Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Perjantai
Olotila: Rauhallinen
____
Perjantai-illan Perjantai-ohjelmassa puhutaan nuorista. Jälleen sanotaan, että nuoret juovat nykyään vähemmän. Saman hokeman kuulee mediassa usein. Niillä on varmaan tilastoja. Minä katson asiaa omasta kapeasta vinkkelistä, enkä oikein osaa olla mitään mieltä. Tiedän jotakin molempien tyttärien alkoholikokeiluista. Ne eivät tunnu juurikaan eroavan 80-luvun vastaavasta kokemuksista Itä-Helsingissä. Nuorimmainen valmistelee parhaillaan ensi viikolla tapahtuvaa täysi-ikäistymistään. Vanhempi ihmettelee välillä kirjoituksiani alkoholittoman sosiaalisen elämän vaikeudesta. Hänen tuttavapiirissään ei ole kuulemma vaikeaa olla juomatta. Kerron, ettei se ollut minullekaan vaikeaa, kun olin nuori.
Kokeilin alkoholia hyvin maltillisesti ennen täysi-ikäistymistä. Bileitä toki oli. Minä en niissä juurikaan juonut, maistelin lähinnä. Ensimmäiset muistikuvani alkoholista liittyvät isoveljen oksennuksen siivoamiseen ja kerrostalon muiden poikien jälkien peittämiseen. Edes kostea opiskeluaika ei tehnyt minusta alkoholin suurkuluttajaa.
Alkoholi astui osaksi elämäni merkittävyyttä vasta, kun ongelmien mittakaava kasvoi. Tuli avioero, yksinäisyys, raastava suhde ja vaikeasti paranevat haavat. Tuli tarve paeta todellisuutta. Alkoholinkin
suhteen uskon jonkinmoiseen porttiteoriaan. Ainakin omalta osin. Parisuhdetuska
avasi minun kohdallani portin. Sen jälkeen tuli uusia tuskia. Tuli väitöskirja. Tuli sairastuminen.
Sitten työkiireitä. Kähmintää ja epämääräisiä epäilyjä. Paine kasvoi. Paetakseen todellisuutta
piti juoda koko ajan enemmän.
Tiistai 7. marraskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Pilates
Olotila: Tasaisempi
____
Herään aamuyöllä kristallinkirkkaaseen uneen. Pääni sisällä on tussipiirros satavuotiaasta Suomi-neidosta, joka on alkoholisti. Kuvitus heijastelee eilistä keskustelua itsenäisyyspäivän illallisesta ja jokin aika sitten uutisoitua Trumpin huolta Yhdysvaltojen opioidi-riippuvuudesta.
Suomalainen alkoholin suurkulutus ei liene kenellekään yllätys. Pekka Sauri sanoi Docventuresin Suomi-teeman jälkikeskustelussa kansallisen erikoispiirteemme olevan juuri riippuvuudet. Alkoholin lisäksi hän listasi riippuvuudet pelaamiseen ja teknologiaan. Nekään eivät yllätä. Ilkeämielisesti voisi jopa sanoa, että johtajamme haluavat kansan olevan koukussa. Silloinhan se ajattelee vähemmän.
Alkoholin kulutus on saanut satavuotiaan Suomen historian saatossa uusia, vaiettuja piirteitä. Minun Suomi-neitoni siivoaa kotiaan rankan tietotyöpäivän jälkeen kuohuviinilasillinen odottaen omakotitalon jokaisessa huoneessa. Hän kokkaa perheelle ruokaa punaviinilasi vasemmassa kädessään ja poistuu illan mittaan monta kertaa kylmäkellariin tyhjentämään viinitonkkaa, myös jokaisella tutun TV-sarjan mainoskatkolla. Hän on seurallinen ja kestitsee ystäväpariskuntia kumpanakin viikonlopun iltana, jättäen aamuksi pöydälle toistakymmentä erilaista pulloa. Hänellä saattaa olla sunnuntaiaamuna hiukan kohmeloinen olo, mutta onneksi kylmäkellarin viinitonkassa on vielä pohjat jäljellä.
Korvaavia nautinnontuottajia: Pilates
Olotila: Tasaisempi
____
Herään aamuyöllä kristallinkirkkaaseen uneen. Pääni sisällä on tussipiirros satavuotiaasta Suomi-neidosta, joka on alkoholisti. Kuvitus heijastelee eilistä keskustelua itsenäisyyspäivän illallisesta ja jokin aika sitten uutisoitua Trumpin huolta Yhdysvaltojen opioidi-riippuvuudesta.
Suomalainen alkoholin suurkulutus ei liene kenellekään yllätys. Pekka Sauri sanoi Docventuresin Suomi-teeman jälkikeskustelussa kansallisen erikoispiirteemme olevan juuri riippuvuudet. Alkoholin lisäksi hän listasi riippuvuudet pelaamiseen ja teknologiaan. Nekään eivät yllätä. Ilkeämielisesti voisi jopa sanoa, että johtajamme haluavat kansan olevan koukussa. Silloinhan se ajattelee vähemmän.
Alkoholin kulutus on saanut satavuotiaan Suomen historian saatossa uusia, vaiettuja piirteitä. Minun Suomi-neitoni siivoaa kotiaan rankan tietotyöpäivän jälkeen kuohuviinilasillinen odottaen omakotitalon jokaisessa huoneessa. Hän kokkaa perheelle ruokaa punaviinilasi vasemmassa kädessään ja poistuu illan mittaan monta kertaa kylmäkellariin tyhjentämään viinitonkkaa, myös jokaisella tutun TV-sarjan mainoskatkolla. Hän on seurallinen ja kestitsee ystäväpariskuntia kumpanakin viikonlopun iltana, jättäen aamuksi pöydälle toistakymmentä erilaista pulloa. Hänellä saattaa olla sunnuntaiaamuna hiukan kohmeloinen olo, mutta onneksi kylmäkellarin viinitonkassa on vielä pohjat jäljellä.
Perjantai 3. marraskuuta 2017
Alkoholiannokset: 3
Korvaavia nautinnontuottajia: Puhuminen
Olotila: Positiivinen
____
Puhun saman päivän aikana alkoholihankkeestani kahden kollegan kanssa. Olen puhunut asiasta pari päivää aikaisemmin entisen työkaverin kanssa. Huomaan, kuinka vähän olen vuoden aikana ongelmastani avautunut omaa perhettä lukuunottamatta. Ei ole yllätys, että puhuminen auttaa. Se myös ilmiantaa kipeimmän pisteen. Joka kerta, kun puhe siirtyy sosiaalisiin tilanteisiin, silmäni kostuvat. Kuulen, että annan alkoholittomuudelleni liikaa henkistä valtaa. Kuulen, kuinka alkoholi on tuhonnut elämästäni menneen vuoden aikana sosiaalisuutta enemmän kuin se on tehnyt kaikkina menneinä juomavuosina. Kuulen, että on olemassa myös ei-alkoholikeskeistä sosiaalista elämää.
Ennen kuin nukahdan, jaa mielessäni tulevan seuraelämäni kolmeen osaan:
Päätän pitää vanhan, alkoholikeskeisen, paljon juovan ystäväpiirin. Päätän mennä takaisin mukaan ja opetella olemaan, joko kohtuullisesti tai kokonaan ilman. Katson aina tapauskohtaisesti, kumpi vaihtoehto on parempi. En kuvittele osallistumisen olevan helppoa, mutta yritän parhaani. Ilmoittaudun firman talvimatkalle. Päätän järjestää itsenäisyyspäivän vastaanoton muutamalle tuttavapariskunnalle. Mehen pikkujouluihin.
Kontrastina edelliselle piipahdan silloin tällöin kokonaan raittiissa seurassa etsimässä mielenrauhaa ja saamassa vertaistukea. Olen asiasta hiljaa.
Uutena näiden kahden välissä lähden etsimään sosiaalista elämää, jossa alkoholi ei ole keskiössä. Saatan liittyä talviuintiseuraan, mennä tanssikurssille, hypätä politiikkaan, etsiä käsityöpajoja tai perustaa pitkään suunnittelemani keskusteluryhmän.
Nukahdan hyvin.
Korvaavia nautinnontuottajia: Puhuminen
Olotila: Positiivinen
____
Puhun saman päivän aikana alkoholihankkeestani kahden kollegan kanssa. Olen puhunut asiasta pari päivää aikaisemmin entisen työkaverin kanssa. Huomaan, kuinka vähän olen vuoden aikana ongelmastani avautunut omaa perhettä lukuunottamatta. Ei ole yllätys, että puhuminen auttaa. Se myös ilmiantaa kipeimmän pisteen. Joka kerta, kun puhe siirtyy sosiaalisiin tilanteisiin, silmäni kostuvat. Kuulen, että annan alkoholittomuudelleni liikaa henkistä valtaa. Kuulen, kuinka alkoholi on tuhonnut elämästäni menneen vuoden aikana sosiaalisuutta enemmän kuin se on tehnyt kaikkina menneinä juomavuosina. Kuulen, että on olemassa myös ei-alkoholikeskeistä sosiaalista elämää.
Ennen kuin nukahdan, jaa mielessäni tulevan seuraelämäni kolmeen osaan:
Päätän pitää vanhan, alkoholikeskeisen, paljon juovan ystäväpiirin. Päätän mennä takaisin mukaan ja opetella olemaan, joko kohtuullisesti tai kokonaan ilman. Katson aina tapauskohtaisesti, kumpi vaihtoehto on parempi. En kuvittele osallistumisen olevan helppoa, mutta yritän parhaani. Ilmoittaudun firman talvimatkalle. Päätän järjestää itsenäisyyspäivän vastaanoton muutamalle tuttavapariskunnalle. Mehen pikkujouluihin.
Kontrastina edelliselle piipahdan silloin tällöin kokonaan raittiissa seurassa etsimässä mielenrauhaa ja saamassa vertaistukea. Olen asiasta hiljaa.
Uutena näiden kahden välissä lähden etsimään sosiaalista elämää, jossa alkoholi ei ole keskiössä. Saatan liittyä talviuintiseuraan, mennä tanssikurssille, hypätä politiikkaan, etsiä käsityöpajoja tai perustaa pitkään suunnittelemani keskusteluryhmän.
Nukahdan hyvin.
Torstai 2. marraskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Apeahko
____
Jätän polkupyörän kotiin ja matkaan työpaikalle paikallisjunalla. Vanha aivosairauteni muistuttaa välillä itsestään tasapaino-ongelmana, joka ei sovi yhteen mustan jään kanssa. Luen Selviämistarinat loppuun aamujunan hälinässä.
Onko alkoholismi sairaus? Kun kysyin toistakymmentä vuotta sitten aivoleikkaukseni jälkeen, olenko nyt parantunut, neurokirurgi vastasi: "Sinä et parane koskaan. Letku aivoissasi vain auttaa sinua elämään sairautesi kanssa." Onko tilanne alkoholismin kanssa sama? Siitäkö ei parane koskaan, mutta tilanteen kanssa oppii elämään, kun sitä hoitaa. Näin uskovat monet kirjaan tarinansa kertoneet alkoholistit.
Mikäli alkoholismi on sairaus, miksi sairastumisen pitäisi olla mustavalkoista? Että on olemassa vaan joko sairas alkoholisti tai terve tavallinen ihminen?
Entä jos alkoholismi onkin kuin syöpä? Että taudilla on yksi nimi, mutta todellisuudessa kyseessä on satoja eri tauteja ja jopa tuhansia eri syntymekanismeja. Tauti myös etenee asteittain ja mitä aikaisemmalla stagella se diagnosoidaan, sitä paremmat mahdollisuudet on täydelliselle paranemiselle. Myös hoitomuodot ovat erilaisia. Osalla tautimuodoista voidaan syöpäkasvain poistaa leikkaamalla. Suurinta osaa taudeista hoidetaan sädettämällä ja/tai kemoterapialla. Mikäli taudin juurisyy tunnetaan molekyylitasolla, löytyy jopa täysin parantavia lääkehoitoja, kuten tiettyjen rintasyöpien kohdalla. Eräiden leukemialääkkeiden kohdalla tauti ei oikeastaan parane vaan saadan lääkkeen vaikutuksesta ainoastaan hallintaan ja hoitoa täytyy jatkaa läpi koko elämän.
Minun sairauteni on lisääntynyt alttius juoda alkoholia. Juurisyy lienee osittain geeneissä, mutta pään sisällöllä on osuutensa asiassa. Tunteet, erityisesti pahat sellaiset, altistavat sairauden puhkeamiselle. Olen onnekas, että diagnoosi on tapahtunut stagella neljä, eikä tauti ole päässyt etenemään stagelle viisi (katso 10. syyskuuta 2017). Näinollen paraneminen on asteen verran helpompaa, vaikkei toki niin helppoa kuin stagella kolme. Juurisyyn poistaminen esimerkiksi työtilanteen muutoksen kautta ja terapian avulla auttaa paranemista.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Apeahko
____
Jätän polkupyörän kotiin ja matkaan työpaikalle paikallisjunalla. Vanha aivosairauteni muistuttaa välillä itsestään tasapaino-ongelmana, joka ei sovi yhteen mustan jään kanssa. Luen Selviämistarinat loppuun aamujunan hälinässä.
Onko alkoholismi sairaus? Kun kysyin toistakymmentä vuotta sitten aivoleikkaukseni jälkeen, olenko nyt parantunut, neurokirurgi vastasi: "Sinä et parane koskaan. Letku aivoissasi vain auttaa sinua elämään sairautesi kanssa." Onko tilanne alkoholismin kanssa sama? Siitäkö ei parane koskaan, mutta tilanteen kanssa oppii elämään, kun sitä hoitaa. Näin uskovat monet kirjaan tarinansa kertoneet alkoholistit.
Mikäli alkoholismi on sairaus, miksi sairastumisen pitäisi olla mustavalkoista? Että on olemassa vaan joko sairas alkoholisti tai terve tavallinen ihminen?
Entä jos alkoholismi onkin kuin syöpä? Että taudilla on yksi nimi, mutta todellisuudessa kyseessä on satoja eri tauteja ja jopa tuhansia eri syntymekanismeja. Tauti myös etenee asteittain ja mitä aikaisemmalla stagella se diagnosoidaan, sitä paremmat mahdollisuudet on täydelliselle paranemiselle. Myös hoitomuodot ovat erilaisia. Osalla tautimuodoista voidaan syöpäkasvain poistaa leikkaamalla. Suurinta osaa taudeista hoidetaan sädettämällä ja/tai kemoterapialla. Mikäli taudin juurisyy tunnetaan molekyylitasolla, löytyy jopa täysin parantavia lääkehoitoja, kuten tiettyjen rintasyöpien kohdalla. Eräiden leukemialääkkeiden kohdalla tauti ei oikeastaan parane vaan saadan lääkkeen vaikutuksesta ainoastaan hallintaan ja hoitoa täytyy jatkaa läpi koko elämän.
Minun sairauteni on lisääntynyt alttius juoda alkoholia. Juurisyy lienee osittain geeneissä, mutta pään sisällöllä on osuutensa asiassa. Tunteet, erityisesti pahat sellaiset, altistavat sairauden puhkeamiselle. Olen onnekas, että diagnoosi on tapahtunut stagella neljä, eikä tauti ole päässyt etenemään stagelle viisi (katso 10. syyskuuta 2017). Näinollen paraneminen on asteen verran helpompaa, vaikkei toki niin helppoa kuin stagella kolme. Juurisyyn poistaminen esimerkiksi työtilanteen muutoksen kautta ja terapian avulla auttaa paranemista.
Maanantai 30. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Uinti
Olotila: Syksyinen
____
Kun nousen joesta, olotila on hyvä. Vaihdan vaatteet jäisellä laiturilla. Ainoa elävä olento näköpiirissä on urossorsa, joka tuijottaa minua muutaman metrin päästä. Sen täytyy miettiä muuttoa etelään. Minä jatkan pyörällä töihin. Olen vaihtanut viikonloppuna Ainoon nastarenkaat.
Raitistuneita alkoholisteja tuntuu yhdistävän ainakin kaksi korvaavaa nautinnontuottajaa. Toinen on kylmään veteen itsensä dippaaminen, toinen makean puputtaminen, oli se sitten jäätelöä, leivoksia, pullaa tai kakkua. Taustalta täytyy löytyä biokemiallinen syy. En jaksa miettiä, mikä se on.
Korvaavia nautinnontuottajia: Uinti
Olotila: Syksyinen
____
Kun nousen joesta, olotila on hyvä. Vaihdan vaatteet jäisellä laiturilla. Ainoa elävä olento näköpiirissä on urossorsa, joka tuijottaa minua muutaman metrin päästä. Sen täytyy miettiä muuttoa etelään. Minä jatkan pyörällä töihin. Olen vaihtanut viikonloppuna Ainoon nastarenkaat.
Raitistuneita alkoholisteja tuntuu yhdistävän ainakin kaksi korvaavaa nautinnontuottajaa. Toinen on kylmään veteen itsensä dippaaminen, toinen makean puputtaminen, oli se sitten jäätelöä, leivoksia, pullaa tai kakkua. Taustalta täytyy löytyä biokemiallinen syy. En jaksa miettiä, mikä se on.
Sunnuntai 29. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Kirja
Olotila: Väsynyt
____
Ostan aktikvariaatista Lilli Loiri-Sepän koostaman kirjan Selviämistarinoita, jossa yhdeksäntoista alkoholiongelmaista alkoholistia kertoo oman selviytymistarinansa. Kirjan parissa viikonloppu soljuu nopeasti, olotila ei kuitenkaan parane, ehkä jopa aavistuksen päinvastoin. Yöuniin ui pitkästä aikaa ahdistus.
Kirjan henkilöistä osa kertoo tarinansa omalla nimellään, osa pysyy nimettömänä. Porukassa on sekä miehiä että naisia ja sieltä löytyy lääkäriä, näyttelijää, muusikkoa, graafikkoa, urheilijaa, yliopistolehtoria, toimitusjohtajaa sekä kirjailijaa.
Tarinat koskettavat ja ne laittavat ajattelemaan. Jälleen. Alan olla väsynyt analysointiin. Ottaisin mielelläni vastaan päivän, jolloin ei tarvitsisi pohtia minuutta viinilasissa. Viikkokaan ei haittaisi. Eikä vuosi. Tai kymmenen.
Aikajänne kirjan tarinoissa koskee erityisesti. Minä kuvittelen olevani hyvässä hapessa, kun olen saamassa pakettiin vuoden mittaisen hankkeeni. Kattia kanssa. Olen pitkän matkan alkumetreillä. Luen raitistuneen miehen tunteita sosiaalisen elämän muutoksessa. Ensimmäiset pari kolme vuotta olivat kuulemma vaikeimmat. Luen kolmekymmentäseitsemän vuotta raittiina pysyneen miehen arjesta, jossa jokainen päivä on yhä edelleen taistelua, alkoholiako vaiko ei.
Poimin tarinoista alkoholin erityispiirteitä naisen kohdalla, sekä biologisesti että kulttuurillisesti. En pidä siitä, mitä luen. Alleviivan täkyjä alkoholittomaan arkeen sekä erityisesti sosiaaliseen elämään. Tykkään kommentista, että sosiaalisissa tilanteissa kukaan ei oikeasti kiinnitä huomiota, mitä sinä juot, jollet tuo sitä itse esille. Vertaan kertomusten päähenkilöiden avoimuutta ja ympäröivän maailman suhdetta raitistumiseen. Silmät kyyneltyvät pariin otteeseen, kun sivuja kertyy lisää. Raivostuminen on silti herkistymistä yleisempi tunne. Samaistuminen on kaikkein yleisin.
Korvaavia nautinnontuottajia: Kirja
Olotila: Väsynyt
____
Ostan aktikvariaatista Lilli Loiri-Sepän koostaman kirjan Selviämistarinoita, jossa yhdeksäntoista alkoholiongelmaista alkoholistia kertoo oman selviytymistarinansa. Kirjan parissa viikonloppu soljuu nopeasti, olotila ei kuitenkaan parane, ehkä jopa aavistuksen päinvastoin. Yöuniin ui pitkästä aikaa ahdistus.
Kirjan henkilöistä osa kertoo tarinansa omalla nimellään, osa pysyy nimettömänä. Porukassa on sekä miehiä että naisia ja sieltä löytyy lääkäriä, näyttelijää, muusikkoa, graafikkoa, urheilijaa, yliopistolehtoria, toimitusjohtajaa sekä kirjailijaa.
Tarinat koskettavat ja ne laittavat ajattelemaan. Jälleen. Alan olla väsynyt analysointiin. Ottaisin mielelläni vastaan päivän, jolloin ei tarvitsisi pohtia minuutta viinilasissa. Viikkokaan ei haittaisi. Eikä vuosi. Tai kymmenen.
Aikajänne kirjan tarinoissa koskee erityisesti. Minä kuvittelen olevani hyvässä hapessa, kun olen saamassa pakettiin vuoden mittaisen hankkeeni. Kattia kanssa. Olen pitkän matkan alkumetreillä. Luen raitistuneen miehen tunteita sosiaalisen elämän muutoksessa. Ensimmäiset pari kolme vuotta olivat kuulemma vaikeimmat. Luen kolmekymmentäseitsemän vuotta raittiina pysyneen miehen arjesta, jossa jokainen päivä on yhä edelleen taistelua, alkoholiako vaiko ei.
Poimin tarinoista alkoholin erityispiirteitä naisen kohdalla, sekä biologisesti että kulttuurillisesti. En pidä siitä, mitä luen. Alleviivan täkyjä alkoholittomaan arkeen sekä erityisesti sosiaaliseen elämään. Tykkään kommentista, että sosiaalisissa tilanteissa kukaan ei oikeasti kiinnitä huomiota, mitä sinä juot, jollet tuo sitä itse esille. Vertaan kertomusten päähenkilöiden avoimuutta ja ympäröivän maailman suhdetta raitistumiseen. Silmät kyyneltyvät pariin otteeseen, kun sivuja kertyy lisää. Raivostuminen on silti herkistymistä yleisempi tunne. Samaistuminen on kaikkein yleisin.
Keskiviikko 25. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Apea
____
Kuulen alkoholisminsa myöntäneen tuttavan suusta uuden alkoholiongelman määritelmän: Jos juominen tuo enemmän surua ja häpeää kuin iloa ja vapautta, on ongelma.
Suru: Juomiseni on tuottanut paljon surua. Vielä enemmän läheisilleni kuin itselleni. Ehkä siitä yksinkertaisesta syystä, että surun hetkinä on itse ollut tilassa, jossa surua ei ole kykennyt rekisteröimään. Viimeiseen vuoteenkin on liittynyt paljon peilattua surua ja uskomaton määrä kyyneleitä. Ilman alkoholia niitä tuskin olisi vuodatettu.
Häpeä: Tämä osa alkoholinjuontia on se, josta ei puhuta ja josta ei haluta puhua. En ole tässä poikkeus. Onneksi ihmisen biologia toimii häpeä häviöksi ja ei-toivotut asiat tupataan unohtamaan. Niin minullekin olen käynyt. Muistan sähellyksiä sieltä täältä. Lähes kaikki liittyvät pitkien iltojen aikaisiin aamuihin. Viimeisimpänä työpaikalla järjestämieni viisikymppisten saunajatkot, joissa kaadoin elämäntuskaani kyynelten kera entisille työkavereille. Sama tarina toistui sen seitsemän kertaa. Hyvin muistan myös kesäöisen paluun pyörällä tuttavien puutarhajuhlasta ja pöllähdyksen nokkosten täyttämään ojaan oksennuksen lentäessä stongan yli. Seuraavana aamuna tein päätöksen rajoittaa juomista ja onnistuin olemaan alkoholitta kaksi päivää. Minä en tiedä, miten hävettävä olen umpihumalassa ollut, mutta mikäli tytärtäni on uskominen, hyvin hävettävä. Ja minä häpeän.
Ilo: Mutta juominen on tuonut myös paljon iloa. Mikäli ilon määrää mittaa puhtaan analyyttisesti, se on useimmiten sijoittunut juomisen odottamiseen, ajatukseen tulevasta juhlasta tai tapahtumasta, sekä tunteihin, jolloin humala on ollut nousussa eli muutamien ensimmäisten lasillisten kohdalle. Iloisia hetkiä olisi listattavaksi lähes loputtomiin. Väitösjuhla, viisikymppiset, tunnelijuoksumatka Tukholmaan, Baaripähkinän suomenmestaruusristeily, lapsen yo-juhlat, häät ja niiden jatkot, yksitoista peräkkäistä vappuvastaanottoa puutarhassamne, elävien kuolleiden yön kolmekymppiset, hiihtolomien päätösviikonloput viiden tähden kodalla, juhannukset maaseutusukulaisissa ja perjantai-illat miehen kanssa aterioiden, kun lapset olivat pienenä vetäytyneet nukkumaan.
Vapaus: Alkoholi on nostanut minut stressin yläpuolelle lukuisia kertoja työpäivän jälkeen. Se on vaimentanut ulkomaisten kollegoiden idioottimaiselta tuntuvaa jankkaamista, se on hoitanut selkäänpuukotuksen aiheuttamaa haavaa ja puskuroinut deadlinejen venymistä. Päivätyön lisäksi se on antanut ilmaa siipien alle kirjailijana. Se on rentouttanut oudoissa tilaisuuksissa, joissa ei le tuntenut ketään ja luonut ensimmäiset sanat, kun ei ole tiennyt, mitä sanoa.
Minulla ei ole mitään keinoa laittaa näitä neljää palikkaa kahteen vaakakuppiin, suru-häpeä ja ilo-vapaus, nähdäkseni kumpi vaakakupeista on raskaampi. Minulla on kuitenkin kaikki syy uskoa, että ensimmäiset punnukset painavat enemmän. Siksihän minä juuri tässä tänäänkin tätä kirjoitan.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Apea
____
Kuulen alkoholisminsa myöntäneen tuttavan suusta uuden alkoholiongelman määritelmän: Jos juominen tuo enemmän surua ja häpeää kuin iloa ja vapautta, on ongelma.
Suru: Juomiseni on tuottanut paljon surua. Vielä enemmän läheisilleni kuin itselleni. Ehkä siitä yksinkertaisesta syystä, että surun hetkinä on itse ollut tilassa, jossa surua ei ole kykennyt rekisteröimään. Viimeiseen vuoteenkin on liittynyt paljon peilattua surua ja uskomaton määrä kyyneleitä. Ilman alkoholia niitä tuskin olisi vuodatettu.
Häpeä: Tämä osa alkoholinjuontia on se, josta ei puhuta ja josta ei haluta puhua. En ole tässä poikkeus. Onneksi ihmisen biologia toimii häpeä häviöksi ja ei-toivotut asiat tupataan unohtamaan. Niin minullekin olen käynyt. Muistan sähellyksiä sieltä täältä. Lähes kaikki liittyvät pitkien iltojen aikaisiin aamuihin. Viimeisimpänä työpaikalla järjestämieni viisikymppisten saunajatkot, joissa kaadoin elämäntuskaani kyynelten kera entisille työkavereille. Sama tarina toistui sen seitsemän kertaa. Hyvin muistan myös kesäöisen paluun pyörällä tuttavien puutarhajuhlasta ja pöllähdyksen nokkosten täyttämään ojaan oksennuksen lentäessä stongan yli. Seuraavana aamuna tein päätöksen rajoittaa juomista ja onnistuin olemaan alkoholitta kaksi päivää. Minä en tiedä, miten hävettävä olen umpihumalassa ollut, mutta mikäli tytärtäni on uskominen, hyvin hävettävä. Ja minä häpeän.
Ilo: Mutta juominen on tuonut myös paljon iloa. Mikäli ilon määrää mittaa puhtaan analyyttisesti, se on useimmiten sijoittunut juomisen odottamiseen, ajatukseen tulevasta juhlasta tai tapahtumasta, sekä tunteihin, jolloin humala on ollut nousussa eli muutamien ensimmäisten lasillisten kohdalle. Iloisia hetkiä olisi listattavaksi lähes loputtomiin. Väitösjuhla, viisikymppiset, tunnelijuoksumatka Tukholmaan, Baaripähkinän suomenmestaruusristeily, lapsen yo-juhlat, häät ja niiden jatkot, yksitoista peräkkäistä vappuvastaanottoa puutarhassamne, elävien kuolleiden yön kolmekymppiset, hiihtolomien päätösviikonloput viiden tähden kodalla, juhannukset maaseutusukulaisissa ja perjantai-illat miehen kanssa aterioiden, kun lapset olivat pienenä vetäytyneet nukkumaan.
Vapaus: Alkoholi on nostanut minut stressin yläpuolelle lukuisia kertoja työpäivän jälkeen. Se on vaimentanut ulkomaisten kollegoiden idioottimaiselta tuntuvaa jankkaamista, se on hoitanut selkäänpuukotuksen aiheuttamaa haavaa ja puskuroinut deadlinejen venymistä. Päivätyön lisäksi se on antanut ilmaa siipien alle kirjailijana. Se on rentouttanut oudoissa tilaisuuksissa, joissa ei le tuntenut ketään ja luonut ensimmäiset sanat, kun ei ole tiennyt, mitä sanoa.
Minulla ei ole mitään keinoa laittaa näitä neljää palikkaa kahteen vaakakuppiin, suru-häpeä ja ilo-vapaus, nähdäkseni kumpi vaakakupeista on raskaampi. Minulla on kuitenkin kaikki syy uskoa, että ensimmäiset punnukset painavat enemmän. Siksihän minä juuri tässä tänäänkin tätä kirjoitan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)