Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Luonto
Olotila: Parempi
____
Saan tekstin valmiiksi kello 12:36. Suljen tietokoneen. Tuntuu äärettömän hyvältä. Olen tyytyväinen tulokseen. Loppuratkaisun kirjoittaminen on ollut erikoisen palkitsevaa. Päätän ajaa Norjan puolelle. Vuorijonon ylittäminen salpaa hengen. Istun vuonon rannalla ja juon kahvia. Tässä ja nyt en tarvitse alkoholia mihinkään.
Keskiviikko 28. kesäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Tarvittaisiin kipeästi
Olotila: Äärikireä
____
Kirjoitan Kilpisjärven biologisella asemalla. Maisemat ovat ainakin hulppeat sateesta ja parin asteen lämpötilasta huolimatta.
Yöttömät yöt ovat vääntäneet päivärytmini ylösalaisin. Saatan valvoa pitkälle aamun ja nukkua outoja pätkiä pitkin päivää. Tänä aamuna herään ennen seitsemää. Kroppani on sekaisin, onko nyt päivä vaiko yö.
Tuntuu kuin jokainen soluni olisi venytetty äärimmilleen. Kaikki lähtee varmaankin päästä, mutta ruumis on tunteessa hyvin mukana. Luomisen tuska on yksi tunteista, mutta se ei yksin selitä tilannetta. Paine saada kirja kustantajalle luvatussa aikataulussa liittyy edelliseen. Yksinäisyys on merkittävä osa pahan palapeliä. Anja Snellman sanoi radiohaastattelussa, että kirjailijan pitää sietää yksinäisyyttä. Se on selvästi minulle kirjailijaroolini kipupiste. Olen tavannut valita vetäytymisilleni paikkoja, joissa kirjoituspäivien ohessa löytyy myös juttukaveria. Enää biologiset asematkaan eivät tahdo toimia tässä. Netflixit ja muu tietokonepohjainen sosiaalisuus pitää tutkijat ja opiskelijat tiukasti omissa kopeissaan. Näinä päivinä yksinäisyyttäni pahentaa tyttärien aikuistumiseen ja pesästälentämiseen liittyvät pelot. Kireyteni kuorruttuu pahassa aamussa vielä muilla negatiivisilla tunteilla kuten epäonnistumisen pelolla, huolella kissan katoamisesta, oman roolin epäselvyydellä, kaiken riittämättömyydellä ja yhä edelleen surulla rakkaan koiran kuolemasta.
Viime vuonna työpaikka maksoi minulle coachin, jonka tehtävä oli valmentaa henkistä jaksamistani. Me puhuimme paljon rentoutumisesta. Sen myötä toki myös alkoholista.
Minä en osaa rentoutua. Juuri nyt tiedän ja tunnen sen erinomaisen hyvin. Ymmärrän myös tarpeen rentoutumiselle. Jos minussa olisi nappi "rentoudu", painaisin sitä juuri tällä hetkellä. Valitettavasti alkoholi on pitkään toiminut minun rentouttajanani. Nyt sille pitäisi löytää korvaaja.
Työpaikkavalmentajani korosti useaan otteeseen, että rentoutuminen ilman alkoholia on mahdollista. En sano, etteikö olisi, mutta minä en vaan osaa sitä. Coach puhui paljon rentoutumisharjoituksista ja joogasta. Kokeilimmekin kerran ja se toimi kyllä. Rentouduin kotikirjastomme nojatuolilta lappilaiseen lumimaisemaan vartissa. Yksin en ole saanut kokemusta toistettua. Epäilen, että minussa on sisällä jokin asetus, joka vastustaa prosessiin liittyvää huuhaa-leimaa. Siitä pitäisi koettaa päästä eroon.
Kotona palapelin teko rentouttaa kohtalaisesti. Reissun päällä olen koettanut virkata. Se ei ole toiminut. Säätiedotus on luvannut tänään kauniimpaa. Taidan kiivetä Saana-tunturin laelle kirjoituspäivän keskellä. Se saattaa auttaa.
Masentava totuus pohdintani taustalla on, että viinilasillinen auttaisi varmasti. Mutta toinen masentava totuus on, että lasillinen ei ehkä jäisi ainokaiseksi. Joten päätän jättää norjalaisia pullollaan olevan Kilpisjärven Alkon rauhaan.
Korvaavia nautinnontuottajia: Tarvittaisiin kipeästi
Olotila: Äärikireä
____
Kirjoitan Kilpisjärven biologisella asemalla. Maisemat ovat ainakin hulppeat sateesta ja parin asteen lämpötilasta huolimatta.
Yöttömät yöt ovat vääntäneet päivärytmini ylösalaisin. Saatan valvoa pitkälle aamun ja nukkua outoja pätkiä pitkin päivää. Tänä aamuna herään ennen seitsemää. Kroppani on sekaisin, onko nyt päivä vaiko yö.
Tuntuu kuin jokainen soluni olisi venytetty äärimmilleen. Kaikki lähtee varmaankin päästä, mutta ruumis on tunteessa hyvin mukana. Luomisen tuska on yksi tunteista, mutta se ei yksin selitä tilannetta. Paine saada kirja kustantajalle luvatussa aikataulussa liittyy edelliseen. Yksinäisyys on merkittävä osa pahan palapeliä. Anja Snellman sanoi radiohaastattelussa, että kirjailijan pitää sietää yksinäisyyttä. Se on selvästi minulle kirjailijaroolini kipupiste. Olen tavannut valita vetäytymisilleni paikkoja, joissa kirjoituspäivien ohessa löytyy myös juttukaveria. Enää biologiset asematkaan eivät tahdo toimia tässä. Netflixit ja muu tietokonepohjainen sosiaalisuus pitää tutkijat ja opiskelijat tiukasti omissa kopeissaan. Näinä päivinä yksinäisyyttäni pahentaa tyttärien aikuistumiseen ja pesästälentämiseen liittyvät pelot. Kireyteni kuorruttuu pahassa aamussa vielä muilla negatiivisilla tunteilla kuten epäonnistumisen pelolla, huolella kissan katoamisesta, oman roolin epäselvyydellä, kaiken riittämättömyydellä ja yhä edelleen surulla rakkaan koiran kuolemasta.
Viime vuonna työpaikka maksoi minulle coachin, jonka tehtävä oli valmentaa henkistä jaksamistani. Me puhuimme paljon rentoutumisesta. Sen myötä toki myös alkoholista.
Minä en osaa rentoutua. Juuri nyt tiedän ja tunnen sen erinomaisen hyvin. Ymmärrän myös tarpeen rentoutumiselle. Jos minussa olisi nappi "rentoudu", painaisin sitä juuri tällä hetkellä. Valitettavasti alkoholi on pitkään toiminut minun rentouttajanani. Nyt sille pitäisi löytää korvaaja.
Työpaikkavalmentajani korosti useaan otteeseen, että rentoutuminen ilman alkoholia on mahdollista. En sano, etteikö olisi, mutta minä en vaan osaa sitä. Coach puhui paljon rentoutumisharjoituksista ja joogasta. Kokeilimmekin kerran ja se toimi kyllä. Rentouduin kotikirjastomme nojatuolilta lappilaiseen lumimaisemaan vartissa. Yksin en ole saanut kokemusta toistettua. Epäilen, että minussa on sisällä jokin asetus, joka vastustaa prosessiin liittyvää huuhaa-leimaa. Siitä pitäisi koettaa päästä eroon.
Kotona palapelin teko rentouttaa kohtalaisesti. Reissun päällä olen koettanut virkata. Se ei ole toiminut. Säätiedotus on luvannut tänään kauniimpaa. Taidan kiivetä Saana-tunturin laelle kirjoituspäivän keskellä. Se saattaa auttaa.
Masentava totuus pohdintani taustalla on, että viinilasillinen auttaisi varmasti. Mutta toinen masentava totuus on, että lasillinen ei ehkä jäisi ainokaiseksi. Joten päätän jättää norjalaisia pullollaan olevan Kilpisjärven Alkon rauhaan.
Sunnuntai 25. kesäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 6
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Itseinho
____
Kirjoitan tätä postausta vasta viikon päästä yllä olevasta päivästä. Olin päättänyt olla kirjoittamatta. Olin myös päättänyt olla laittamatta näitä alkoholiannoksia Ottomitta-sovellukseen. Kesti viikon tulla toisiin ajatuksiin. Kaikista huijauksista pahin on itsensä huijaaminen.
Juhannusviikonloppu oli alkoholihankkeelleni kompastuskivi. Johan se on nähty ja siitä kirjoitettu. Kirjoittamattakin on siis vielä.
Lauantaina omalle kämpällemme tuli vieraita. Söimme niin hyvin kuin eräolosuhteissa nyt pystyy. Minä olin kokannut korvasienikeiton ja mieheni tehnyt pääruoaksi sorsaa uusilla perunoilla. Lihan ohessa oli paahdetuista ja haudutetuista luista valmistettu herkullinen punaviinikastike. Ruoanlaitosta jäänyt viini oli tarjolla pöydässä. En juonut sitä ruoan kanssa. Kun vieraat olivat lähteneet, pullossa oli jäljellä vielä reippaan lasillisen verran. Kaadoin juoman itselleni, kun tiskasin. Katsoin, etteivät mies ja tytär näe. Kun olin tiskannut, kaadoin mieheni jallupullosta itselleni vielä yhden snapsin. Perhe oli noutamassa kaivolta vettä.
Juhannus loppui sunnuntaihin. Lapissa juhla tuntui alkoholin osalta kuitenkin vielä jatkuvan. Minä ajoin aviopuolison ja tyttären Rovaniemelle yöjunaan, koska työt jo odottivat heitä. Itse käänsin vielä kirjailijavaihteen päälle viimeiseksi lomaviikoksi ja suuntasin entistä pohjoisemmaksi. Pysähdyin ystäviemme luona pitämään yökortteeria. Saavuin paikalle puolen yön pintaan. Lappilaiseen kesäyön tapaan yötä ei ollut ja porukka vielä valvoi. Minulle tarjottiin viiniä. En kehdannut kieltäytyä. Tai halunnut. Otin myös lisää, kun uusi pullokin vielä löytyi. Aamuyöllä iski äärettömän paha olo, jossa henkinen piiskaus oli vielä fyysistäkin rankempi.
Nyt viikon päästä kysyn, opinko tästä juhannuksesta jotakin. Vastaus on "kyllä".
Opin että nämä suuret humalahakuiset juhlat eivät ole uudessa elämäntilanteessa se minun juttu. Mitä ihmettä minä sitten meinaan tulevien Vappujen ja Juhannuksen kanssa tehdä, ei hajuakaan. Eihän niitä kalenterista voi poistaa. Enkä minä voi, tai halua, täysin eristäytyäkään. Nouseeko tapa juhlia niitä ja seurue, jonka kanssa juhlii, merkittävään päätösasemaan. Jää nähtäväksi. Vappuun on vielä pitkä aika.
Opin myös, että uuden juomiseni kohtuullistamiseen ei sovi kotona avoinna olevat alkoholipullot. Pahinta varmasti olisi viinitonkka, josta salaa sipittämistä ei edes huomaa. Onneksi mieheni ei harrasta sellaisia. Giniä se juo ja Jallustakin tykkää. Minun tulee huolehtia, että pullot eivät ole missään näkyvillä. Kuten ei myöskään avattu viini, joka selvästi on minulle se pahin rasti.
Opin vielä, vaikka sen jo tiesinkin, että muilta salaa juominen on minun tapauksessani yksi ongelman ääripäistä. Ei yhdestä viinilasillisesta niin väliä, eikä edes jallushotista. Tärkeintä se, miten ne join. Perheeltä salaa on yhtä kuin itseltä salaa. Onneksi on olemsssa omatunto. Vielä ainakin.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Itseinho
____
Kirjoitan tätä postausta vasta viikon päästä yllä olevasta päivästä. Olin päättänyt olla kirjoittamatta. Olin myös päättänyt olla laittamatta näitä alkoholiannoksia Ottomitta-sovellukseen. Kesti viikon tulla toisiin ajatuksiin. Kaikista huijauksista pahin on itsensä huijaaminen.
Juhannusviikonloppu oli alkoholihankkeelleni kompastuskivi. Johan se on nähty ja siitä kirjoitettu. Kirjoittamattakin on siis vielä.
Lauantaina omalle kämpällemme tuli vieraita. Söimme niin hyvin kuin eräolosuhteissa nyt pystyy. Minä olin kokannut korvasienikeiton ja mieheni tehnyt pääruoaksi sorsaa uusilla perunoilla. Lihan ohessa oli paahdetuista ja haudutetuista luista valmistettu herkullinen punaviinikastike. Ruoanlaitosta jäänyt viini oli tarjolla pöydässä. En juonut sitä ruoan kanssa. Kun vieraat olivat lähteneet, pullossa oli jäljellä vielä reippaan lasillisen verran. Kaadoin juoman itselleni, kun tiskasin. Katsoin, etteivät mies ja tytär näe. Kun olin tiskannut, kaadoin mieheni jallupullosta itselleni vielä yhden snapsin. Perhe oli noutamassa kaivolta vettä.
Juhannus loppui sunnuntaihin. Lapissa juhla tuntui alkoholin osalta kuitenkin vielä jatkuvan. Minä ajoin aviopuolison ja tyttären Rovaniemelle yöjunaan, koska työt jo odottivat heitä. Itse käänsin vielä kirjailijavaihteen päälle viimeiseksi lomaviikoksi ja suuntasin entistä pohjoisemmaksi. Pysähdyin ystäviemme luona pitämään yökortteeria. Saavuin paikalle puolen yön pintaan. Lappilaiseen kesäyön tapaan yötä ei ollut ja porukka vielä valvoi. Minulle tarjottiin viiniä. En kehdannut kieltäytyä. Tai halunnut. Otin myös lisää, kun uusi pullokin vielä löytyi. Aamuyöllä iski äärettömän paha olo, jossa henkinen piiskaus oli vielä fyysistäkin rankempi.
Nyt viikon päästä kysyn, opinko tästä juhannuksesta jotakin. Vastaus on "kyllä".
Opin että nämä suuret humalahakuiset juhlat eivät ole uudessa elämäntilanteessa se minun juttu. Mitä ihmettä minä sitten meinaan tulevien Vappujen ja Juhannuksen kanssa tehdä, ei hajuakaan. Eihän niitä kalenterista voi poistaa. Enkä minä voi, tai halua, täysin eristäytyäkään. Nouseeko tapa juhlia niitä ja seurue, jonka kanssa juhlii, merkittävään päätösasemaan. Jää nähtäväksi. Vappuun on vielä pitkä aika.
Opin myös, että uuden juomiseni kohtuullistamiseen ei sovi kotona avoinna olevat alkoholipullot. Pahinta varmasti olisi viinitonkka, josta salaa sipittämistä ei edes huomaa. Onneksi mieheni ei harrasta sellaisia. Giniä se juo ja Jallustakin tykkää. Minun tulee huolehtia, että pullot eivät ole missään näkyvillä. Kuten ei myöskään avattu viini, joka selvästi on minulle se pahin rasti.
Opin vielä, vaikka sen jo tiesinkin, että muilta salaa juominen on minun tapauksessani yksi ongelman ääripäistä. Ei yhdestä viinilasillisesta niin väliä, eikä edes jallushotista. Tärkeintä se, miten ne join. Perheeltä salaa on yhtä kuin itseltä salaa. Onneksi on olemsssa omatunto. Vielä ainakin.
Lauantai 24. kesäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Huono
____
Ihmisen muisti on lyhyt. Herään tunteeseen, jota en ole kokenut seitsemään kuukauteen. Sydän pamppailee. Suussa maistuu pahalle. Pää tuntuu raskaalta. Jalkoja heikottaa. Mieli on apea.
Vain hiukan yli puoli vuotta sitten sama tunne oli lähes joka-aamuinen, mutta yleensä paljon rankempana.
Arkistoin tunteen. Voin vetää sen sitten esiin aina tarvittaessa, kun mietin syitä, miksi en juo muutamaa viinilasillista enempää.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Huono
____
Ihmisen muisti on lyhyt. Herään tunteeseen, jota en ole kokenut seitsemään kuukauteen. Sydän pamppailee. Suussa maistuu pahalle. Pää tuntuu raskaalta. Jalkoja heikottaa. Mieli on apea.
Vain hiukan yli puoli vuotta sitten sama tunne oli lähes joka-aamuinen, mutta yleensä paljon rankempana.
Arkistoin tunteen. Voin vetää sen sitten esiin aina tarvittaessa, kun mietin syitä, miksi en juo muutamaa viinilasillista enempää.
Perjantai 23. kesäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 6
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei tarvita
Olotila: Ensin huono sitten hyvä
____
On keskiyön auringon juhannusaatto Lapissa. Olen säästänyt kuukauden alkoholiannoksia ja ostanut Alkosta pullon lempivalkoviiniäni. Nyt hinta ei haittaa. Edellisestä vastaavasta ostosta on jo melkein vuosi aikaa.
Juttelen juhlapäivän alkoholistrategian läpi miehen ja tyttären kanssa hyvissä ajoin ennen juhanuskarkeloihin lähtemistä. Mieleen ui lause, että kontrolli ei sovi alkoholinkäyttöön, mutta pyyhkäisen ajatuksen nopasti sivuun. Minun täytyy suunnitella ja läheisteni tulee se kestää. Muuten homma kusee. Tiedän sen.
Valitsen kuskin roolin. Tiedän tilanteesta tulevan vaikea, mutta päätän yrittää. Perhe sitoutuu puolestaan siihen, että palaisimme omille tiluksille kohtuullisen ajoissa, todennäköisesti jo ennen puolta yötä. Istuisimme sitten vielä joen rantaan laavutulille ja minä saisin avata viinipulloni.
Päivä ei ole yhtään sen helpompi kuin etukäteen kuvittelin. Juhlaväki toipuu jo edellisen kesäyön valvomisesta oluen ja lonkeron voimalla sekä huonoilla vitseillä. Jallupullo kiertää kädestä käteen, illan mittaan pullo vaihtuu Kaskeen ja muuhun kallimpaan viinakseen. Viinitonkkia on auki sekä mökillä, kodalla että pihalla. Pysyttelen sosiaalisesti sivummalla. Ruoka ja aktiviteetit helpottavat tilannetta hiukan.
Juttelen paluumatkalla päivän tuntemuksistani hyvästä ruoasta pitävälle aviomiehelle. Vertaan tilannetta suureen juhlapäivälliseen, jossa neljäkymmentä ihmistä ympärillä syö seitsemän ruokalajin gourmet menua, kun hän itse on dieetillä ja saa syödä vain kaksi omenaa.
Avaan kylmän valkoviinipullon puoli yhden aikaan yöllä. Olen juonut sen kokonaan hiukan ennen kolmea. Höpötän lähinnä tyhjää miehelle ja tyttärelle, jotka paistavat kanssani makkaraa ja nukahtavat lopulta noin tunnin ennen minua. Jatkan istumista itsekseni mökin pöydän äärellä. Kuuntelen hiljaisuutta. Tunnen oloni pelottavan hyväksi.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei tarvita
Olotila: Ensin huono sitten hyvä
____
On keskiyön auringon juhannusaatto Lapissa. Olen säästänyt kuukauden alkoholiannoksia ja ostanut Alkosta pullon lempivalkoviiniäni. Nyt hinta ei haittaa. Edellisestä vastaavasta ostosta on jo melkein vuosi aikaa.
Juttelen juhlapäivän alkoholistrategian läpi miehen ja tyttären kanssa hyvissä ajoin ennen juhanuskarkeloihin lähtemistä. Mieleen ui lause, että kontrolli ei sovi alkoholinkäyttöön, mutta pyyhkäisen ajatuksen nopasti sivuun. Minun täytyy suunnitella ja läheisteni tulee se kestää. Muuten homma kusee. Tiedän sen.
Valitsen kuskin roolin. Tiedän tilanteesta tulevan vaikea, mutta päätän yrittää. Perhe sitoutuu puolestaan siihen, että palaisimme omille tiluksille kohtuullisen ajoissa, todennäköisesti jo ennen puolta yötä. Istuisimme sitten vielä joen rantaan laavutulille ja minä saisin avata viinipulloni.
Päivä ei ole yhtään sen helpompi kuin etukäteen kuvittelin. Juhlaväki toipuu jo edellisen kesäyön valvomisesta oluen ja lonkeron voimalla sekä huonoilla vitseillä. Jallupullo kiertää kädestä käteen, illan mittaan pullo vaihtuu Kaskeen ja muuhun kallimpaan viinakseen. Viinitonkkia on auki sekä mökillä, kodalla että pihalla. Pysyttelen sosiaalisesti sivummalla. Ruoka ja aktiviteetit helpottavat tilannetta hiukan.
Juttelen paluumatkalla päivän tuntemuksistani hyvästä ruoasta pitävälle aviomiehelle. Vertaan tilannetta suureen juhlapäivälliseen, jossa neljäkymmentä ihmistä ympärillä syö seitsemän ruokalajin gourmet menua, kun hän itse on dieetillä ja saa syödä vain kaksi omenaa.
Avaan kylmän valkoviinipullon puoli yhden aikaan yöllä. Olen juonut sen kokonaan hiukan ennen kolmea. Höpötän lähinnä tyhjää miehelle ja tyttärelle, jotka paistavat kanssani makkaraa ja nukahtavat lopulta noin tunnin ennen minua. Jatkan istumista itsekseni mökin pöydän äärellä. Kuuntelen hiljaisuutta. Tunnen oloni pelottavan hyväksi.
Tiistai 20. kesäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Päiväuni
Olotila: Yhteiskuntakriittinen
____
Radiouutiset herättävät minut päivänokosilta. Hallitus on yllättäen hyväksynyt uuden alkoholilain. Käsittelyn loppumetreillä lain sisältö on jäänyt poliittisen päätöksentekoprosessin naurettavuuden jalkoihin. Ensin pääministeri vastusti lakiuudistusta henkilökohtaisiin syihin vedoten. Sen jälkeen koko pääministeripuolue päätyi kannattamaan lakia ja pääministeriäkin vaadittiin kääntämään takkinsa. Loppumetreillä osa puolueen kansanedustajista aloitti kuitenkin "alkoholikapinan". Organisaatiopohjaansa muuttanut hallitus pääsi nyt kuitenkin riittävään yksimielisyteen ja lakiesitys päätettiin tuoda eduskuntakäsittelyyn. Kukin kansanedustaja saa tällöin kuitenkin äänestää omantuntonsa mukaisesti.
Minussa laki on herättänyt erikoisen vähän tunteita siihen nähden, että kamppailen alkoholiasenteiden kanssa lähes päivittäin. Lähinnä "kaiken maailman dosentti" minussa on kettuununut hallituksen haluttomuudesta kuunnella asiantuntijoita. Pöydälle on ladottu yksi jos toinenkin tutkimusraportti lakiuudistuksen vaikutuksesta terveydenhoitosektorille ja sitä kautta kuluttajille kustannusten muodossa.
Haluttomuuteeni kommentoida lakiehdotusta liittyy entisen minäni asenne. Jos en juuri tällä hetkellä piittaa vähääkään siitä, onko ruokakaupasta saatavilla 4,7 vaiko 5,5 prosenttista alkoholia, en olisi välittänyt siitä aiemminkaan. Koskaan ei ole alkoholi jäänyt juomatta sen takia, etteikö sitä olisi ollut saatavilla. Eikä koskaan ole tullut juotua vähemmän sen takia, että etanoli olisi ollut kyseisessä juomassa laimeampana prosenttisuutena. Enkä usko olevani Suomessa ainoa tämän kokemuksen omaava ihminen.
Kohtuullisen pienen prosenttimuutoksen lisäksi lakiuudistus sisältää kuitenkin merkittävämmän sudenkuopan eli laimentamalla tuotettujen ja limonadilta maistuvien alkoholijuomien tuomisen nuorten ulottuville. Voiko yhteiskunta enää selkeämmin opettaa uusia kuluttajia vaaralliselle polulle? Kuinka moni kaltaisillani geeneillä ja vallitsevilla ympäristötekijöillä varustettu nuori miettiikään kolmenkymmenen vuoden kuluttua, miten ihmeessä hän tähän päätyi ja kuinka pääsisi kierteestä pois?
Lakiuudistusta perustellaan kilpailukyvyn paranemisella, kun pienpanimot saavat myydä tuotteitaan vapaammin ja ravintolat pitää puljuaan auki aikaiseen aamuun. Sekaan heitetään sana valinnanvapaus, kuten nykyhallituksella on tapana lähes joka asiassa. Sixten Korkman kirjoittaa Hesarissa hyvin, että argumentti yksilön omaan harkintaan perustuvan valinnanvapauden puolesta edellyttäisi kuitenkin, että valinnan tekijä kantaisi itse valinnastaan aiheutuvat seuraukset. Viinan kohdalla näin ei koskaan ole asian laita.
Parasta lakiuudistuksessa onkin sen ympärillä käyty mediakeskustelu. Se on nostanut alkoholinkäytön framille ja toivottavasti saanut ihmiset ajattelemaan.
Keskustelussa alkoholismi on tosin jälleen liitetty vain sairaalassa yhteiskunnan kustannuksia kasvattaviin umpijuoppoihin. Koulutetun väestön suurkulututusta ei keskustelu ole kritisoinut millään tavoin. Sen sijaan porukassa valtaa pitäville alkoholinkäytön puolustajille on annettu yllättävän paljon medianäkyvyyttä "kohtuukyttääjä" termeineen ja eurooppalaisen juomatavan ihailuineen. Median asenne ihmetyttää, jollei suorastaan apeuta.
Korvaavia nautinnontuottajia: Päiväuni
Olotila: Yhteiskuntakriittinen
____
Radiouutiset herättävät minut päivänokosilta. Hallitus on yllättäen hyväksynyt uuden alkoholilain. Käsittelyn loppumetreillä lain sisältö on jäänyt poliittisen päätöksentekoprosessin naurettavuuden jalkoihin. Ensin pääministeri vastusti lakiuudistusta henkilökohtaisiin syihin vedoten. Sen jälkeen koko pääministeripuolue päätyi kannattamaan lakia ja pääministeriäkin vaadittiin kääntämään takkinsa. Loppumetreillä osa puolueen kansanedustajista aloitti kuitenkin "alkoholikapinan". Organisaatiopohjaansa muuttanut hallitus pääsi nyt kuitenkin riittävään yksimielisyteen ja lakiesitys päätettiin tuoda eduskuntakäsittelyyn. Kukin kansanedustaja saa tällöin kuitenkin äänestää omantuntonsa mukaisesti.
Minussa laki on herättänyt erikoisen vähän tunteita siihen nähden, että kamppailen alkoholiasenteiden kanssa lähes päivittäin. Lähinnä "kaiken maailman dosentti" minussa on kettuununut hallituksen haluttomuudesta kuunnella asiantuntijoita. Pöydälle on ladottu yksi jos toinenkin tutkimusraportti lakiuudistuksen vaikutuksesta terveydenhoitosektorille ja sitä kautta kuluttajille kustannusten muodossa.
Haluttomuuteeni kommentoida lakiehdotusta liittyy entisen minäni asenne. Jos en juuri tällä hetkellä piittaa vähääkään siitä, onko ruokakaupasta saatavilla 4,7 vaiko 5,5 prosenttista alkoholia, en olisi välittänyt siitä aiemminkaan. Koskaan ei ole alkoholi jäänyt juomatta sen takia, etteikö sitä olisi ollut saatavilla. Eikä koskaan ole tullut juotua vähemmän sen takia, että etanoli olisi ollut kyseisessä juomassa laimeampana prosenttisuutena. Enkä usko olevani Suomessa ainoa tämän kokemuksen omaava ihminen.
Kohtuullisen pienen prosenttimuutoksen lisäksi lakiuudistus sisältää kuitenkin merkittävämmän sudenkuopan eli laimentamalla tuotettujen ja limonadilta maistuvien alkoholijuomien tuomisen nuorten ulottuville. Voiko yhteiskunta enää selkeämmin opettaa uusia kuluttajia vaaralliselle polulle? Kuinka moni kaltaisillani geeneillä ja vallitsevilla ympäristötekijöillä varustettu nuori miettiikään kolmenkymmenen vuoden kuluttua, miten ihmeessä hän tähän päätyi ja kuinka pääsisi kierteestä pois?
Lakiuudistusta perustellaan kilpailukyvyn paranemisella, kun pienpanimot saavat myydä tuotteitaan vapaammin ja ravintolat pitää puljuaan auki aikaiseen aamuun. Sekaan heitetään sana valinnanvapaus, kuten nykyhallituksella on tapana lähes joka asiassa. Sixten Korkman kirjoittaa Hesarissa hyvin, että argumentti yksilön omaan harkintaan perustuvan valinnanvapauden puolesta edellyttäisi kuitenkin, että valinnan tekijä kantaisi itse valinnastaan aiheutuvat seuraukset. Viinan kohdalla näin ei koskaan ole asian laita.
Parasta lakiuudistuksessa onkin sen ympärillä käyty mediakeskustelu. Se on nostanut alkoholinkäytön framille ja toivottavasti saanut ihmiset ajattelemaan.
Keskustelussa alkoholismi on tosin jälleen liitetty vain sairaalassa yhteiskunnan kustannuksia kasvattaviin umpijuoppoihin. Koulutetun väestön suurkulututusta ei keskustelu ole kritisoinut millään tavoin. Sen sijaan porukassa valtaa pitäville alkoholinkäytön puolustajille on annettu yllättävän paljon medianäkyvyyttä "kohtuukyttääjä" termeineen ja eurooppalaisen juomatavan ihailuineen. Median asenne ihmetyttää, jollei suorastaan apeuta.
Lauantai 17. kesäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Elokuva
Olotila: Kulttuurinen
____
Jonotamme Sodankylän elokuvafestivaaleilla "sing along" yöleffaan. Kello on vähän vaille puolen yön. Aurinko yltää juuri ja juuri paistamaan olutteltan katoksen yli.
Pidän tyttären kanssa jonossa paikkaa muulle seurueelle. Näen hyvin aviomiehen, joka minglaa tuttavien kanssa täpötäydessä juottolassa. Tytär pongailee kultuurijulkkiksia.
Jono luikertelee käärmemäisesti vertautuen hyvin porukan humalatilaan. Takanamme jonottava nuorisojoukkio suurenee ja volyymi kasvaa mitä enemmän sakki kumoaa kurkkuunsa valkoviiniä porukassa kiertävästä pullosta. Nuoret miehet pysyvät hädin tuskin pystyssä ja tuuppivat meitä useaan otteeseen. Huomaan ärsyyntyväni kerta kerralta enemmän.
Kyltti kieltää alkoholin tuomisen sisään festaritelttaan. Jo ennen kuin karaoke-elokuva alkaa, useampi kuin yksi viinapullo on kiertänyt ympärillämme istuvissa porukoissa. Oluttölkkien sihahduksia kuuluu sieltä täältä. Yleisö on äänekästä ja rikkoo kaikkia elokuvissakäynnin perussääntöjä. Ärsyynnyn entistä enemmän.
Minä en pidä siitä, että ärsyynnyn. Enkä pidä siitä, miten ärsyyntymiseni näkyy minussa ja käytöksessäni. Yksinkertaisesti minä en pidä itsestäni.
Minullahan ei ole yhtään mitään näitä ihmisiä vastaan. Hehän haluavat vain pitää hauskaa. Ja onnistuvatkin siinä. Toisin kuin minä. Rehellisesti, minähän haluaisin olla vain yksi heistä.
Korvaavia nautinnontuottajia: Elokuva
Olotila: Kulttuurinen
____
Jonotamme Sodankylän elokuvafestivaaleilla "sing along" yöleffaan. Kello on vähän vaille puolen yön. Aurinko yltää juuri ja juuri paistamaan olutteltan katoksen yli.
Pidän tyttären kanssa jonossa paikkaa muulle seurueelle. Näen hyvin aviomiehen, joka minglaa tuttavien kanssa täpötäydessä juottolassa. Tytär pongailee kultuurijulkkiksia.
Jono luikertelee käärmemäisesti vertautuen hyvin porukan humalatilaan. Takanamme jonottava nuorisojoukkio suurenee ja volyymi kasvaa mitä enemmän sakki kumoaa kurkkuunsa valkoviiniä porukassa kiertävästä pullosta. Nuoret miehet pysyvät hädin tuskin pystyssä ja tuuppivat meitä useaan otteeseen. Huomaan ärsyyntyväni kerta kerralta enemmän.
Kyltti kieltää alkoholin tuomisen sisään festaritelttaan. Jo ennen kuin karaoke-elokuva alkaa, useampi kuin yksi viinapullo on kiertänyt ympärillämme istuvissa porukoissa. Oluttölkkien sihahduksia kuuluu sieltä täältä. Yleisö on äänekästä ja rikkoo kaikkia elokuvissakäynnin perussääntöjä. Ärsyynnyn entistä enemmän.
Minä en pidä siitä, että ärsyynnyn. Enkä pidä siitä, miten ärsyyntymiseni näkyy minussa ja käytöksessäni. Yksinkertaisesti minä en pidä itsestäni.
Minullahan ei ole yhtään mitään näitä ihmisiä vastaan. Hehän haluavat vain pitää hauskaa. Ja onnistuvatkin siinä. Toisin kuin minä. Rehellisesti, minähän haluaisin olla vain yksi heistä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)