Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Kirja
Olotila: Analyyttinen
____
Ostan Antikvaari.fi nettikaupasta Juhani Seppäsen "Selvästi juovuksissa". Myyntimenestykseksi nousseessa hittikirjassa keski-ikäinen lääkäri avautuu alkoholin suurkulutuksestaan ja ryhtyy vuoden mittaiselle alkoholittomalle koejaksolle, jonka aikana hän analysoi sekä omia että Suomen kansan alkoholitottumuksia. Olen kahlannut nopeasti kirjasta noin kolmanneksen. Löydän teoksesta paljon omia ajatuksiani, mutta hankkeistamme myös paljon eroavaisuuksia.
Tiedän olevani vertaistuki-ihminen. Kun minulla on ongelma, saan eniten apua, jos löydän ihmisen, jolla on samanlainen ongelma. Asian pureksiminen kahdestaan vähentää ongelmaa puoleen. Mikäli vertaistukiryhmä on suurempi, voi ongelma pienetä vielä enemmän ja entistä nopeammin.
Vertaistuen löytäminen alkoholiongelmaani ei ole ollut helppoa. Osittain se varmaan liittyy siihen, että ongelmasta ei ole ollut helppo puhua. Mutta osittain myös siihen, että kun asiasta on avautunut, se ei ole saanut vastakaikua. "Eihän sinulla nyt mitään ongelmaa ole", on ollut yleinen vastaus ja pitänyt sisällään seikan, että sen lisäksi ongelmaa ei ainakaan ole minulla. Vain yksi ystävättäreni jakaa ongelmani lähes sataprosenttisesti, pienin nyanssieroin. Vai pitäisikö rehellisyyden nimissä sanoa "myöntää jakavansa ongelmani". Väitän ongelman oikeasti olevan paljon laajempi, mutta hyvin piilossa.
Etsin vertaistukea siis ystäväpiirini ulkopuolelta. Olen lukenut lehdistä julkkisten "korkki kiinni" kamppanjasta. Kahlannut läpi nuoren tytön "vuosi viinatta" blogin. Nyt vietän viikonloppua nenä kiinni Seppäsen romaanissa. Kaikkia näitä hankkeita yhdistää vuoden mittainen alkoholittomuusjakso. Kohtuujuomisen opettelun onnistumisesta en ole vielä nähnyt mitään merkkejä. Joidenkin juomattomuushankkeiden olen kuullut päättyneen pahaan romahdukseen. Alkoholinkulutus on jatkunut jollei nyt pahempana kuin ennen hanketta, ainakin yhtä pahana. Jään odottamaan mielenkiinnolla, kuinka käy Juhani Seppäselle.
Perjantai 7. huhtikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Maailmantuskainen
____
Ajan töistä kotiin ja kuulen radiosta, että Ruotsissa on tapahtunut terrori-isku. Kuorma-auto on ajanut ihmisjoukkoon Tukholman keskustassa. Muutamaa tuntia aiemmin on saapunut viesti, että ikäiseni kollega on kuollut. Hänen aorttansa oli revennyt kesken työpäivän.
Google kertoo aortan repeämän johtuvan yleisimmin ateroskleroosista, jonka riskitekijöitä ovat tupakointi, korkea verenpaine ja kolesteroli. Mietin verenpainettani ja elämän katoavaisuutta.
Lääkäri on pariinkin otteeseen ehdottanut minulle verenpainelääkitystä, mutta olen onnistunut kieltäytymään siitä puhumalla. Olen sanonut, etten halua hoitaa oiretta, vaan laittaa kuntoon juurisyyn eli työpaineen. Olen korostanut terveitä elämäntapojani. En polta tupakkaa, syön rajallisesti rasvaa ja liikun säännöllisesti. Kaiken lisäksi olen lopettanut alkoholin käytön. En kerro lääkärille, että alkoholinjuonnin lopettaminen ei ole laskenut verenpainettani.
Alkoholin lasketaan aiheuttavan Suomessa puolisentoista tuhatta kuolemaa vuosittain. Suurin osa kuolemista johtuu alkoholin suurkulutuksen tuomista maksa- ja sydänsairauksista, pienempi osa tapaturmista, joissa alkoholi on ollut merkittävällä tavalla läsnä. Vain pieni osa alkoholiin kuolleista on naisia. Vielä pienempi osa ylempään sosioekonomiseen luokkaan kuuluvia naisia.
Lääkäri kertoo minulle jo tietämäni asian. Alkoholin varsin merkittävät terveyshaitat ovat palautuvia, toisin kuin tupakoinnin. Mikäli on polttanut tupakkaa koko nuoruuden ja sitten lopettaa polttamisen keski-iässä, todennäköisyys saada syöpä ei vähene lainkaan. Sen sijaan kun lopettaa alkoholinkäytön, maksa ja sydän palautuvat pikku hiljaa normaaleiksi pitkästäkin rääkistä huolimatta.
Istun illalla takkatulen ääressä ja kuuntelen ahdistuneisuuttani. Biolääketieteen dosentti minussa sanoo, että vielä koskaan ei ole kukaan ihminen selvinnyt elämästä kuolematta. Silti kuoleman läheisyys sattuu. Alkoholittakin.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Maailmantuskainen
____
Ajan töistä kotiin ja kuulen radiosta, että Ruotsissa on tapahtunut terrori-isku. Kuorma-auto on ajanut ihmisjoukkoon Tukholman keskustassa. Muutamaa tuntia aiemmin on saapunut viesti, että ikäiseni kollega on kuollut. Hänen aorttansa oli revennyt kesken työpäivän.
Google kertoo aortan repeämän johtuvan yleisimmin ateroskleroosista, jonka riskitekijöitä ovat tupakointi, korkea verenpaine ja kolesteroli. Mietin verenpainettani ja elämän katoavaisuutta.
Lääkäri on pariinkin otteeseen ehdottanut minulle verenpainelääkitystä, mutta olen onnistunut kieltäytymään siitä puhumalla. Olen sanonut, etten halua hoitaa oiretta, vaan laittaa kuntoon juurisyyn eli työpaineen. Olen korostanut terveitä elämäntapojani. En polta tupakkaa, syön rajallisesti rasvaa ja liikun säännöllisesti. Kaiken lisäksi olen lopettanut alkoholin käytön. En kerro lääkärille, että alkoholinjuonnin lopettaminen ei ole laskenut verenpainettani.
Alkoholin lasketaan aiheuttavan Suomessa puolisentoista tuhatta kuolemaa vuosittain. Suurin osa kuolemista johtuu alkoholin suurkulutuksen tuomista maksa- ja sydänsairauksista, pienempi osa tapaturmista, joissa alkoholi on ollut merkittävällä tavalla läsnä. Vain pieni osa alkoholiin kuolleista on naisia. Vielä pienempi osa ylempään sosioekonomiseen luokkaan kuuluvia naisia.
Lääkäri kertoo minulle jo tietämäni asian. Alkoholin varsin merkittävät terveyshaitat ovat palautuvia, toisin kuin tupakoinnin. Mikäli on polttanut tupakkaa koko nuoruuden ja sitten lopettaa polttamisen keski-iässä, todennäköisyys saada syöpä ei vähene lainkaan. Sen sijaan kun lopettaa alkoholinkäytön, maksa ja sydän palautuvat pikku hiljaa normaaleiksi pitkästäkin rääkistä huolimatta.
Istun illalla takkatulen ääressä ja kuuntelen ahdistuneisuuttani. Biolääketieteen dosentti minussa sanoo, että vielä koskaan ei ole kukaan ihminen selvinnyt elämästä kuolematta. Silti kuoleman läheisyys sattuu. Alkoholittakin.
Keskiviikko 5. huhtikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Tylsistynyt
____
On menossa Taitolaji-hankkeen viides kuukausi. Vieläkään ei pisaraakaan. On alkanut toinen kuukausi, jossa voisin nauttia kymmenen alkoholiannosta kuukaudessa. Uskon juovani muutaman lasillisen huhtikuun aikana.
Mitä pidemmälle olen hankkeessa edennyt, sitä selkeämpi kuva kohtuullisesta alkoholinkäytöstä alkaa muodostua. Syy tulevalle juomispäätökselle ei tule niinkään sosiaalisesta paineesta. En ajattele tulevaisuuden juomistani niin mustavalkoisesti, että joisin seurassa, bileissä tai illallisilla, mutta en koskaan yksin, en reissun päällä enkä kalsareissa kotona. Ajattelen sen sijaan juomisen sallimista sen juurisyyn kautta. En haluaisi enää koskaan juoda alkoholia pahaan olooni, oli se sitten työstressi, epävarmuus, paine, pelko, ahdistus tai suru. Mutta voisin hyvinkin juoda muutaman lasillisen, kun oloni on hyvä. Kun olen onnistunut. Kun olen hyvässä seurassa. Yksinkertaisesti kun nautin tilanteesta.
Punnitsen tilannetta tänään ja päätös tilata viinilasillinen ruoan oheen jää tekemättä. On jälleen edustusillallinen. Tilanne ei ole mitenkään äärimmisen paha. Se on vaan tylsä. Ja tylsyyskin on negatiivinen tunne. Tilaan japanilaisen illallisen oheen alkoholittoman oluen ja pyydän tarjoilijaa kaatamaan juoman tuoppiin, ettei kukaan kiinnittäisi huomiota pullon isokokoiseen tekstiin "alcoholfrei". Alan olla kypsä ylläpitämään naurattavaa sosiaalista alkoholikuplaani.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Tylsistynyt
____
On menossa Taitolaji-hankkeen viides kuukausi. Vieläkään ei pisaraakaan. On alkanut toinen kuukausi, jossa voisin nauttia kymmenen alkoholiannosta kuukaudessa. Uskon juovani muutaman lasillisen huhtikuun aikana.
Mitä pidemmälle olen hankkeessa edennyt, sitä selkeämpi kuva kohtuullisesta alkoholinkäytöstä alkaa muodostua. Syy tulevalle juomispäätökselle ei tule niinkään sosiaalisesta paineesta. En ajattele tulevaisuuden juomistani niin mustavalkoisesti, että joisin seurassa, bileissä tai illallisilla, mutta en koskaan yksin, en reissun päällä enkä kalsareissa kotona. Ajattelen sen sijaan juomisen sallimista sen juurisyyn kautta. En haluaisi enää koskaan juoda alkoholia pahaan olooni, oli se sitten työstressi, epävarmuus, paine, pelko, ahdistus tai suru. Mutta voisin hyvinkin juoda muutaman lasillisen, kun oloni on hyvä. Kun olen onnistunut. Kun olen hyvässä seurassa. Yksinkertaisesti kun nautin tilanteesta.
Punnitsen tilannetta tänään ja päätös tilata viinilasillinen ruoan oheen jää tekemättä. On jälleen edustusillallinen. Tilanne ei ole mitenkään äärimmisen paha. Se on vaan tylsä. Ja tylsyyskin on negatiivinen tunne. Tilaan japanilaisen illallisen oheen alkoholittoman oluen ja pyydän tarjoilijaa kaatamaan juoman tuoppiin, ettei kukaan kiinnittäisi huomiota pullon isokokoiseen tekstiin "alcoholfrei". Alan olla kypsä ylläpitämään naurattavaa sosiaalista alkoholikuplaani.
Tiistai 4. huhtikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Uinti
Olotila: Positiivinen
____
Uskon biotieteilijänä monien henkisten olotilojemme biologiseen pohjaan. Minulla on kaksi rentouden tunteen tuottajaa ylitse muiden. Toinen on uinti ja toinen keinuminen.
Tänä aamuna uin matkaa uimahallissa, kuten talvitiistaisin on tapana. Toukokuussa siirryn pulahtamaan avoveteen pyörämatkallani töihin. Rehellisesti en tiedä mitään parempaa tapaa aloittaa päivä, erityisesti työpäivä.
Kerroin kokousreissulla pari kuukautta sitten rentoutumiskeinoistani. Ympärillä oli runsaasti luonnontieteilijöitä, joiden uskoin jakavan biologisen pohdintani. Sanoin etsiväni keinun aina, kun minua ahdistaa. Korostin ettei ollut mitään väliä sillä oliko kyseessä keinutuoli, puutarhakeinu vaiko verannan rottinkikiikku. Mainitsin ihailevani Philadelphian lentokenttää, jossa pitkin pitkiä terminaalikäytäviä aina siellä täällä on perinteisiä puisia keinutuoleja. Sanoin uskovani keinuvan liikkeen liittyvän kohtumuistoon. Kuten myös uinninkin rentouttavan vaikutuksen.
Kokouskumppanini eivät tuntuneet lainkaan ymmärtävän pohdintaani. Yksi naurahti lakonisesti ja sanoi, ettei mikään rentouttanut yhtä tehokkaasti kuin viinilasillinen. Toinen sanoi portviinin toimivan paremmin, koska täydelliseen rentoutumiseen ei tarvinnut juoda niin paljon. Minä en sanonut mitään ja lähdin iltauinnille hotellin altaalle.
Korvaavia nautinnontuottajia: Uinti
Olotila: Positiivinen
____
Uskon biotieteilijänä monien henkisten olotilojemme biologiseen pohjaan. Minulla on kaksi rentouden tunteen tuottajaa ylitse muiden. Toinen on uinti ja toinen keinuminen.
Tänä aamuna uin matkaa uimahallissa, kuten talvitiistaisin on tapana. Toukokuussa siirryn pulahtamaan avoveteen pyörämatkallani töihin. Rehellisesti en tiedä mitään parempaa tapaa aloittaa päivä, erityisesti työpäivä.
Kerroin kokousreissulla pari kuukautta sitten rentoutumiskeinoistani. Ympärillä oli runsaasti luonnontieteilijöitä, joiden uskoin jakavan biologisen pohdintani. Sanoin etsiväni keinun aina, kun minua ahdistaa. Korostin ettei ollut mitään väliä sillä oliko kyseessä keinutuoli, puutarhakeinu vaiko verannan rottinkikiikku. Mainitsin ihailevani Philadelphian lentokenttää, jossa pitkin pitkiä terminaalikäytäviä aina siellä täällä on perinteisiä puisia keinutuoleja. Sanoin uskovani keinuvan liikkeen liittyvän kohtumuistoon. Kuten myös uinninkin rentouttavan vaikutuksen.
Kokouskumppanini eivät tuntuneet lainkaan ymmärtävän pohdintaani. Yksi naurahti lakonisesti ja sanoi, ettei mikään rentouttanut yhtä tehokkaasti kuin viinilasillinen. Toinen sanoi portviinin toimivan paremmin, koska täydelliseen rentoutumiseen ei tarvinnut juoda niin paljon. Minä en sanonut mitään ja lähdin iltauinnille hotellin altaalle.
Lauantai 1. huhtikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Itkuinen
____
Neljä kuukautta juomatta ja ensimmäinen kriisi, joka vetää maton jalkojen alta kaataen minut päiväksi sohvalle itkemään.
Kriiseille tyypilliseen tapaan kyse ei ole yhdestä seikasta vaan summapelistä. Prosessi alkaa illanistujaisista, joissa olen sivustakatsoja. En ole rankannut tilaisuutta itselleni sosiaalisesti niiden tärkeimpien joukkoon. Olen mieheni avekkina. En edes tunne porukkaa hyvin. Ehkä juuri tästä syystä en ole analysoinut etukäteen, miten käyttäytyä juomattomuuteni suhteen. Olen kuitenkin pyytänyt miestäni kertomaan, että en aio juoda ja että tulemme autolla. Tämän uskon helpottavan vaivaantuneisuutta, kuten se ehkä tekeekin. Vaivaantuneisuus ei ole ongelma. Oma tylsyyteni on. Ilta on hyvin alkoholipainotteinen, kuohuviiniä, olutta, punaviiniä, valkoviiniä ja calvadosta. Keskustelu on kiivasta, eikä ole kenenkään vika etten kuulu joukkoon. Niin vain on. Katson pöydässä tyhjeneviä pulloja ja mietin, että niiden juominen veisi minut mukaan tuohon keskusteluun. Tunne ei todellakaan ole uusi, sillä toki olen joutunut miettimään samaa aiemminkin. Tällöin olen kuitenkin ollut sosiaalisesti lähempänä porukkaa, johon olen proaktiivisesti onnistunut hyppäämään ilman alkoholin antamia siipiä. Nyt en siihen kykene. Olen liian kaukana, liian erilainen, liian yksin ja liian selvä. Ilta päättyy kun heitän jo sammaltavan porukan jatkoille lähibaariin ja ajan kotiin nukkumaan.
Herään aamulla aikaisin ja kömmin alakertaan vaa'alle. On kuukauden ensimmäinen päivä ja punnituksen vuoro. Sanon matkalla itselleni, jotta mitäs siitä että sosiaalisesti erakoidun, kunhan edes laihdun. Muutun kauniimmalsi ja terveemmäksi. Tulevaisuudestani tulee fyysisesti laadukkaampi, vaikkakin sosiaalisesti ankeampi. Elämä on täynnä trade offeja.
Vaaka näyttää etten ole laihtunut kiloakaan. Hankkeen ensimmästen kuukausien alkupudotuksen jälkeen mittari ei ole värähtänytkään. Edellisen kuukauden nollatulos ei ollutkaan mittausvirhe. Mietin työterveyslääkärin sanoja, kun ihmettelin ettei paino putoa. "Onko jotain tullut alkoholin tilalle?" se kysyi.
Olen aina ollut pulleuteen taipuvainen ihminen. Lienee geneetistä, sanon itselleni. Reippaasta liikkumisesta huolimatta olen ylipainoinen. Olen oppinut elämään asian kanssa ja tehnyt itselleni elämänmuttaisia sääntöjä. En syö jälkiruokia. En käytä karamellejä. Nyt alkoholittomuuskokeiluni aikana olen alkanut joustaa säännöstä. Kysymys on jälleen eräänlaisesta korvaajasta. Vähän samalla tavoin kuin moni alkoholin lopettaja kertoo siirtyvänsä tupakoimaan enemmän. Minä olen siirtynyt ottamaan lounaan perään jälkiruoan, parina iltana viikossa jäätelöä ja silloin tällöin suklaata sekä lakritsia. Erityisen toimiva nautinnonkorvaaja talvilomallani oli iltatee, jonka oheen sulatin suussani kaksi pientä minipätkistä. Siitä kehittyi yksinäisten lomailtojeni kohokohta, jota suorastaan odotin. Vähän samaan tapaan kuin vielä puoli vuotta sitten odotin illan punaviinilasia.
Makaan sohvalla ja itken. En näe tulevaisuudessa mitään positiivista. Olen ylipainoinen ja sairas ihminen. Olen erakoitunut ja yksinäinen. Lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Koira on kuollut. Mies ei välitä, koska olen ruma ja tylsä.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Itkuinen
____
Neljä kuukautta juomatta ja ensimmäinen kriisi, joka vetää maton jalkojen alta kaataen minut päiväksi sohvalle itkemään.
Kriiseille tyypilliseen tapaan kyse ei ole yhdestä seikasta vaan summapelistä. Prosessi alkaa illanistujaisista, joissa olen sivustakatsoja. En ole rankannut tilaisuutta itselleni sosiaalisesti niiden tärkeimpien joukkoon. Olen mieheni avekkina. En edes tunne porukkaa hyvin. Ehkä juuri tästä syystä en ole analysoinut etukäteen, miten käyttäytyä juomattomuuteni suhteen. Olen kuitenkin pyytänyt miestäni kertomaan, että en aio juoda ja että tulemme autolla. Tämän uskon helpottavan vaivaantuneisuutta, kuten se ehkä tekeekin. Vaivaantuneisuus ei ole ongelma. Oma tylsyyteni on. Ilta on hyvin alkoholipainotteinen, kuohuviiniä, olutta, punaviiniä, valkoviiniä ja calvadosta. Keskustelu on kiivasta, eikä ole kenenkään vika etten kuulu joukkoon. Niin vain on. Katson pöydässä tyhjeneviä pulloja ja mietin, että niiden juominen veisi minut mukaan tuohon keskusteluun. Tunne ei todellakaan ole uusi, sillä toki olen joutunut miettimään samaa aiemminkin. Tällöin olen kuitenkin ollut sosiaalisesti lähempänä porukkaa, johon olen proaktiivisesti onnistunut hyppäämään ilman alkoholin antamia siipiä. Nyt en siihen kykene. Olen liian kaukana, liian erilainen, liian yksin ja liian selvä. Ilta päättyy kun heitän jo sammaltavan porukan jatkoille lähibaariin ja ajan kotiin nukkumaan.
Herään aamulla aikaisin ja kömmin alakertaan vaa'alle. On kuukauden ensimmäinen päivä ja punnituksen vuoro. Sanon matkalla itselleni, jotta mitäs siitä että sosiaalisesti erakoidun, kunhan edes laihdun. Muutun kauniimmalsi ja terveemmäksi. Tulevaisuudestani tulee fyysisesti laadukkaampi, vaikkakin sosiaalisesti ankeampi. Elämä on täynnä trade offeja.
Vaaka näyttää etten ole laihtunut kiloakaan. Hankkeen ensimmästen kuukausien alkupudotuksen jälkeen mittari ei ole värähtänytkään. Edellisen kuukauden nollatulos ei ollutkaan mittausvirhe. Mietin työterveyslääkärin sanoja, kun ihmettelin ettei paino putoa. "Onko jotain tullut alkoholin tilalle?" se kysyi.
Olen aina ollut pulleuteen taipuvainen ihminen. Lienee geneetistä, sanon itselleni. Reippaasta liikkumisesta huolimatta olen ylipainoinen. Olen oppinut elämään asian kanssa ja tehnyt itselleni elämänmuttaisia sääntöjä. En syö jälkiruokia. En käytä karamellejä. Nyt alkoholittomuuskokeiluni aikana olen alkanut joustaa säännöstä. Kysymys on jälleen eräänlaisesta korvaajasta. Vähän samalla tavoin kuin moni alkoholin lopettaja kertoo siirtyvänsä tupakoimaan enemmän. Minä olen siirtynyt ottamaan lounaan perään jälkiruoan, parina iltana viikossa jäätelöä ja silloin tällöin suklaata sekä lakritsia. Erityisen toimiva nautinnonkorvaaja talvilomallani oli iltatee, jonka oheen sulatin suussani kaksi pientä minipätkistä. Siitä kehittyi yksinäisten lomailtojeni kohokohta, jota suorastaan odotin. Vähän samaan tapaan kuin vielä puoli vuotta sitten odotin illan punaviinilasia.
Makaan sohvalla ja itken. En näe tulevaisuudessa mitään positiivista. Olen ylipainoinen ja sairas ihminen. Olen erakoitunut ja yksinäinen. Lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Koira on kuollut. Mies ei välitä, koska olen ruma ja tylsä.
Maanantai 27. maaliskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Epäsosiaalinen
____
Työelämän ja alkoholin välistä suhdetta analysoivat tilastot listaavat jokaisen työpaikan kymmenestä työntekijästä yhden olevan täysin raitis, kahden olevan alkoholin suurkuluttajia ja muut seitsemän jotakin siltä väliltä. Toki tämä on yleistys ja eroja löytyy esimerkiksi eri alojen välillä ja maantieteellisestikin.
Talvilomani päättyy firman perinteiseen talvimatkaan, pitkään viikonloppuun Levillä. Tämä on niitä reissuja, joilla työpaikan absolutisteja ei näy, joissa alkoholin riskikäyttäjät ovat jatkuvassa neljä vuorokautta kestävässä töttöröö tilassa ja normaalikuluttajat bilettävät yötä myöten saaden oivan mahdollisuuden avautua työahdistuksestaan esimiehilleen tai johtoryhmän jäsenille aamuyön tunteina. Kyseessä siis eräänlainen pitkitetty Pikkujoulu, jonka sisään on piilotettu matka Lappiin ja omaatuntoa lohduttava määrä liikuntaa.
Alkoholittomuuden haasteet matkalla eivät yllätä. Hengaan illoissa mukana tiettyyn pisteeseen asti ja näyttelen mielestäni kohtuullisesti. Minglaan mökkikokoontumisissa kädessä lasi alkoholitonta punaviiniä, kaadan huomaamattomasti viemäriin minulle tarjotut viinakset ja korvaan kirkkaat snapsit vedellä. Tapahtumat tuntuvat siedettäviltä niin kauan kun niissä on silkan alkoholinjuonnin lisäksi jotakin muuta toimintaa, tietovisoja, lautapelejä, ruokailua tai rakentavaa keskustelua. Aina kun seurue alkaa sammaltaa ja tarinat toistaa itseään, vetäydyn nukkumaan. Yhtenäkään iltana en tunne oloani sängyllä hyväksi. Yritän saada unen päästä kiinni ja muistelen kaiholla edellisten talvimatkojen iloisia iltoja. Kuuntelen porukan kohkaavia lähtöjä Hulluun Poroon ja nukahdan lopulta, kun mökki hiljenee.
Matkan yllättävyys syntyy päivien rakenteen muutoksista ja omasta suhtautumisestani niihin. Kun ennen matkan huippua olivat bileillat, nyt mukavimmat hetket ovat aamuissa. Myöhäiset aamupalat ja pitkät kahvittelut ovat ehdottomasti reissun helmiä. Kollegat kipuilevat kankkusessa ja muistelevat edellisten iltojen kohellusta. Minä touhuan keittiössä, rupattelen niitä näitä ja tunnen oloni hyväksi. Vain pieni katkeruus kalvaa takaraivossa, mutta en anna sille tilaa. Ei ole mitään syytä tuntea itseään ulkopuoliseksi.
Palaan etelään autojunalla päivää ennen muuta porukkaa, joka lentää kimpassa. Saavun työpaikalle suoraan maanantaiaamun palaverihässäkkään. Talvimatkalle lähtemättömiä työkavereita kiinnostaa kovasti, miten reissu on mennyt. Kerron muutaman kostean kevennyksen. Yksi työkäveri sanoo: "Kyllä sinä näytätkin väsyneeltä."
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Epäsosiaalinen
____
Työelämän ja alkoholin välistä suhdetta analysoivat tilastot listaavat jokaisen työpaikan kymmenestä työntekijästä yhden olevan täysin raitis, kahden olevan alkoholin suurkuluttajia ja muut seitsemän jotakin siltä väliltä. Toki tämä on yleistys ja eroja löytyy esimerkiksi eri alojen välillä ja maantieteellisestikin.
Talvilomani päättyy firman perinteiseen talvimatkaan, pitkään viikonloppuun Levillä. Tämä on niitä reissuja, joilla työpaikan absolutisteja ei näy, joissa alkoholin riskikäyttäjät ovat jatkuvassa neljä vuorokautta kestävässä töttöröö tilassa ja normaalikuluttajat bilettävät yötä myöten saaden oivan mahdollisuuden avautua työahdistuksestaan esimiehilleen tai johtoryhmän jäsenille aamuyön tunteina. Kyseessä siis eräänlainen pitkitetty Pikkujoulu, jonka sisään on piilotettu matka Lappiin ja omaatuntoa lohduttava määrä liikuntaa.
Alkoholittomuuden haasteet matkalla eivät yllätä. Hengaan illoissa mukana tiettyyn pisteeseen asti ja näyttelen mielestäni kohtuullisesti. Minglaan mökkikokoontumisissa kädessä lasi alkoholitonta punaviiniä, kaadan huomaamattomasti viemäriin minulle tarjotut viinakset ja korvaan kirkkaat snapsit vedellä. Tapahtumat tuntuvat siedettäviltä niin kauan kun niissä on silkan alkoholinjuonnin lisäksi jotakin muuta toimintaa, tietovisoja, lautapelejä, ruokailua tai rakentavaa keskustelua. Aina kun seurue alkaa sammaltaa ja tarinat toistaa itseään, vetäydyn nukkumaan. Yhtenäkään iltana en tunne oloani sängyllä hyväksi. Yritän saada unen päästä kiinni ja muistelen kaiholla edellisten talvimatkojen iloisia iltoja. Kuuntelen porukan kohkaavia lähtöjä Hulluun Poroon ja nukahdan lopulta, kun mökki hiljenee.
Matkan yllättävyys syntyy päivien rakenteen muutoksista ja omasta suhtautumisestani niihin. Kun ennen matkan huippua olivat bileillat, nyt mukavimmat hetket ovat aamuissa. Myöhäiset aamupalat ja pitkät kahvittelut ovat ehdottomasti reissun helmiä. Kollegat kipuilevat kankkusessa ja muistelevat edellisten iltojen kohellusta. Minä touhuan keittiössä, rupattelen niitä näitä ja tunnen oloni hyväksi. Vain pieni katkeruus kalvaa takaraivossa, mutta en anna sille tilaa. Ei ole mitään syytä tuntea itseään ulkopuoliseksi.
Palaan etelään autojunalla päivää ennen muuta porukkaa, joka lentää kimpassa. Saavun työpaikalle suoraan maanantaiaamun palaverihässäkkään. Talvimatkalle lähtemättömiä työkavereita kiinnostaa kovasti, miten reissu on mennyt. Kerron muutaman kostean kevennyksen. Yksi työkäveri sanoo: "Kyllä sinä näytätkin väsyneeltä."
Torstai 23. maaliskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Hiihtäminen
Olotila: Yksinäinen
____
Lomaan kuuluu vanhojen naistenlehtien selaaminen. Ja alkoholi.
Silmiini osuu viime kesän lopulta juttu, jossa työterveyslääkäriltä kysytään, milloin pitäisi huolestua omasta alkoholinkäytöstä, jos loman jälkeen "vaihde" on saattanut jäädä päälle.
Lääkäri korostaa että lomallakaan ei olisi hyvä käyttää alkoholia joka päivä, vaikka viinilasillinen terassilla ja olut saunassa maistuvatkin hyvälle. Jos kehon on totuttanut päivittäisiin annoksiin, voi olla loman jälkeen vaikea lopettaa. Lääkäri kehottaa pitämään loman tuoksinassa täysin alkoholittomia päiviä. "Hyvä määrä raitistella on vähintään pari kolme päivää viikossa."
Haastateltu asiantuntija kehottaa myös etsimään korvikkeita tissuttelulle. Hän sanoo, että esimerkiksi ystävien kanssa oleskelu ja urheilu ovat vaihtoehtoisia tapoja rentoutua.
En tiedä, miksi artikkeli ärsyttää minua. Enkö itsekin ajattele aivan samoin? Ottaako minua päähän, ettei asiantuntija osaa listata yhtään parempia nautinnon korvaajia? Ystävät ja urheilu ovat molemmat sekä itsestäänselviä hyvän olon tuottajia että samalla ristiriitaisia rentouttajia. Juuri sosiaaliset tilanteethan ovat alkoholin kanssa niitä kaikkein kimuranteimpia ja urheilusta saa helposti kehitettyä itselleen suorituspaineen, vaikka pitäisi rentoutua.
Ihmiset ja liikunta ovat olleet minunkin Lapin lomaviikkoni keskiössä. Nyt ilman alkoholia. Olen hiihtänyt joka päivä ja siitä on kieltämättä tullut hyvä olo. Olennaista hyvän olon generoinnissa on ollut hiljainen metsä, ruuhkattomat ladut ja tavoitteettomuus. Matkan pituudella ja vauhdilla ei ole ollut merkitystä. Tällaisenaan hiihtäminen on siis erittäin toimiva nautinnonkorvaaja alkoholille, mutta valitettavasti erittäin huonosti toteutettavissa Helsingin nykytalvissa.
Olen ollut viikon Lapissa yksin. Aikaa ajatuksille on ollut paljon, ehkä jopa liikaakin. Paljon ovat pohdituttaneet ystävät, kaverit, tuttavat eli ihmiset. Sosiaalinen elämäni on muuttunut alkoholittomuuskokeiluni aikana. Se tulee todennäköisesti olemaan entiseen nähden erilaista myös hankkeeni jälkeen, mikäli onnistun tavoitteessani eli alkoholinkäytön kohtuullistamisessa. Olenko surullinen asiasta? En tiedä. Mutta sen tiedän, etten ole yhtään sen erilaisempi kuin ihminen laumaeläimenä yleensäkään. Toiset ihmiset ovat minulle tärkeitä. Sanoisin jopa että erittäin tärkeitä.
Korvaavia nautinnontuottajia: Hiihtäminen
Olotila: Yksinäinen
____
Lomaan kuuluu vanhojen naistenlehtien selaaminen. Ja alkoholi.
Silmiini osuu viime kesän lopulta juttu, jossa työterveyslääkäriltä kysytään, milloin pitäisi huolestua omasta alkoholinkäytöstä, jos loman jälkeen "vaihde" on saattanut jäädä päälle.
Lääkäri korostaa että lomallakaan ei olisi hyvä käyttää alkoholia joka päivä, vaikka viinilasillinen terassilla ja olut saunassa maistuvatkin hyvälle. Jos kehon on totuttanut päivittäisiin annoksiin, voi olla loman jälkeen vaikea lopettaa. Lääkäri kehottaa pitämään loman tuoksinassa täysin alkoholittomia päiviä. "Hyvä määrä raitistella on vähintään pari kolme päivää viikossa."
Haastateltu asiantuntija kehottaa myös etsimään korvikkeita tissuttelulle. Hän sanoo, että esimerkiksi ystävien kanssa oleskelu ja urheilu ovat vaihtoehtoisia tapoja rentoutua.
En tiedä, miksi artikkeli ärsyttää minua. Enkö itsekin ajattele aivan samoin? Ottaako minua päähän, ettei asiantuntija osaa listata yhtään parempia nautinnon korvaajia? Ystävät ja urheilu ovat molemmat sekä itsestäänselviä hyvän olon tuottajia että samalla ristiriitaisia rentouttajia. Juuri sosiaaliset tilanteethan ovat alkoholin kanssa niitä kaikkein kimuranteimpia ja urheilusta saa helposti kehitettyä itselleen suorituspaineen, vaikka pitäisi rentoutua.
Ihmiset ja liikunta ovat olleet minunkin Lapin lomaviikkoni keskiössä. Nyt ilman alkoholia. Olen hiihtänyt joka päivä ja siitä on kieltämättä tullut hyvä olo. Olennaista hyvän olon generoinnissa on ollut hiljainen metsä, ruuhkattomat ladut ja tavoitteettomuus. Matkan pituudella ja vauhdilla ei ole ollut merkitystä. Tällaisenaan hiihtäminen on siis erittäin toimiva nautinnonkorvaaja alkoholille, mutta valitettavasti erittäin huonosti toteutettavissa Helsingin nykytalvissa.
Olen ollut viikon Lapissa yksin. Aikaa ajatuksille on ollut paljon, ehkä jopa liikaakin. Paljon ovat pohdituttaneet ystävät, kaverit, tuttavat eli ihmiset. Sosiaalinen elämäni on muuttunut alkoholittomuuskokeiluni aikana. Se tulee todennäköisesti olemaan entiseen nähden erilaista myös hankkeeni jälkeen, mikäli onnistun tavoitteessani eli alkoholinkäytön kohtuullistamisessa. Olenko surullinen asiasta? En tiedä. Mutta sen tiedän, etten ole yhtään sen erilaisempi kuin ihminen laumaeläimenä yleensäkään. Toiset ihmiset ovat minulle tärkeitä. Sanoisin jopa että erittäin tärkeitä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)