Minulla ei ole mitään konkreettista dataa pitääkö laskelmani paikkansa.
Mitä kuitenkin huomaan, on rahan kertyminen säästötililleni. Tyhjästähän se ei voi tulla. En ole mikään säästäjätyyppi, eikä minulla ole perhetaustasta tulevia rahavirtoja. Arki on silkkaa summapeliä ja erotuslaskua. Plussan puolella on kuukausipalkka ja minipienet kirjailijatulot. Miinuksella isoimpina asuntolaina, vanhan talon kulut ja ruokamarkettilaskut. Minulla on erillinen käyttötili ja säästötili. Jälkimmäiselle siirrän jäämiä ja ekstoja, jottei kaikki raha kuluisi hetimiten. Tilin saldo tyhjenee kuitenkin säännöllisesti, jollei muuten niin polttoöljylaskuihin ja auton korjaamisiin. Nyt tilille on siis kertynyt siivoinen summa rahaa. Sen täytyy olla tulosta alkoholittomista kuukausistani.
Palkitsen itseni rentoutusmatkalla Sikstuksen kappeliin.
Sunnuntai 9. huhtikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Kirja
Olotila: Analyyttinen
____
Ostan Antikvaari.fi nettikaupasta Juhani Seppäsen "Selvästi juovuksissa". Myyntimenestykseksi nousseessa hittikirjassa keski-ikäinen lääkäri avautuu alkoholin suurkulutuksestaan ja ryhtyy vuoden mittaiselle alkoholittomalle koejaksolle, jonka aikana hän analysoi sekä omia että Suomen kansan alkoholitottumuksia. Olen kahlannut nopeasti kirjasta noin kolmanneksen. Löydän teoksesta paljon omia ajatuksiani, mutta hankkeistamme myös paljon eroavaisuuksia.
Tiedän olevani vertaistuki-ihminen. Kun minulla on ongelma, saan eniten apua, jos löydän ihmisen, jolla on samanlainen ongelma. Asian pureksiminen kahdestaan vähentää ongelmaa puoleen. Mikäli vertaistukiryhmä on suurempi, voi ongelma pienetä vielä enemmän ja entistä nopeammin.
Vertaistuen löytäminen alkoholiongelmaani ei ole ollut helppoa. Osittain se varmaan liittyy siihen, että ongelmasta ei ole ollut helppo puhua. Mutta osittain myös siihen, että kun asiasta on avautunut, se ei ole saanut vastakaikua. "Eihän sinulla nyt mitään ongelmaa ole", on ollut yleinen vastaus ja pitänyt sisällään seikan, että sen lisäksi ongelmaa ei ainakaan ole minulla. Vain yksi ystävättäreni jakaa ongelmani lähes sataprosenttisesti, pienin nyanssieroin. Vai pitäisikö rehellisyyden nimissä sanoa "myöntää jakavansa ongelmani". Väitän ongelman oikeasti olevan paljon laajempi, mutta hyvin piilossa.
Etsin vertaistukea siis ystäväpiirini ulkopuolelta. Olen lukenut lehdistä julkkisten "korkki kiinni" kamppanjasta. Kahlannut läpi nuoren tytön "vuosi viinatta" blogin. Nyt vietän viikonloppua nenä kiinni Seppäsen romaanissa. Kaikkia näitä hankkeita yhdistää vuoden mittainen alkoholittomuusjakso. Kohtuujuomisen opettelun onnistumisesta en ole vielä nähnyt mitään merkkejä. Joidenkin juomattomuushankkeiden olen kuullut päättyneen pahaan romahdukseen. Alkoholinkulutus on jatkunut jollei nyt pahempana kuin ennen hanketta, ainakin yhtä pahana. Jään odottamaan mielenkiinnolla, kuinka käy Juhani Seppäselle.
Korvaavia nautinnontuottajia: Kirja
Olotila: Analyyttinen
____
Ostan Antikvaari.fi nettikaupasta Juhani Seppäsen "Selvästi juovuksissa". Myyntimenestykseksi nousseessa hittikirjassa keski-ikäinen lääkäri avautuu alkoholin suurkulutuksestaan ja ryhtyy vuoden mittaiselle alkoholittomalle koejaksolle, jonka aikana hän analysoi sekä omia että Suomen kansan alkoholitottumuksia. Olen kahlannut nopeasti kirjasta noin kolmanneksen. Löydän teoksesta paljon omia ajatuksiani, mutta hankkeistamme myös paljon eroavaisuuksia.
Tiedän olevani vertaistuki-ihminen. Kun minulla on ongelma, saan eniten apua, jos löydän ihmisen, jolla on samanlainen ongelma. Asian pureksiminen kahdestaan vähentää ongelmaa puoleen. Mikäli vertaistukiryhmä on suurempi, voi ongelma pienetä vielä enemmän ja entistä nopeammin.
Vertaistuen löytäminen alkoholiongelmaani ei ole ollut helppoa. Osittain se varmaan liittyy siihen, että ongelmasta ei ole ollut helppo puhua. Mutta osittain myös siihen, että kun asiasta on avautunut, se ei ole saanut vastakaikua. "Eihän sinulla nyt mitään ongelmaa ole", on ollut yleinen vastaus ja pitänyt sisällään seikan, että sen lisäksi ongelmaa ei ainakaan ole minulla. Vain yksi ystävättäreni jakaa ongelmani lähes sataprosenttisesti, pienin nyanssieroin. Vai pitäisikö rehellisyyden nimissä sanoa "myöntää jakavansa ongelmani". Väitän ongelman oikeasti olevan paljon laajempi, mutta hyvin piilossa.
Etsin vertaistukea siis ystäväpiirini ulkopuolelta. Olen lukenut lehdistä julkkisten "korkki kiinni" kamppanjasta. Kahlannut läpi nuoren tytön "vuosi viinatta" blogin. Nyt vietän viikonloppua nenä kiinni Seppäsen romaanissa. Kaikkia näitä hankkeita yhdistää vuoden mittainen alkoholittomuusjakso. Kohtuujuomisen opettelun onnistumisesta en ole vielä nähnyt mitään merkkejä. Joidenkin juomattomuushankkeiden olen kuullut päättyneen pahaan romahdukseen. Alkoholinkulutus on jatkunut jollei nyt pahempana kuin ennen hanketta, ainakin yhtä pahana. Jään odottamaan mielenkiinnolla, kuinka käy Juhani Seppäselle.
Perjantai 7. huhtikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Maailmantuskainen
____
Ajan töistä kotiin ja kuulen radiosta, että Ruotsissa on tapahtunut terrori-isku. Kuorma-auto on ajanut ihmisjoukkoon Tukholman keskustassa. Muutamaa tuntia aiemmin on saapunut viesti, että ikäiseni kollega on kuollut. Hänen aorttansa oli revennyt kesken työpäivän.
Google kertoo aortan repeämän johtuvan yleisimmin ateroskleroosista, jonka riskitekijöitä ovat tupakointi, korkea verenpaine ja kolesteroli. Mietin verenpainettani ja elämän katoavaisuutta.
Lääkäri on pariinkin otteeseen ehdottanut minulle verenpainelääkitystä, mutta olen onnistunut kieltäytymään siitä puhumalla. Olen sanonut, etten halua hoitaa oiretta, vaan laittaa kuntoon juurisyyn eli työpaineen. Olen korostanut terveitä elämäntapojani. En polta tupakkaa, syön rajallisesti rasvaa ja liikun säännöllisesti. Kaiken lisäksi olen lopettanut alkoholin käytön. En kerro lääkärille, että alkoholinjuonnin lopettaminen ei ole laskenut verenpainettani.
Alkoholin lasketaan aiheuttavan Suomessa puolisentoista tuhatta kuolemaa vuosittain. Suurin osa kuolemista johtuu alkoholin suurkulutuksen tuomista maksa- ja sydänsairauksista, pienempi osa tapaturmista, joissa alkoholi on ollut merkittävällä tavalla läsnä. Vain pieni osa alkoholiin kuolleista on naisia. Vielä pienempi osa ylempään sosioekonomiseen luokkaan kuuluvia naisia.
Lääkäri kertoo minulle jo tietämäni asian. Alkoholin varsin merkittävät terveyshaitat ovat palautuvia, toisin kuin tupakoinnin. Mikäli on polttanut tupakkaa koko nuoruuden ja sitten lopettaa polttamisen keski-iässä, todennäköisyys saada syöpä ei vähene lainkaan. Sen sijaan kun lopettaa alkoholinkäytön, maksa ja sydän palautuvat pikku hiljaa normaaleiksi pitkästäkin rääkistä huolimatta.
Istun illalla takkatulen ääressä ja kuuntelen ahdistuneisuuttani. Biolääketieteen dosentti minussa sanoo, että vielä koskaan ei ole kukaan ihminen selvinnyt elämästä kuolematta. Silti kuoleman läheisyys sattuu. Alkoholittakin.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Maailmantuskainen
____
Ajan töistä kotiin ja kuulen radiosta, että Ruotsissa on tapahtunut terrori-isku. Kuorma-auto on ajanut ihmisjoukkoon Tukholman keskustassa. Muutamaa tuntia aiemmin on saapunut viesti, että ikäiseni kollega on kuollut. Hänen aorttansa oli revennyt kesken työpäivän.
Google kertoo aortan repeämän johtuvan yleisimmin ateroskleroosista, jonka riskitekijöitä ovat tupakointi, korkea verenpaine ja kolesteroli. Mietin verenpainettani ja elämän katoavaisuutta.
Lääkäri on pariinkin otteeseen ehdottanut minulle verenpainelääkitystä, mutta olen onnistunut kieltäytymään siitä puhumalla. Olen sanonut, etten halua hoitaa oiretta, vaan laittaa kuntoon juurisyyn eli työpaineen. Olen korostanut terveitä elämäntapojani. En polta tupakkaa, syön rajallisesti rasvaa ja liikun säännöllisesti. Kaiken lisäksi olen lopettanut alkoholin käytön. En kerro lääkärille, että alkoholinjuonnin lopettaminen ei ole laskenut verenpainettani.
Alkoholin lasketaan aiheuttavan Suomessa puolisentoista tuhatta kuolemaa vuosittain. Suurin osa kuolemista johtuu alkoholin suurkulutuksen tuomista maksa- ja sydänsairauksista, pienempi osa tapaturmista, joissa alkoholi on ollut merkittävällä tavalla läsnä. Vain pieni osa alkoholiin kuolleista on naisia. Vielä pienempi osa ylempään sosioekonomiseen luokkaan kuuluvia naisia.
Lääkäri kertoo minulle jo tietämäni asian. Alkoholin varsin merkittävät terveyshaitat ovat palautuvia, toisin kuin tupakoinnin. Mikäli on polttanut tupakkaa koko nuoruuden ja sitten lopettaa polttamisen keski-iässä, todennäköisyys saada syöpä ei vähene lainkaan. Sen sijaan kun lopettaa alkoholinkäytön, maksa ja sydän palautuvat pikku hiljaa normaaleiksi pitkästäkin rääkistä huolimatta.
Istun illalla takkatulen ääressä ja kuuntelen ahdistuneisuuttani. Biolääketieteen dosentti minussa sanoo, että vielä koskaan ei ole kukaan ihminen selvinnyt elämästä kuolematta. Silti kuoleman läheisyys sattuu. Alkoholittakin.
Keskiviikko 5. huhtikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Tylsistynyt
____
On menossa Taitolaji-hankkeen viides kuukausi. Vieläkään ei pisaraakaan. On alkanut toinen kuukausi, jossa voisin nauttia kymmenen alkoholiannosta kuukaudessa. Uskon juovani muutaman lasillisen huhtikuun aikana.
Mitä pidemmälle olen hankkeessa edennyt, sitä selkeämpi kuva kohtuullisesta alkoholinkäytöstä alkaa muodostua. Syy tulevalle juomispäätökselle ei tule niinkään sosiaalisesta paineesta. En ajattele tulevaisuuden juomistani niin mustavalkoisesti, että joisin seurassa, bileissä tai illallisilla, mutta en koskaan yksin, en reissun päällä enkä kalsareissa kotona. Ajattelen sen sijaan juomisen sallimista sen juurisyyn kautta. En haluaisi enää koskaan juoda alkoholia pahaan olooni, oli se sitten työstressi, epävarmuus, paine, pelko, ahdistus tai suru. Mutta voisin hyvinkin juoda muutaman lasillisen, kun oloni on hyvä. Kun olen onnistunut. Kun olen hyvässä seurassa. Yksinkertaisesti kun nautin tilanteesta.
Punnitsen tilannetta tänään ja päätös tilata viinilasillinen ruoan oheen jää tekemättä. On jälleen edustusillallinen. Tilanne ei ole mitenkään äärimmisen paha. Se on vaan tylsä. Ja tylsyyskin on negatiivinen tunne. Tilaan japanilaisen illallisen oheen alkoholittoman oluen ja pyydän tarjoilijaa kaatamaan juoman tuoppiin, ettei kukaan kiinnittäisi huomiota pullon isokokoiseen tekstiin "alcoholfrei". Alan olla kypsä ylläpitämään naurattavaa sosiaalista alkoholikuplaani.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Tylsistynyt
____
On menossa Taitolaji-hankkeen viides kuukausi. Vieläkään ei pisaraakaan. On alkanut toinen kuukausi, jossa voisin nauttia kymmenen alkoholiannosta kuukaudessa. Uskon juovani muutaman lasillisen huhtikuun aikana.
Mitä pidemmälle olen hankkeessa edennyt, sitä selkeämpi kuva kohtuullisesta alkoholinkäytöstä alkaa muodostua. Syy tulevalle juomispäätökselle ei tule niinkään sosiaalisesta paineesta. En ajattele tulevaisuuden juomistani niin mustavalkoisesti, että joisin seurassa, bileissä tai illallisilla, mutta en koskaan yksin, en reissun päällä enkä kalsareissa kotona. Ajattelen sen sijaan juomisen sallimista sen juurisyyn kautta. En haluaisi enää koskaan juoda alkoholia pahaan olooni, oli se sitten työstressi, epävarmuus, paine, pelko, ahdistus tai suru. Mutta voisin hyvinkin juoda muutaman lasillisen, kun oloni on hyvä. Kun olen onnistunut. Kun olen hyvässä seurassa. Yksinkertaisesti kun nautin tilanteesta.
Punnitsen tilannetta tänään ja päätös tilata viinilasillinen ruoan oheen jää tekemättä. On jälleen edustusillallinen. Tilanne ei ole mitenkään äärimmisen paha. Se on vaan tylsä. Ja tylsyyskin on negatiivinen tunne. Tilaan japanilaisen illallisen oheen alkoholittoman oluen ja pyydän tarjoilijaa kaatamaan juoman tuoppiin, ettei kukaan kiinnittäisi huomiota pullon isokokoiseen tekstiin "alcoholfrei". Alan olla kypsä ylläpitämään naurattavaa sosiaalista alkoholikuplaani.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)