Alkoholiannokset: 3
Korvaavia nautinnontuottajia: Syysloma
Olotila: Tekstirevisori
____
Aloitan syysloman kolmen päivän kirjoitusvapaalla ja vetäydyn. Pysähdyn matkalla Tammisaaressa ja annan itselleni luvan ostaa Alkosta yhden 37cl pullon hyvää Pinot Grigio valkoviiniä. Jäähdytän pikkupullon jääkaapin pakkaslokerossa, kun saavun perille. Juon viinin kahdessa osassa perehtyessäni tulevien päivien aikatauluun ja revisoitavaan tekstiin.
Olen masentunut siitä uskomattoman hyvästä olosta, joka noista kahdesta lasillisesta tulee. Mietin kaikkia niitä korvaavia nautinnontuottajia, joihin olen kuluneen vuoden kuluessa törmännyt. Mikään nautinnoista ei valitettavasti ole lähelläkään sitä, mikä tänään syntyy puolikkaasta viinipullollisesta.
Tässä ja nyt ymmärrän ensimmäistä kertaa konkreettisesti, miksi alkoholiongelmaista kehotetaan täydelliseen alkoholittomuuteen. Juuri tämän tunteen vuoksi.
Olen samanaikaisesti sekä tyytyväinen että tyytymätön, etten antanut itselleni lupaa ostaa Tammisaaren alkosta useampaa pientä pulloa viiniä.
Sunnuntai 8. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Pelokas
____
Saan aamulla viestin blogini lukijalta. En tunne naista. Työterveyspsykologi on vinkannut hänelle teksteistäni. Nainen avaa tilannettaan, joka muistuttaa kipeästi omaani.
Viesti laittaa minut uudelleen pohtimaan baarikaapista ulostuloa. Kaksi mediaa on ottanut yhteyttä, että haluaisi tehdä hankkeestani jutun. Ymmärrän toki avautumisen tuovan näkyvyyttä ja sitä kautta blogin löytävän lisää kaltaisiani ongelmajuojia. Olen pohtinut ulostuloa muutaman hanketta seuraavan tuttavani kanssa. Avautumista kannatetaan kyllä, mutta valtaosa kehottaa silti lähtemään prosessiin salanimellä. Median kannalta se on hankalaa, jollei mahdotontakin. Puhumattakaan ehdotetusta kirjan julkaisemisesta. Nykykirjailijalta vaaditaan kirjamessuesiintymisiä, osallistumisia paneelikeskusteluihin ja kasvojen näkyvyyttä mediassa. Tuo kaikki on minulle raadollisen tuttua. Nimimerkin takaa on hyvin vaikea myydä mitään. Niinpä osa tuttavista kehottaakin lähtemään hommaan avoimesti. "Jos päättää lähteä, kannattaa mennä täysillä."
Herään yöllä pohtimaan saamaani toista sähköpostia. Se on tullut minua auttaneelta työelämävalmentajalta, joka seuraa kirjoitteluani ja välittää blogilinkkiä eteenpäin, kun kohtaa vertaistukea tarvitsevia alkoholistijohtajia. "Ennen kuin astut julkisuuteen, varmista työnantajan asenne/tuki/politiikka/juridiikka, ettei tule epämukavia yllätyksiä", coachi sanoo. Kun pyydän tarkennusta, hän sanoo asian olevan sinänsä arveluttava, että mikäli julkisesti myöntäisin päihdeongelman, työnantajalla saattaa olla velvoite toimia. Hän mainitsee esimerkkeinä hoitoon ohjauksen ja varoituksen antaminen, erityisesti jos päihteiden käyttö on vaikuttanut työntekoon. Coachi pohtii sähköpostissaan edelleen, kuten minäkin itsekseni, miten määritellään alkoholinkäytön haitallinen vaikutus työkykyyn. Minähän en ole ollut päihtyneenä työpaikalla enkä juomisen takia poissa. Alkoholiongelman olen myös itse myöntänyt, lääkäri ei ole sitä diagnosoinut. Minähän olen nostanut pöydälle kissan, jota suurin osa johtotehtävissä toimivista ongelmajuojista pitää todennäköisesti aivan normaalina työelämästä selviytymisenä. Coachi jatkaa sähköpostissaan veitsen vääntämistä ongelma-arvessa. Hän pyytää edelleen miettimään, miten työkaverit tulevat reagoidaan, jos ja kun asia tulee heidän tietoonsa. Erityisessä fokuksessa ulkomaiset kollegat, joiden reaktiot alkoholiin voivat olla hyvinkin erilaisia kuin suomalaisten. Uskon osan työkavereista tukevan minua, kun taas osa kokee todennäköisesti velvollisuudekseen toimia työnantajan suuntaan. Osa ottanee aiheen keppihevosekseen ja osa käyttänee sitä puukkona, kun kerran olen asettanut selkäni näin näppärästi heidän eteensä puukotettavaksi.
Nukun loppuyön huonosti ja herään aamuun harvinaisen vuoristorataisin tuntein. Kolmasosan ajasta olen valmis pystypäin ryhtymään Jean d'Arciksi ja lähtemään taistoon suomalaiseen tietotyöelämään hiipineestä alkoholiongelman tabuja vastaan. Kolmasosan ajasta haluan painaa pääni visusti pensaaseen ja jatkaa blogini kirjoittamista anonyymin nimimerkin suojissa. Viimeisen kolmanneksen aikana panikoin vainoharhaisuuden ja pelon kourissa miettien, onko koko blogi jotenkin mahdollista saada pois nettialustalta.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Pelokas
____
Saan aamulla viestin blogini lukijalta. En tunne naista. Työterveyspsykologi on vinkannut hänelle teksteistäni. Nainen avaa tilannettaan, joka muistuttaa kipeästi omaani.
Viesti laittaa minut uudelleen pohtimaan baarikaapista ulostuloa. Kaksi mediaa on ottanut yhteyttä, että haluaisi tehdä hankkeestani jutun. Ymmärrän toki avautumisen tuovan näkyvyyttä ja sitä kautta blogin löytävän lisää kaltaisiani ongelmajuojia. Olen pohtinut ulostuloa muutaman hanketta seuraavan tuttavani kanssa. Avautumista kannatetaan kyllä, mutta valtaosa kehottaa silti lähtemään prosessiin salanimellä. Median kannalta se on hankalaa, jollei mahdotontakin. Puhumattakaan ehdotetusta kirjan julkaisemisesta. Nykykirjailijalta vaaditaan kirjamessuesiintymisiä, osallistumisia paneelikeskusteluihin ja kasvojen näkyvyyttä mediassa. Tuo kaikki on minulle raadollisen tuttua. Nimimerkin takaa on hyvin vaikea myydä mitään. Niinpä osa tuttavista kehottaakin lähtemään hommaan avoimesti. "Jos päättää lähteä, kannattaa mennä täysillä."
Herään yöllä pohtimaan saamaani toista sähköpostia. Se on tullut minua auttaneelta työelämävalmentajalta, joka seuraa kirjoitteluani ja välittää blogilinkkiä eteenpäin, kun kohtaa vertaistukea tarvitsevia alkoholistijohtajia. "Ennen kuin astut julkisuuteen, varmista työnantajan asenne/tuki/politiikka/juridiikka, ettei tule epämukavia yllätyksiä", coachi sanoo. Kun pyydän tarkennusta, hän sanoo asian olevan sinänsä arveluttava, että mikäli julkisesti myöntäisin päihdeongelman, työnantajalla saattaa olla velvoite toimia. Hän mainitsee esimerkkeinä hoitoon ohjauksen ja varoituksen antaminen, erityisesti jos päihteiden käyttö on vaikuttanut työntekoon. Coachi pohtii sähköpostissaan edelleen, kuten minäkin itsekseni, miten määritellään alkoholinkäytön haitallinen vaikutus työkykyyn. Minähän en ole ollut päihtyneenä työpaikalla enkä juomisen takia poissa. Alkoholiongelman olen myös itse myöntänyt, lääkäri ei ole sitä diagnosoinut. Minähän olen nostanut pöydälle kissan, jota suurin osa johtotehtävissä toimivista ongelmajuojista pitää todennäköisesti aivan normaalina työelämästä selviytymisenä. Coachi jatkaa sähköpostissaan veitsen vääntämistä ongelma-arvessa. Hän pyytää edelleen miettimään, miten työkaverit tulevat reagoidaan, jos ja kun asia tulee heidän tietoonsa. Erityisessä fokuksessa ulkomaiset kollegat, joiden reaktiot alkoholiin voivat olla hyvinkin erilaisia kuin suomalaisten. Uskon osan työkavereista tukevan minua, kun taas osa kokee todennäköisesti velvollisuudekseen toimia työnantajan suuntaan. Osa ottanee aiheen keppihevosekseen ja osa käyttänee sitä puukkona, kun kerran olen asettanut selkäni näin näppärästi heidän eteensä puukotettavaksi.
Nukun loppuyön huonosti ja herään aamuun harvinaisen vuoristorataisin tuntein. Kolmasosan ajasta olen valmis pystypäin ryhtymään Jean d'Arciksi ja lähtemään taistoon suomalaiseen tietotyöelämään hiipineestä alkoholiongelman tabuja vastaan. Kolmasosan ajasta haluan painaa pääni visusti pensaaseen ja jatkaa blogini kirjoittamista anonyymin nimimerkin suojissa. Viimeisen kolmanneksen aikana panikoin vainoharhaisuuden ja pelon kourissa miettien, onko koko blogi jotenkin mahdollista saada pois nettialustalta.
Perjantai 6. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 5
Korvaavia nautinnontuottajia: Kirjamessut
Olotila: Kirjailijainen
____
Törmään Turun matkalla Dr Philin analyysiin siitä, miksi ihmiset juovat koko ajan. He juovat paetakseen jotain todellisuutta, jota eivät halua kohdata. Minulla ei ole siihen mitään lisättävää.
Korvaavia nautinnontuottajia: Kirjamessut
Olotila: Kirjailijainen
____
Törmään Turun matkalla Dr Philin analyysiin siitä, miksi ihmiset juovat koko ajan. He juovat paetakseen jotain todellisuutta, jota eivät halua kohdata. Minulla ei ole siihen mitään lisättävää.
Keskiviikko 5. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Paineinen
____
Herään ajatukseen, että olen pullo ja sisälläni on painetta. Korkki on kiinni, eikä paine pääse pois.
Mietin entisen minäni käytöstä, jolla olen tavannut vapauttaa painetta. Alkoholia kroppaan, tietyn thresholdin ylitys ja turhaumat ulos. Olen kuullut, että läheiseni inhoavat tätä käytösmallia. Aiheestakin. Onhan se kaikella tavalla idioottimainen.
Mietin vaihtoehtoja. Pitääkö ottaa käyttöön amerikkalainen malli? Terapiaa kerran viikossa ja paineet sohvanpehmusteisiin. Jollei se riitä, mielialalääkkeet kehiin. Reseptejähän kirjoitetaan näinä päivinä kuin kauppalistoja.
Ykskaks suomalainen malli näyttäytyy minulle täysin uudessa valossa. Viinaa kerran viikossa ja paineet pihalle. Helpompi ja todennäköisesti halvempikin malli kuin amerikkalainen versio. Pitkällä tähtäimellä tosin tökkii.
Astun itseni ulkopuolelle ja katson tilannetta kuin tyypillistä tuotekehityksen risteystä. Kumpi tie valita?
Ensin järjestetään tiimikokous ja nostetaan vaihtoehdot pöydälle. Ennen keskustelua valinnasta paneudutaan juurisyyhyn. Onko mahdollista poistaa paine, jolloin ei tarvittaisi paineenpurkukeinoa ja keskustelu valinnastakin olisi turha? Vastaus on ehdoton "Ei". Tämän jälkeen tehdään riskianalyysi. Molemmat ehdotetut tiet sisältävät riskejä, mutta ne ovat sen verran eri luonteisia ja niillä on eri painoarvot, että valinta ei ole suoraviivainen. Niinpä paikalle kutsutaan ulkopuolinen konsultti ja kartoitetaan uusia vaihtoehtoja. Pöydälle nostetaan muita paineenpoistokeinoja, kuten liikunta, ystävät ja meditaatio. Tämän jälkeen aika loppuu, tulee muita prioriteettejä ja päätös jää tekemättä. Paine ei poistu.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Paineinen
____
Herään ajatukseen, että olen pullo ja sisälläni on painetta. Korkki on kiinni, eikä paine pääse pois.
Mietin entisen minäni käytöstä, jolla olen tavannut vapauttaa painetta. Alkoholia kroppaan, tietyn thresholdin ylitys ja turhaumat ulos. Olen kuullut, että läheiseni inhoavat tätä käytösmallia. Aiheestakin. Onhan se kaikella tavalla idioottimainen.
Mietin vaihtoehtoja. Pitääkö ottaa käyttöön amerikkalainen malli? Terapiaa kerran viikossa ja paineet sohvanpehmusteisiin. Jollei se riitä, mielialalääkkeet kehiin. Reseptejähän kirjoitetaan näinä päivinä kuin kauppalistoja.
Ykskaks suomalainen malli näyttäytyy minulle täysin uudessa valossa. Viinaa kerran viikossa ja paineet pihalle. Helpompi ja todennäköisesti halvempikin malli kuin amerikkalainen versio. Pitkällä tähtäimellä tosin tökkii.
Astun itseni ulkopuolelle ja katson tilannetta kuin tyypillistä tuotekehityksen risteystä. Kumpi tie valita?
Ensin järjestetään tiimikokous ja nostetaan vaihtoehdot pöydälle. Ennen keskustelua valinnasta paneudutaan juurisyyhyn. Onko mahdollista poistaa paine, jolloin ei tarvittaisi paineenpurkukeinoa ja keskustelu valinnastakin olisi turha? Vastaus on ehdoton "Ei". Tämän jälkeen tehdään riskianalyysi. Molemmat ehdotetut tiet sisältävät riskejä, mutta ne ovat sen verran eri luonteisia ja niillä on eri painoarvot, että valinta ei ole suoraviivainen. Niinpä paikalle kutsutaan ulkopuolinen konsultti ja kartoitetaan uusia vaihtoehtoja. Pöydälle nostetaan muita paineenpoistokeinoja, kuten liikunta, ystävät ja meditaatio. Tämän jälkeen aika loppuu, tulee muita prioriteettejä ja päätös jää tekemättä. Paine ei poistu.
Keskiviikko 4. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Erakoitunut
____
Sanon itselleni, etten meinaa kirjoittaa, miltä tuntui, kun työkaverit lähtivät perjantaina viettämään yhteistä viikonloppua Riikaan. Toistan asiaa itselleni, kun kuulen yhden jos toisenkin kollegan ylistävän matkaa viikonlopun jälkeen. Poistun keskusteluista vikkelästi. Kiirettä kun pitää.
En myöskään meinaa kirjoittaa siitä, miltä tuntuu, kun kolme työkaveria poistuu työpäivän jälkeen lähikuppilaan yhdelle ja minä jatkan junamatkaa yksin kohti tyhjää kotia.
Olkoon tämä siis tyhjä sivu.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Erakoitunut
____
Sanon itselleni, etten meinaa kirjoittaa, miltä tuntui, kun työkaverit lähtivät perjantaina viettämään yhteistä viikonloppua Riikaan. Toistan asiaa itselleni, kun kuulen yhden jos toisenkin kollegan ylistävän matkaa viikonlopun jälkeen. Poistun keskusteluista vikkelästi. Kiirettä kun pitää.
En myöskään meinaa kirjoittaa siitä, miltä tuntuu, kun kolme työkaveria poistuu työpäivän jälkeen lähikuppilaan yhdelle ja minä jatkan junamatkaa yksin kohti tyhjää kotia.
Olkoon tämä siis tyhjä sivu.
Tiistai 3. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Uni
Olotila: Levännyt
____
Fyssari puhuu minulle unesta. Hän on lukenut tutkimuksen, joka korostaa unen merkitystä ihmisen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. En vastaa pohtineeni asiaa viime aikoina usein. Fyssari suosittelee minulle Firstbeat-analyysiä, joka mittaa kahden työpäivän ja yhden lepopäivän ajan sydämen sykeväliä ja kertoo kehon palautumiskyvystä. Mainitsen, että minulle tehtiin kyseinen mittaus viime vuonna työpaineen ollessa kovimmillaan. En kerro, että kolmen mittauspäivän aikana kehoni ei palautunut lepotilaan kertaakaan. Olin tuolloin jo lopettanut hillittömän alkoholinkäytön. Siitäkään en puhu. Jään sen sijaan junassa miettimään, mikä olisi tilanne nyt, mikäli mittaus tehtäisiin uudelleen.
Olen liian tutkija tehdäkseni johtopäätöksiä kokeesta, jonka n on yksi. Tunnen välillä turhautumista, kun en voi valita rinnalle kontrollielämää, johon vertaisin nykyisiä tuntemuksiani. Kontrolliminäni tietysti joisi kuten minä ennen Taitolaji-hankettani. Yksi kokeen readouteista olisi aamuinen olotila, joka totta kai mittaisi alkoholittoman syvän unen merkityksestä ihmisen hyvinvoinnille. Jotta työpaineen vaikutus voitaisiin poissulkea, tarvittaisiin myös kontrolliminä, jonka toimenkuvaa ei kesällä muutettu. Eikä myöskään pidä unohtaa biologista aikajännettä. Yhdellä kontrolliminällä ei saisi olla vaihdevuosia. Myös muut ulkoiset tekijät olisi hyvä vakioida, niin negatiiviset, kuten lasten kotoamuutto, kuin positiivisetkin, kuten koiranpentu. Näen jo silmissäni koesuunnitelman. Se ei ole ihan simppeli. Juna jatkaa matkaansa olotilastani välittämättä.
Korvaavia nautinnontuottajia: Uni
Olotila: Levännyt
____
Fyssari puhuu minulle unesta. Hän on lukenut tutkimuksen, joka korostaa unen merkitystä ihmisen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. En vastaa pohtineeni asiaa viime aikoina usein. Fyssari suosittelee minulle Firstbeat-analyysiä, joka mittaa kahden työpäivän ja yhden lepopäivän ajan sydämen sykeväliä ja kertoo kehon palautumiskyvystä. Mainitsen, että minulle tehtiin kyseinen mittaus viime vuonna työpaineen ollessa kovimmillaan. En kerro, että kolmen mittauspäivän aikana kehoni ei palautunut lepotilaan kertaakaan. Olin tuolloin jo lopettanut hillittömän alkoholinkäytön. Siitäkään en puhu. Jään sen sijaan junassa miettimään, mikä olisi tilanne nyt, mikäli mittaus tehtäisiin uudelleen.
Olen liian tutkija tehdäkseni johtopäätöksiä kokeesta, jonka n on yksi. Tunnen välillä turhautumista, kun en voi valita rinnalle kontrollielämää, johon vertaisin nykyisiä tuntemuksiani. Kontrolliminäni tietysti joisi kuten minä ennen Taitolaji-hankettani. Yksi kokeen readouteista olisi aamuinen olotila, joka totta kai mittaisi alkoholittoman syvän unen merkityksestä ihmisen hyvinvoinnille. Jotta työpaineen vaikutus voitaisiin poissulkea, tarvittaisiin myös kontrolliminä, jonka toimenkuvaa ei kesällä muutettu. Eikä myöskään pidä unohtaa biologista aikajännettä. Yhdellä kontrolliminällä ei saisi olla vaihdevuosia. Myös muut ulkoiset tekijät olisi hyvä vakioida, niin negatiiviset, kuten lasten kotoamuutto, kuin positiivisetkin, kuten koiranpentu. Näen jo silmissäni koesuunnitelman. Se ei ole ihan simppeli. Juna jatkaa matkaansa olotilastani välittämättä.
Sunnuntai 1. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 2
Korvaavia nautinnontuottajia: Metsä
Olotila: Yksinäinen
____
Suorin suppilovahveroita tyhjässä keittiössä. Ilta on jo pimentynyt. Mies on pohjoisessa ja tytär kaverin luona leffamaratonissa. Poskilla kuumottaa yhä edelleen usean tunnin patikointi metsässä. Haen kellarista kylmän oluttölkin ja avaan sen. En koe juovani salaa. Juon ainoastaan yksin.
Salaa ja yksin juominen eivät ole sama asia. Mieheni vain sekoittaa ne. Hän sanoo, että ystävättärelläni täytyy olla alkoholiongelma, koska tämä tykkää juoda miehensä poissaollessa. Minä olen sitä mieltä, että tässä tapauksessa ongelma ei ole yksin juomisessa vaan kyse on miehen asenteesta. Hän ei pidä vaimonsa humaltumisesta. Ei pidä minunkaan mieheni. Sitä ei kuitenkaan pidä sekoittaa alkoholiongelmaan.
Kun Bridget Jones juo olohuoneessaan yksin pyjama päällään pullollista punaviiniä ja laulaa "All by myself", hän ei juo keneltäkään salaa. Bridget juo yksin. Kyse on suomalaisillekin tutusta, jopa osittain suomalaisten lanseeraamasta kalsarikännistä.
Salaa juovalla on pullo piilossa. Hän ei ole yksin. Silti on pakko juoda. Eikä hän halua kenenkään tietävän siitä. Aivan eri asia.
Korvaavia nautinnontuottajia: Metsä
Olotila: Yksinäinen
____
Suorin suppilovahveroita tyhjässä keittiössä. Ilta on jo pimentynyt. Mies on pohjoisessa ja tytär kaverin luona leffamaratonissa. Poskilla kuumottaa yhä edelleen usean tunnin patikointi metsässä. Haen kellarista kylmän oluttölkin ja avaan sen. En koe juovani salaa. Juon ainoastaan yksin.
Salaa ja yksin juominen eivät ole sama asia. Mieheni vain sekoittaa ne. Hän sanoo, että ystävättärelläni täytyy olla alkoholiongelma, koska tämä tykkää juoda miehensä poissaollessa. Minä olen sitä mieltä, että tässä tapauksessa ongelma ei ole yksin juomisessa vaan kyse on miehen asenteesta. Hän ei pidä vaimonsa humaltumisesta. Ei pidä minunkaan mieheni. Sitä ei kuitenkaan pidä sekoittaa alkoholiongelmaan.
Kun Bridget Jones juo olohuoneessaan yksin pyjama päällään pullollista punaviiniä ja laulaa "All by myself", hän ei juo keneltäkään salaa. Bridget juo yksin. Kyse on suomalaisillekin tutusta, jopa osittain suomalaisten lanseeraamasta kalsarikännistä.
Salaa juovalla on pullo piilossa. Hän ei ole yksin. Silti on pakko juoda. Eikä hän halua kenenkään tietävän siitä. Aivan eri asia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)