Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Kipeä
____
Istun lääkärin vastaanotolla. Selkä on kipeä. Kyseessä ikääntymiseen, istumatyöhön ja välilevyrustoihin liittyvä ei-niin-harvinainen ongelma. Kuuntelen lääkäriä ja hoitostrategiaa. Päädyn miettimään lääketiedettä yleisemmällä tasolla. Olen tehnyt yli puolet urastani työtä lääkäreiden parissa. Se antaa perspektiiviä.
Lääketiede hoitaa suurimmassa osassa tapauksia vain oiretta, ei taudin juurisyytä. Tämä tietysti johtuu siitä raadollisesta tosiasiasta, että juurisyy ei ole tiedossa. Ja vain juurisyyhyn puuttumalla voidaan tauti oikeasti parantaa.
Ottamatta kantaa siihen, onko liiallinen alkoholinkäyttöni sairaus, jään miettimään tuota juurisyyasiaa. Sanomalla itselleni "älä juo" hoidan kuntoon oireen. Mutta hoitamalla kuntoon juurisyyn, voisin päästä tilanteeseen, etten vaan kertakaikkiaan halua juoda liikaa.
Juomisen juurisyitä voi olla monia ja eri ihmisillä taatusti erilaisia. Jopa minulla niitä voi olla useita. Yksi selkeä juurisyypaketti on työpaine, stressi, kiire, ahdistus. Mistä se tulee, onkin sitten eri asia. Ison osan paineesta asettaa työnantaja. Osansa siihen tuo yhteiskunnallinen työllisyystilanne. Mutta siivu jää kyllä itsellekin ja omalle asenteelle työtä kohtaan.
Muita pienempiä juurisyitä ovat sosiaaliset vaatimukset, usein näkymättömät. Halu olla hauska, kuulua joukkoon ja tulla hyväksytyksi. Osittain samaan pakettiin ja silti merkittävästi erilleen kuuluu ihmiseläimen kohtuullisen normaali halu sekoittaa päänsä ja nousta normaalin yläpuolelle. Samalla pääsee hyvin pakoon pahaa maailmaa ja pahoja tunteita.
Juurisyiden ytimessä ja useita ihmisiä yhdistävä tekijä on alkoholismin perinnöllisyys. En ole ainoa alkoholia liikaa käyttävistä ystävistäni joiden vanhemmista tai isovanhemmista löytyy alkoholia paljon kurkkuunsa kaatavia tyyppejä. Onko kyseessä kokonaan geneettinen alttius, onkin sitten eri kysymys. Tutkimustietoa kyllä löytyy, joten mitäpä tutkittua kyseenalaistamaan. Silti mukana saattaa olla myös paljon kotoa opittua.
Isäni piti paljon alkoholista. Hän oli myös älykäs, hauska ja sosiaalisesti kyvykäs henkilö. Geenejäni en pääse pakoon, mutta ympäristötekijöihin minun pitäisi kyetä vaikuttamaan. Helppoa se ei kuitenkaan ole.
Tiistai 7. maaliskuuta 2017
Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Uinti
Olotila: Selvä
____
Seitsemäs päivä, jossa voisin nauttia alkoholia kohtuudella hankkeen sääntöjen mukaisesti. Loungen löhötuolin takana on pitkä baaritiski, josta saisin laadukkaita viinejä ilmaiseksi. Takana on pitkä päivä puuduttavia kehityskeskusteluja amerikkalaiseen malliin. Mielestäni ansaitsisin kylmän valkoviinilasillisen. Silti tyydyn inkiväärilimonaadiin. Enkä edes pelkästään siitä syystä, että Taitolaji-projektin toisella kvartaalilla alkoholin nauttiminen yksin on kielletty.
Mietin käynnissä olevaa maaliskuuta. Tulevana viikonloppuna on sukupäivälliset. Takuuvarmasti viiniä ruoan kanssa. Seuraavana maanantaina lapsuudenystäviä on tulossa saunomaan ja istumaan iltaa. WhatsApp viestiketjussa on jo ilmennyt, että minua varten ei tarvitse tuoda viiniä, ja saanut kuulla olevani tylsä. Kuun puolessa välin on kirjoitusvapaani Lapissa. Tapaan paljon tuttavia. Monet kohtaamisista lienevät kosteita. Reissun perään on firman hippaviikonloppu Levillä. Perinteikkäästi äärimmäisen märkä tapahtuma, kokonaista kolme päivää kestävä. Tämän lisäksi kuukausi päättyy kolmen pariskunnan yhteisillalliseen, jossa eskoteeraan journalistimaailmassa työtä tekevää miestäni. Tiedossa on paljon kovaäänistä kohkaamista ja toistuvia lasintäyttämisiä.
Sääntö antaa minulle luvan juoda kuukauden aikana 10 alkoholiannosta, vajaan kaksi pulloa viiniä siis. Vaikea priorisoida, miten nuo annokset ajoittaisi. Enempi lähden siitä lähtökohdasta, mitkä tapahtumista ovat ok ilman alkoholiakin. Niinkuin nyt esimerkiksi tämä lentokenttälounge tässä. En tarvitse alkoholia pahan oloni peittämiseksi enkä edes hyvän olotilan generoimiseksi. Mietin, kutsutaanko tätä pohdintaa kohtuulliseksi alkoholinkäytöksi?
Korvaavia nautinnontuottajia: Uinti
Olotila: Selvä
____
Seitsemäs päivä, jossa voisin nauttia alkoholia kohtuudella hankkeen sääntöjen mukaisesti. Loungen löhötuolin takana on pitkä baaritiski, josta saisin laadukkaita viinejä ilmaiseksi. Takana on pitkä päivä puuduttavia kehityskeskusteluja amerikkalaiseen malliin. Mielestäni ansaitsisin kylmän valkoviinilasillisen. Silti tyydyn inkiväärilimonaadiin. Enkä edes pelkästään siitä syystä, että Taitolaji-projektin toisella kvartaalilla alkoholin nauttiminen yksin on kielletty.
Mietin käynnissä olevaa maaliskuuta. Tulevana viikonloppuna on sukupäivälliset. Takuuvarmasti viiniä ruoan kanssa. Seuraavana maanantaina lapsuudenystäviä on tulossa saunomaan ja istumaan iltaa. WhatsApp viestiketjussa on jo ilmennyt, että minua varten ei tarvitse tuoda viiniä, ja saanut kuulla olevani tylsä. Kuun puolessa välin on kirjoitusvapaani Lapissa. Tapaan paljon tuttavia. Monet kohtaamisista lienevät kosteita. Reissun perään on firman hippaviikonloppu Levillä. Perinteikkäästi äärimmäisen märkä tapahtuma, kokonaista kolme päivää kestävä. Tämän lisäksi kuukausi päättyy kolmen pariskunnan yhteisillalliseen, jossa eskoteeraan journalistimaailmassa työtä tekevää miestäni. Tiedossa on paljon kovaäänistä kohkaamista ja toistuvia lasintäyttämisiä.
Sääntö antaa minulle luvan juoda kuukauden aikana 10 alkoholiannosta, vajaan kaksi pulloa viiniä siis. Vaikea priorisoida, miten nuo annokset ajoittaisi. Enempi lähden siitä lähtökohdasta, mitkä tapahtumista ovat ok ilman alkoholiakin. Niinkuin nyt esimerkiksi tämä lentokenttälounge tässä. En tarvitse alkoholia pahan oloni peittämiseksi enkä edes hyvän olotilan generoimiseksi. Mietin, kutsutaanko tätä pohdintaa kohtuulliseksi alkoholinkäytöksi?
Perjantai 3. maaliskuuta 2017
Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Kylpy
Olotila: Rento
____
Makaan vaahtokylvyssä. Vesi on lämmintä. Ammeen vieressä on kylmä lasi lehtikuohuvaa. On perjantai-ilta. Ajatus tulevasta viikonlopusta tuntuu hyvältä. Mieli on kirkas ja rento.
Ammeen yläpuolella on pieni kirjahylly, jossa on valikoima ”vessakirjoja”, kolumneja, pakinakoosteita, runoteoksia ja analyyttisiä tietoteoksia. Kaikkia yhdistää seikka, että kirja on mahdollista ottaa käteen, avata mistä kohtaa hyvänsä ja lukea vain hetken aikaa, silti tuottaen hyvän lukukokemuksen. Olen selannut jokaista tällä hetkellä hyllyllä olevaa kirjaa ja osan imenyt itseeni kokonaan. Lempikirjojani näistä ovat Gail Evansin ”Pelaa kuin mies, voita kuin nainen”, Liisaleenan ”Poikki ja pinoon, kootut kolumnit” sekä Märta Tikkasen ”Vuosisadan rakkaustarina.”
Tunnen oloni vastaanottavaiseksi vaativille runoille ja poimin kuivatuin käsin edellä mainituista teoksista viimeisen. Ensimmäisten kahdenkymmenen sivun jälkeen olen syvällä Henrik Tikkasen taiteellisessa alkoholismissa ja sen peilautumisessa hänen vaimoonsa, sekä erityisesti lapsiin.
Lapset
eivät yleensä joudu vastaamaan
kun jotain tapahtuu
Meillä
otti seitsenvuotias avatun viinipullon
kätki sen selkänsä taakse poliisilta
kun sinä kerran olit ratissa juopuneena
Läheisten ihmisten huoli omasta juomisesta on alkoholiongelmani kaikkein kipein asia. Miehen vasteen jotenkuten ymmärrän. Lasten suhtautumista en edes kykene ajattelemaan. Analyyttisenä ihmisenä pystyn punnitsemaan melkein mitä tahansa muuta ongelmaani liittyvää ominaispiirrettä. Tätä en. Ainakaan vielä.
Korvaavia nautinnontuottajia: Kylpy
Olotila: Rento
____
Makaan vaahtokylvyssä. Vesi on lämmintä. Ammeen vieressä on kylmä lasi lehtikuohuvaa. On perjantai-ilta. Ajatus tulevasta viikonlopusta tuntuu hyvältä. Mieli on kirkas ja rento.
Ammeen yläpuolella on pieni kirjahylly, jossa on valikoima ”vessakirjoja”, kolumneja, pakinakoosteita, runoteoksia ja analyyttisiä tietoteoksia. Kaikkia yhdistää seikka, että kirja on mahdollista ottaa käteen, avata mistä kohtaa hyvänsä ja lukea vain hetken aikaa, silti tuottaen hyvän lukukokemuksen. Olen selannut jokaista tällä hetkellä hyllyllä olevaa kirjaa ja osan imenyt itseeni kokonaan. Lempikirjojani näistä ovat Gail Evansin ”Pelaa kuin mies, voita kuin nainen”, Liisaleenan ”Poikki ja pinoon, kootut kolumnit” sekä Märta Tikkasen ”Vuosisadan rakkaustarina.”
Tunnen oloni vastaanottavaiseksi vaativille runoille ja poimin kuivatuin käsin edellä mainituista teoksista viimeisen. Ensimmäisten kahdenkymmenen sivun jälkeen olen syvällä Henrik Tikkasen taiteellisessa alkoholismissa ja sen peilautumisessa hänen vaimoonsa, sekä erityisesti lapsiin.
Lapset
eivät yleensä joudu vastaamaan
kun jotain tapahtuu
Meillä
otti seitsenvuotias avatun viinipullon
kätki sen selkänsä taakse poliisilta
kun sinä kerran olit ratissa juopuneena
Läheisten ihmisten huoli omasta juomisesta on alkoholiongelmani kaikkein kipein asia. Miehen vasteen jotenkuten ymmärrän. Lasten suhtautumista en edes kykene ajattelemaan. Analyyttisenä ihmisenä pystyn punnitsemaan melkein mitä tahansa muuta ongelmaani liittyvää ominaispiirrettä. Tätä en. Ainakaan vielä.
Tiistai 28. helmikuuta 2017
Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Suklaa
Olotila: Päättäväinen
____
Taitolaji-nimisen ihmiskokeeni ensimmäinen kvartaali on ohi. Huomenna minun olisi mahdollista juoda pullollinen punaviiniä, mikäli niin haluaisin. Toki sillä varauksella että kuluttaisin silloin yli puolet seuraavan kvartaalin kuukausiannoksesta. Enkä aio tehdä niin.
Tänään on kokeeni ensimmäinen milestone. Minun ei tarvitse avata Ottomitta-laskuria voidakseni ilmoittaa että käytettyjä alkoholiannoksia on tasan nolla. Kertaakaan en ole retkahtanut. Mieli on tehnyt muutamaan otteeseen.
Ajattelin aikoinaan että voisin kuvata koejakson plussia sekä miinuksia klassisella vaakapuntarikuvalla. Positiivinen vaakakuppi olisi selvästi jäänyt voitolle. Nyt en jaksa raapustaa kuvaa, joten tyydyn raapustamaan listaa tunteistani, sekä positiivisista että negatiivisista. Joitakin havaintojani olen kertonut jo aiemmin. Aloitetaan positiivisista.
Pään selkeys, ajatusten kirkkaus, hyvä yöuni, painon putoaminen ja rahan säästyminen ovat selkeitä suoria vasteita. Niihin kuuluu ehdottomasti myös läheisten tyytyväisyys.
Ehkä aavistuksen yllättäviä positiivisia asioita on tullut joidenkin sosiaalisten tilanteiden osalta. Alkoholittoman joulun helppous yllätti. Myös muutamat baarireissut ovat onnistuneet hyvin, lähinnä kun on ollut muutakin ohjelmaa kuin juominen, pubivisailu useimmiten. Kokonaisvaltainen sosiaalisen elämän arviointi täysin alkoholittomana on kuitenkin mahdotonta, koska olen lähes systemaattisesti kieltäytynyt kaikista vaikeaksi luokiteltavista sosiaalisista tapahtumista, esimerkiksi pikkujouluista ja risteilyreissusta.
Negatiiviset vasteet sosiaalisella puolella eivät koekaudella juurikaan yllättäneet. Yllätyksiä tuli sen sijaan vaikeista tilanteista yksin. Näitä ovat olleet yksinäiset hotelli-illat reissun päällä ja raskaan työreissun jälkeiset lentokenttäodotukset. Matkailu kaiken kaikkiaan on ollut toinen ehdottomasti vaikeimmista asioista alkoholittomassa kokeilussani. Erityisen mieleenpainuva on kahdeksan tunnin lento Lontoosta Chicagoon, jonka aikana edessäni istuva ruotsalaismies joi valehtelematta kaksitoista gin&tonicia ja niiden lisäksi pari kolme pikkoloviiniä ruoan oheen.
Toinen erityisen vaikea, vaikkakaan ei yllättävä, alkoholittomuuden kokemus liittyy paineisiin päiviin ja stressiin. Muistan hyvin yhden keskiviikkopäivän, jolloin töissä oli ollut harvinaisen veemäinen päivä ja olotila oli suorastaan fyysisesti paha. Tuolloin olisin antanut melkein mitä tahansa yhdestä kylmästä valkoviinilasillisesta. Toinen hiukan vastakkainenkin kotitilanne, jossa alkoholi olisi maistunut, tulee mieleen. Silloin oli perjantai-ilta, jo sellaisenaan rento olo, mutta vielä sen päälle tuli kirjallisia hyviä uutisia. Mies avasi viinipullon. Minä skoolasin alkoholittomalla. Mutta muuten kotielämä ilman alkoholia on onnistunut oikein hyvin. Ehkä pieni kivi kengässä ovat olleet keittiöstä silloin tällöin löytyneet avatut viinipullot. Yhden niistä olen jopa kaatanut viemäriin. Se oli edellisenä päivänä risoton valmistamiseen käytetty Savignon Blanc, lempivalkkarini.
Päätän milestone-metriikan viimeiseen, muttei todellakaan vähäisimpään negatiiviseen vasteeseen. Itse asiassa samaan ominaisuuteen, josta aloitin positiivisuuden listauksen. Pään selkeys. Ajatuksen kirkkaus. Niin hyvässä kuin pahassa. Ilman alkoholia pahoja ajatuksia ei pääse pakoon. Ei sitten millään.
Korvaavia nautinnontuottajia: Suklaa
Olotila: Päättäväinen
____
Taitolaji-nimisen ihmiskokeeni ensimmäinen kvartaali on ohi. Huomenna minun olisi mahdollista juoda pullollinen punaviiniä, mikäli niin haluaisin. Toki sillä varauksella että kuluttaisin silloin yli puolet seuraavan kvartaalin kuukausiannoksesta. Enkä aio tehdä niin.
Tänään on kokeeni ensimmäinen milestone. Minun ei tarvitse avata Ottomitta-laskuria voidakseni ilmoittaa että käytettyjä alkoholiannoksia on tasan nolla. Kertaakaan en ole retkahtanut. Mieli on tehnyt muutamaan otteeseen.
Ajattelin aikoinaan että voisin kuvata koejakson plussia sekä miinuksia klassisella vaakapuntarikuvalla. Positiivinen vaakakuppi olisi selvästi jäänyt voitolle. Nyt en jaksa raapustaa kuvaa, joten tyydyn raapustamaan listaa tunteistani, sekä positiivisista että negatiivisista. Joitakin havaintojani olen kertonut jo aiemmin. Aloitetaan positiivisista.
Pään selkeys, ajatusten kirkkaus, hyvä yöuni, painon putoaminen ja rahan säästyminen ovat selkeitä suoria vasteita. Niihin kuuluu ehdottomasti myös läheisten tyytyväisyys.
Ehkä aavistuksen yllättäviä positiivisia asioita on tullut joidenkin sosiaalisten tilanteiden osalta. Alkoholittoman joulun helppous yllätti. Myös muutamat baarireissut ovat onnistuneet hyvin, lähinnä kun on ollut muutakin ohjelmaa kuin juominen, pubivisailu useimmiten. Kokonaisvaltainen sosiaalisen elämän arviointi täysin alkoholittomana on kuitenkin mahdotonta, koska olen lähes systemaattisesti kieltäytynyt kaikista vaikeaksi luokiteltavista sosiaalisista tapahtumista, esimerkiksi pikkujouluista ja risteilyreissusta.
Negatiiviset vasteet sosiaalisella puolella eivät koekaudella juurikaan yllättäneet. Yllätyksiä tuli sen sijaan vaikeista tilanteista yksin. Näitä ovat olleet yksinäiset hotelli-illat reissun päällä ja raskaan työreissun jälkeiset lentokenttäodotukset. Matkailu kaiken kaikkiaan on ollut toinen ehdottomasti vaikeimmista asioista alkoholittomassa kokeilussani. Erityisen mieleenpainuva on kahdeksan tunnin lento Lontoosta Chicagoon, jonka aikana edessäni istuva ruotsalaismies joi valehtelematta kaksitoista gin&tonicia ja niiden lisäksi pari kolme pikkoloviiniä ruoan oheen.
Toinen erityisen vaikea, vaikkakaan ei yllättävä, alkoholittomuuden kokemus liittyy paineisiin päiviin ja stressiin. Muistan hyvin yhden keskiviikkopäivän, jolloin töissä oli ollut harvinaisen veemäinen päivä ja olotila oli suorastaan fyysisesti paha. Tuolloin olisin antanut melkein mitä tahansa yhdestä kylmästä valkoviinilasillisesta. Toinen hiukan vastakkainenkin kotitilanne, jossa alkoholi olisi maistunut, tulee mieleen. Silloin oli perjantai-ilta, jo sellaisenaan rento olo, mutta vielä sen päälle tuli kirjallisia hyviä uutisia. Mies avasi viinipullon. Minä skoolasin alkoholittomalla. Mutta muuten kotielämä ilman alkoholia on onnistunut oikein hyvin. Ehkä pieni kivi kengässä ovat olleet keittiöstä silloin tällöin löytyneet avatut viinipullot. Yhden niistä olen jopa kaatanut viemäriin. Se oli edellisenä päivänä risoton valmistamiseen käytetty Savignon Blanc, lempivalkkarini.
Päätän milestone-metriikan viimeiseen, muttei todellakaan vähäisimpään negatiiviseen vasteeseen. Itse asiassa samaan ominaisuuteen, josta aloitin positiivisuuden listauksen. Pään selkeys. Ajatuksen kirkkaus. Niin hyvässä kuin pahassa. Ilman alkoholia pahoja ajatuksia ei pääse pakoon. Ei sitten millään.
Maanantai 27. helmikuuta 2017
Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Ärsyyntynyt
____
Olen taas reissun päällä ja mikä osuukaan ensimmäisenä silmiin, kun avaan hotellihuoneen oven. Pikkolopunaviinipullo minibaarin päällä.
Työmatkat alkavat todella käydä jaksamisen päälle. Kieltäydyn kohteliaasti illallisesta ja olen näkevinäni huojennusta isäntäväen silmissä. Kaikki viettävät varmasti mieluummin iltaa kotona läheistensä seurassa kuin juttelevat väkinäisiä jossakin tusinaravintolassa viiniä sipittäen. Minä makaan hotellihuoneen kovalla sängyllä ja kulutan aikaani sosiaalisessa mediassa.
Alkoholi pomppaa esille sieltäkin. Ei riitä, että viikonlopun kaveripostaukset ovat täynnä "nyt mennään" ja "hyvästi selvä päivä" postauksia, muutamakin tuttava on linkannut "tutkimuksen", jossa kerrotaan lasin punaviiniä vastaavan tunnin kuntosalitreeniä. En avaa linkkiä.
Viimeisenä silmiini osuu ystävättäreni ottama kuva tyylikkäästä viinilasista puolillaan punaviiniä. Sen päällä lukee "tänään olen ansainnut yhden jos useammankin punaviinilasin". En hetkeäkään epäile etteikö lause olisi totta. Suljen tietokoneen.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Ärsyyntynyt
____
Olen taas reissun päällä ja mikä osuukaan ensimmäisenä silmiin, kun avaan hotellihuoneen oven. Pikkolopunaviinipullo minibaarin päällä.
Työmatkat alkavat todella käydä jaksamisen päälle. Kieltäydyn kohteliaasti illallisesta ja olen näkevinäni huojennusta isäntäväen silmissä. Kaikki viettävät varmasti mieluummin iltaa kotona läheistensä seurassa kuin juttelevat väkinäisiä jossakin tusinaravintolassa viiniä sipittäen. Minä makaan hotellihuoneen kovalla sängyllä ja kulutan aikaani sosiaalisessa mediassa.
Alkoholi pomppaa esille sieltäkin. Ei riitä, että viikonlopun kaveripostaukset ovat täynnä "nyt mennään" ja "hyvästi selvä päivä" postauksia, muutamakin tuttava on linkannut "tutkimuksen", jossa kerrotaan lasin punaviiniä vastaavan tunnin kuntosalitreeniä. En avaa linkkiä.
Viimeisenä silmiini osuu ystävättäreni ottama kuva tyylikkäästä viinilasista puolillaan punaviiniä. Sen päällä lukee "tänään olen ansainnut yhden jos useammankin punaviinilasin". En hetkeäkään epäile etteikö lause olisi totta. Suljen tietokoneen.
Keskiviikko 22. helmikuuta 2017
Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Kirja
Olotila: Kriittinen
____
Luen Paula Hawkinsin kirjaa Nainen junassa. Se on lähiaikoina toinen lukemani kirja, jossa naisella on alkoholiongelma. Edellinen on yksi uusimmista Seppo Jokisista, jossa naispoliisi Ulla Lundelin ratkeaa juomaan pitkän alkoholismista juontavan absoluuttisuutensa jälkeen.
Paula Hawkins vie juomisongelman vielä paljon pidemmälle, huippusuositun kirjan ytimeen asti. Jollei päähenkilö Rachel olisi ollut alkoholin suurkuluttaja, koko kirjan tarinaa ei olisi edes olemassa. Ei olisi iltaa ilman mitään muistikuvia eikä siten pelonsekaista morkkista. Kun luen juovan naisen näkökulmasta kirjoitettuja ristitiitaisia tunteita, mietin että kirjailija on kyllä tiennyt, mistä kirjoittaa.
Mietin myös, kuinka paljon maailmassa on dekkareita, joissa mies juo paljon tai liikaa. Todennäköisesti niitä on jopa enemmän kuin kirjoja, joissa näin ei ole asian laita. Kapakoissa hengaavassa, vahvaa viinaa tunteidensa kertomiseen tarvitsevassa rentussa ei ole mitään kyseenalaista. Päinvastoin. Hänen alkoholinkäyttöään kuvataan kyllä kirjoissa, joskus jopa varsin laajoin sanankääntein, mutta sitä ei kritisoida tai edes tuoda esiin kriittistä näkökulmaa tavoitellen. Naisten alkoholinkäytön suhteen tilanne on aivan toinen.
Naisen liiallinen alkoholinkäyttö on kirjoissa aina ongelma. Sille on myös olemassa juurisyy, jota tarinassa etsitään, löydetään ja kattavasti kuvataan. On avioeroa, lapsettomuutta, pettämistä ja yksinäisyyttä. Kirjoissa annetaan ymmärtää, että alkoholiongelmasta tulee ja voi parantua. Usein näin tapahtuukin. Niin käy myös naiselle junassa. En voi olla miettimättä, miksei juuri koskaan miehelle.
Korvaavia nautinnontuottajia: Kirja
Olotila: Kriittinen
____
Luen Paula Hawkinsin kirjaa Nainen junassa. Se on lähiaikoina toinen lukemani kirja, jossa naisella on alkoholiongelma. Edellinen on yksi uusimmista Seppo Jokisista, jossa naispoliisi Ulla Lundelin ratkeaa juomaan pitkän alkoholismista juontavan absoluuttisuutensa jälkeen.
Paula Hawkins vie juomisongelman vielä paljon pidemmälle, huippusuositun kirjan ytimeen asti. Jollei päähenkilö Rachel olisi ollut alkoholin suurkuluttaja, koko kirjan tarinaa ei olisi edes olemassa. Ei olisi iltaa ilman mitään muistikuvia eikä siten pelonsekaista morkkista. Kun luen juovan naisen näkökulmasta kirjoitettuja ristitiitaisia tunteita, mietin että kirjailija on kyllä tiennyt, mistä kirjoittaa.
Mietin myös, kuinka paljon maailmassa on dekkareita, joissa mies juo paljon tai liikaa. Todennäköisesti niitä on jopa enemmän kuin kirjoja, joissa näin ei ole asian laita. Kapakoissa hengaavassa, vahvaa viinaa tunteidensa kertomiseen tarvitsevassa rentussa ei ole mitään kyseenalaista. Päinvastoin. Hänen alkoholinkäyttöään kuvataan kyllä kirjoissa, joskus jopa varsin laajoin sanankääntein, mutta sitä ei kritisoida tai edes tuoda esiin kriittistä näkökulmaa tavoitellen. Naisten alkoholinkäytön suhteen tilanne on aivan toinen.
Naisen liiallinen alkoholinkäyttö on kirjoissa aina ongelma. Sille on myös olemassa juurisyy, jota tarinassa etsitään, löydetään ja kattavasti kuvataan. On avioeroa, lapsettomuutta, pettämistä ja yksinäisyyttä. Kirjoissa annetaan ymmärtää, että alkoholiongelmasta tulee ja voi parantua. Usein näin tapahtuukin. Niin käy myös naiselle junassa. En voi olla miettimättä, miksei juuri koskaan miehelle.
Lauantai 18. helmikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavat nautinnontuottajat: Puistokävely
Olotila: Epävarma
____
Alkoholittomuus opettaa minulle paljon itsestäni. Yllättäviäkin asioita. Ennakkoon ajattelin ihmiskokeeni vaikeimmat pisteet olevan sosiaalisia. Näin ole kuitenkaan ollut. Vaikeimpia ovat yksinäiset ja epävarmat hetket.
Olen parhaillaan Bostonissa. Takana on tiivis työviikko kolmessa eri Yhdysvaltalaisessa kaupungissa. Perjantain ja lauantain olen ottanut "vapaata" kirjoitustyöhön. Olen vuokrannut pienen studion Fenwaysta, tornitalon viidennestätoista kerroksesta.
Päivät ovat kuluneet kirjoittaen ja kävellen. Illalla on iskenyt yksinäisyys. Ja epävarmuus. Entä jos tuleva kirjani floppaa täysin? Entä jos en saa seuraavaa osaa kirjoitettua aikataulussa? Entä jos uusi työroolini ei toteudukaan? Entä jos minua ei valitakaan rooliin?
Kokkaan itselleni iltapalaa studiossa ja tuijotan amerikkalaisia uutislähetyksiä kaikessa masentavuudessaan. Juon ruoan kanssa makeuttamatonta jääteetä. Studiossa ei ole muita laseja kuin viinilasit. Jäätee ei näytä jalallisessa lasissa oikealta. Siinä kuuluisi olla jääkylmää Savignon blancia. Ajatus kirpaisee.
Tiedän että lasillinen viiniä poistaisi epävarmuuden tunteen. Tiedän että toinen lasillinen kääntäisi yksinäisyyden itsenäisyydeksi. Tiedän että kyseiset lasilliset juotuani nukkuisin oudossa ympäristössä paremmin. Silti en juo niitä.
Korvaavat nautinnontuottajat: Puistokävely
Olotila: Epävarma
____
Alkoholittomuus opettaa minulle paljon itsestäni. Yllättäviäkin asioita. Ennakkoon ajattelin ihmiskokeeni vaikeimmat pisteet olevan sosiaalisia. Näin ole kuitenkaan ollut. Vaikeimpia ovat yksinäiset ja epävarmat hetket.
Olen parhaillaan Bostonissa. Takana on tiivis työviikko kolmessa eri Yhdysvaltalaisessa kaupungissa. Perjantain ja lauantain olen ottanut "vapaata" kirjoitustyöhön. Olen vuokrannut pienen studion Fenwaysta, tornitalon viidennestätoista kerroksesta.
Päivät ovat kuluneet kirjoittaen ja kävellen. Illalla on iskenyt yksinäisyys. Ja epävarmuus. Entä jos tuleva kirjani floppaa täysin? Entä jos en saa seuraavaa osaa kirjoitettua aikataulussa? Entä jos uusi työroolini ei toteudukaan? Entä jos minua ei valitakaan rooliin?
Kokkaan itselleni iltapalaa studiossa ja tuijotan amerikkalaisia uutislähetyksiä kaikessa masentavuudessaan. Juon ruoan kanssa makeuttamatonta jääteetä. Studiossa ei ole muita laseja kuin viinilasit. Jäätee ei näytä jalallisessa lasissa oikealta. Siinä kuuluisi olla jääkylmää Savignon blancia. Ajatus kirpaisee.
Tiedän että lasillinen viiniä poistaisi epävarmuuden tunteen. Tiedän että toinen lasillinen kääntäisi yksinäisyyden itsenäisyydeksi. Tiedän että kyseiset lasilliset juotuani nukkuisin oudossa ympäristössä paremmin. Silti en juo niitä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)