Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Hidas
____
Alkoholi on taas iltauutisten pääotsikoissa. Rypäs kansanedustajia on irtaantunut oman puolueensa linjasta ja alkanut alkoholikapinan nimellä vastustaa uutta alkoholilakia eli vahvojen oluiden sekä niin kutsuttujen limuviinojen tuomista ruokakauppoihin. Olen jo aiemmin pohtinut täällä lakiehdotusta ja omaa kantaani siihen. Nyt mietinkin enempi puoluekuria ja sitä kautta alkoholinkäytön yksityisyyttä.
Pertti Salolainen sanoo uutisten haastattelussa, että kansanedustajilla täytyy olla mahdollisuus rikkoa puoluekuria niin kutsutuissa omantunnon kysymyksissä. Toimittaja korostaa vielä, että hän aikoo nyt toimia hallituksen linjaa vastaan. Salolainen sanoo, että alkoholi on hänelle omantunnon asia.
Alkoholi on jollakin tavalla jokaiselle ihmiselle omantunnon asia. Kukin tekee itse päätöksen, juoko, mitä juo ja kuinka paljon. Hyvin moni tuntee myös omantunnon kolkuttavan silloin tällöin juomista seuranneena päivänä.
Alkoholi on kuitenkin myös yksittäisen ihmisen omaatuntoa ylempi asia. Ihmisen juominen vaikuttaa hänen ympärillään olevan sosiaalisen sipulin lähes joka kerrokseen. Sisimmällä kerroksella olevat läheiset kärsivät liiallisesta alkoholinkulutuksesta tietysti eniten. Seuraavalla kerroksella olevat ystävät saavat usein kokea alkoholinkäytön hyviä puolia, mutta joskus myös negatiivisia seurannaisvaikutuksia. Seuraavista sipulikerroksista löytyy vielä sukulaisia, työkavereita, asiakkaita ja etäisempiä tuttavia jos jonkinlaisia. Pahoissa alkoholin liikakäyttötapauksissa heijastumat näkyvät työpaikalle ja jopa asiakassuhteisiin. Sosiaalisen sipulin ylimmät kerrokset ovat yhteiskunnallisia, jollei mennä ihan globaaleihin vaikutuksiin asti. Täällä alkoholinkulutus näkyy kasvavina ja usein täysin turhina sote-kuluina. Näistä pitää poliitikkojen kantaa vastuunsa, puoluekurista välittämättä.
Torstai 16. maaliskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Loman alkaminen
Olotila: Seesteinen
____
Odotan Pasilan asemalla yöjunaa Lappiin. Edessä on puolentoista viikon loma aurinkoisilla hangilla. Tilanne ei ole outo, käyttäytymismalli kuitenkin uusi. Aiemmin olisin vetäytynyt aseman toisen kerroksen pubiin ja tilannut kaksikymmentäneljä senttiä täyteläistä punaviiniä loman alkamisen kunniaksi. Nyt menen Hesburgeriin ja ostan mansikka-banaani smoothien. Se maistuu oikein hyvälle.
Vaikken olekaan onnistunut löytämään alkoholin painetta palauttavalle nautinnolle korvaajaa, ainakaan vielä, olen löytänyt useita alkoholin silkkaa juomista korvaavia tuotteita. Tuo edellä mainittu smoothie on yksi suosikeistani, monissa eri muodoissaan. Koen kotona suuria tuotekehityksellisiä onnistumiskokemuksia kun sekoitan mustikkaa, vadelmaa, mansikkaa, erilaisia jugurtteja ja makeutuskeinoja, banaania unohtamatta.
Itsenäisen myöhäisillan juomaykkönen on Rooibos tee, maustettuna tai ilman, ei väliä. Kun teetä kokkaa koko kannullisen, jää jääkaappiin pari lasillista nautittavaksi kylmänä myöhemmin. Kumpikin muoto toimii hyvin. Ulkomailla juon usein tuorepuristettua appelsiinimehua ja amerikoissa makeuttamatonta jääteetä, joka jostain syystä ei ole saanut meillä ravintoloissa jalansijaa.
Harvasta alkoholittomasta placebojuomasta löytää juuri mitään hyvää sanottavaa, muuta kuin että niiden avulla voi piilotella alkoholittomuuttaan vaivaannuttavissa tilanteissa. Sekä alkoholiton olut että punaviini menevät ulkonäkönsä puolesta aivan aidoista vastineistaan. Maku sitten onkin kokonaan eri juttu. Kuohuviinikorvikkeet ovat alkoholittoman juomagenren onnistunein muoto. Sekä Lehtikuohu että Kuohuva Kuusenkerkkä ovat niin onnistuneita juhlajuomia, että voittavat jopa suuren osan kuohuviineistä.
Eli ei alkoholittomana janoa tarvitse kärsiä. Mutta kaikesta lipittämisestä huolimatta pää pysyy selvänä, sekä hyvässä että pahassa.
Korvaavia nautinnontuottajia: Loman alkaminen
Olotila: Seesteinen
____
Odotan Pasilan asemalla yöjunaa Lappiin. Edessä on puolentoista viikon loma aurinkoisilla hangilla. Tilanne ei ole outo, käyttäytymismalli kuitenkin uusi. Aiemmin olisin vetäytynyt aseman toisen kerroksen pubiin ja tilannut kaksikymmentäneljä senttiä täyteläistä punaviiniä loman alkamisen kunniaksi. Nyt menen Hesburgeriin ja ostan mansikka-banaani smoothien. Se maistuu oikein hyvälle.
Vaikken olekaan onnistunut löytämään alkoholin painetta palauttavalle nautinnolle korvaajaa, ainakaan vielä, olen löytänyt useita alkoholin silkkaa juomista korvaavia tuotteita. Tuo edellä mainittu smoothie on yksi suosikeistani, monissa eri muodoissaan. Koen kotona suuria tuotekehityksellisiä onnistumiskokemuksia kun sekoitan mustikkaa, vadelmaa, mansikkaa, erilaisia jugurtteja ja makeutuskeinoja, banaania unohtamatta.
Itsenäisen myöhäisillan juomaykkönen on Rooibos tee, maustettuna tai ilman, ei väliä. Kun teetä kokkaa koko kannullisen, jää jääkaappiin pari lasillista nautittavaksi kylmänä myöhemmin. Kumpikin muoto toimii hyvin. Ulkomailla juon usein tuorepuristettua appelsiinimehua ja amerikoissa makeuttamatonta jääteetä, joka jostain syystä ei ole saanut meillä ravintoloissa jalansijaa.
Harvasta alkoholittomasta placebojuomasta löytää juuri mitään hyvää sanottavaa, muuta kuin että niiden avulla voi piilotella alkoholittomuuttaan vaivaannuttavissa tilanteissa. Sekä alkoholiton olut että punaviini menevät ulkonäkönsä puolesta aivan aidoista vastineistaan. Maku sitten onkin kokonaan eri juttu. Kuohuviinikorvikkeet ovat alkoholittoman juomagenren onnistunein muoto. Sekä Lehtikuohu että Kuohuva Kuusenkerkkä ovat niin onnistuneita juhlajuomia, että voittavat jopa suuren osan kuohuviineistä.
Eli ei alkoholittomana janoa tarvitse kärsiä. Mutta kaikesta lipittämisestä huolimatta pää pysyy selvänä, sekä hyvässä että pahassa.
Tiistai 14. maaliskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Kirjan julkistus
Olotila: Onnellinen
____
Kun saavun töistä kotiin, minua odottaa iloinen ja odotettu postipaketti. Kaksikymmentä vapaakappaletta uutta romaaniani. Nostan yhden käteeni ja silmiini kirahtavat onnen kyyneleet. Kirja näyttää hyvältä ja tuntuu vielä paremmalta.
Kädessä pitelemäni romaani on neljäs kirjani, joka on julkaistu, ja kuudes, jonka olen kirjoittanut. Kaiken kaikkiaan kirjan työstäminen vei minulta neljä vuotta. Taustatyöhön kului puoli vuotta, aktiivinen kirjoittaminen vei vähän yli vuoden ja jälkityö parisen vuotta. Eipä siis ihme, että juuri tässä ja nyt tuntuu älyttömän hyvältä. Niin hyvältä, että olisi mukava nauttia lasillinen kuohuviiniä tilanteen kunniaksi. Onnistumisen kunniaksi. Saavutuksen kunniaksi. Saavutetun unelman kunniaksi.
Toiveeni vie minut jälleen miettimään alkoholinjuomisen syitä. Paljon olen jo ehtinyt pohtia juomista pahan olon peittämiseksi, työpaineen, epävarmuuden, pelon tai ihan vaan negatiivisen tunteen. Nyt ollaan aivan eri kentällä. Alkoholia voi selvästi juoda myös hyvään oloon.
Noita hyvän olon juomahetkiä ei ole vaikea listata. Niihin kuuluvat isot onnistumiset, kuten kuohuviinittelyt väitöstilaisuudessa, skoolaukset erilaisten työtavoitteiden täytyttyä tai vuosikymmenten kerryttyä. Unohtamatta tietenkään tämän päivän kaltaisia tapahtumia.
Suurin osa sosiaalisesta juomisesta kuuluu myös osana hyvän olon nautiskeluun. Poislukien kuitenkin edustusillalliset, joissa viiniä kuluu lähinnä tylsyyden poispitämiseksi. Hauskaa juomista ovat ehdottomasti illanistujaiset ystävien kesken, saunatapaamiset, vappubrunssit, jouluglögit ja baarivisat. Listaa voisi jatkaa jollei loputtomiin niin ainakin pitkälle.
Ehkä jonakin päivänä minä osaan juoda vain hyvään oloon ja unohtaa pahan olon peittelemiseen tähtäävän sipittämisen.
Korvaavia nautinnontuottajia: Kirjan julkistus
Olotila: Onnellinen
____
Kun saavun töistä kotiin, minua odottaa iloinen ja odotettu postipaketti. Kaksikymmentä vapaakappaletta uutta romaaniani. Nostan yhden käteeni ja silmiini kirahtavat onnen kyyneleet. Kirja näyttää hyvältä ja tuntuu vielä paremmalta.
Kädessä pitelemäni romaani on neljäs kirjani, joka on julkaistu, ja kuudes, jonka olen kirjoittanut. Kaiken kaikkiaan kirjan työstäminen vei minulta neljä vuotta. Taustatyöhön kului puoli vuotta, aktiivinen kirjoittaminen vei vähän yli vuoden ja jälkityö parisen vuotta. Eipä siis ihme, että juuri tässä ja nyt tuntuu älyttömän hyvältä. Niin hyvältä, että olisi mukava nauttia lasillinen kuohuviiniä tilanteen kunniaksi. Onnistumisen kunniaksi. Saavutuksen kunniaksi. Saavutetun unelman kunniaksi.
Toiveeni vie minut jälleen miettimään alkoholinjuomisen syitä. Paljon olen jo ehtinyt pohtia juomista pahan olon peittämiseksi, työpaineen, epävarmuuden, pelon tai ihan vaan negatiivisen tunteen. Nyt ollaan aivan eri kentällä. Alkoholia voi selvästi juoda myös hyvään oloon.
Noita hyvän olon juomahetkiä ei ole vaikea listata. Niihin kuuluvat isot onnistumiset, kuten kuohuviinittelyt väitöstilaisuudessa, skoolaukset erilaisten työtavoitteiden täytyttyä tai vuosikymmenten kerryttyä. Unohtamatta tietenkään tämän päivän kaltaisia tapahtumia.
Suurin osa sosiaalisesta juomisesta kuuluu myös osana hyvän olon nautiskeluun. Poislukien kuitenkin edustusillalliset, joissa viiniä kuluu lähinnä tylsyyden poispitämiseksi. Hauskaa juomista ovat ehdottomasti illanistujaiset ystävien kesken, saunatapaamiset, vappubrunssit, jouluglögit ja baarivisat. Listaa voisi jatkaa jollei loputtomiin niin ainakin pitkälle.
Ehkä jonakin päivänä minä osaan juoda vain hyvään oloon ja unohtaa pahan olon peittelemiseen tähtäävän sipittämisen.
Sunnuntai 12. maaliskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Masentunut
____
Alkoholi jatkaa opettamistaan. Minulle minusta. Epävarmuus ja pelokkuus ovat termejä, joita en olisi ikinä liittänyt itseeni vielä puoli vuotta sitten. Ne ovat myös termejä, joita en usko ihmisten liittävän kuvaan minusta. Lähipiiristäni en kuitenkaan ole varma. On vaikea sanoa, kuinka hyvin kukaan ketään toista tuntee. Kun ei voi sitä sanoa itsestäänkään.
Minä sen sijaan luulen tuntevani äitini kohtuullisen hyvin. Kuten myös tyttäreni. Heissä elävät nuo termit, epävarmuus ja pelokkuus, ainakin joissakin muodoissa. Onko siis jälleen kysymys perinnöllisyydestä? Vaiko vain yleisestä inhimillisyydestä? Mahdoton sanoa.
Minuun epävarmuus on hiipinyt näinä alkoholittomina kuukausina. Kysymys voi olla ajallisesta sattumasta ja keski-ikään kuuluvasta normaalista muutoksesta. Tai sitten kyseessä on jälleen yksi pahan olon muoto, jonka olen onnistunut peittämään alkoholin käytöllä.
Tänä apena sunnuntaiaamuna olen valmis kaatamaan samaan pelokkuuskasaan useita erilaisia tunteita. Niihin kuuluvat epämukavat uudet työkohtaamiset, pimeät yksinäiset koti-illat ilman koiraa, epätäydelliset ohjeet vaikeissa tilanteissa, ennenkokemattomat maisemat ja ajatus tulevaisuuden tunneilmapiiristä sitten kun tyttäret ovat muuttaneet pois kotoa.
Ei ole epäilystäkään, kumpi on helpompaa - juoda muutama lasi viiniä jotta epävarma olo puuduttuu pois vaiko kohdata pelot silmästä silmään.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Masentunut
____
Alkoholi jatkaa opettamistaan. Minulle minusta. Epävarmuus ja pelokkuus ovat termejä, joita en olisi ikinä liittänyt itseeni vielä puoli vuotta sitten. Ne ovat myös termejä, joita en usko ihmisten liittävän kuvaan minusta. Lähipiiristäni en kuitenkaan ole varma. On vaikea sanoa, kuinka hyvin kukaan ketään toista tuntee. Kun ei voi sitä sanoa itsestäänkään.
Minä sen sijaan luulen tuntevani äitini kohtuullisen hyvin. Kuten myös tyttäreni. Heissä elävät nuo termit, epävarmuus ja pelokkuus, ainakin joissakin muodoissa. Onko siis jälleen kysymys perinnöllisyydestä? Vaiko vain yleisestä inhimillisyydestä? Mahdoton sanoa.
Minuun epävarmuus on hiipinyt näinä alkoholittomina kuukausina. Kysymys voi olla ajallisesta sattumasta ja keski-ikään kuuluvasta normaalista muutoksesta. Tai sitten kyseessä on jälleen yksi pahan olon muoto, jonka olen onnistunut peittämään alkoholin käytöllä.
Tänä apena sunnuntaiaamuna olen valmis kaatamaan samaan pelokkuuskasaan useita erilaisia tunteita. Niihin kuuluvat epämukavat uudet työkohtaamiset, pimeät yksinäiset koti-illat ilman koiraa, epätäydelliset ohjeet vaikeissa tilanteissa, ennenkokemattomat maisemat ja ajatus tulevaisuuden tunneilmapiiristä sitten kun tyttäret ovat muuttaneet pois kotoa.
Ei ole epäilystäkään, kumpi on helpompaa - juoda muutama lasi viiniä jotta epävarma olo puuduttuu pois vaiko kohdata pelot silmästä silmään.
Lauantai 11. maaliskuuta 2017
Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Kipeä
____
Istun lääkärin vastaanotolla. Selkä on kipeä. Kyseessä ikääntymiseen, istumatyöhön ja välilevyrustoihin liittyvä ei-niin-harvinainen ongelma. Kuuntelen lääkäriä ja hoitostrategiaa. Päädyn miettimään lääketiedettä yleisemmällä tasolla. Olen tehnyt yli puolet urastani työtä lääkäreiden parissa. Se antaa perspektiiviä.
Lääketiede hoitaa suurimmassa osassa tapauksia vain oiretta, ei taudin juurisyytä. Tämä tietysti johtuu siitä raadollisesta tosiasiasta, että juurisyy ei ole tiedossa. Ja vain juurisyyhyn puuttumalla voidaan tauti oikeasti parantaa.
Ottamatta kantaa siihen, onko liiallinen alkoholinkäyttöni sairaus, jään miettimään tuota juurisyyasiaa. Sanomalla itselleni "älä juo" hoidan kuntoon oireen. Mutta hoitamalla kuntoon juurisyyn, voisin päästä tilanteeseen, etten vaan kertakaikkiaan halua juoda liikaa.
Juomisen juurisyitä voi olla monia ja eri ihmisillä taatusti erilaisia. Jopa minulla niitä voi olla useita. Yksi selkeä juurisyypaketti on työpaine, stressi, kiire, ahdistus. Mistä se tulee, onkin sitten eri asia. Ison osan paineesta asettaa työnantaja. Osansa siihen tuo yhteiskunnallinen työllisyystilanne. Mutta siivu jää kyllä itsellekin ja omalle asenteelle työtä kohtaan.
Muita pienempiä juurisyitä ovat sosiaaliset vaatimukset, usein näkymättömät. Halu olla hauska, kuulua joukkoon ja tulla hyväksytyksi. Osittain samaan pakettiin ja silti merkittävästi erilleen kuuluu ihmiseläimen kohtuullisen normaali halu sekoittaa päänsä ja nousta normaalin yläpuolelle. Samalla pääsee hyvin pakoon pahaa maailmaa ja pahoja tunteita.
Juurisyiden ytimessä ja useita ihmisiä yhdistävä tekijä on alkoholismin perinnöllisyys. En ole ainoa alkoholia liikaa käyttävistä ystävistäni joiden vanhemmista tai isovanhemmista löytyy alkoholia paljon kurkkuunsa kaatavia tyyppejä. Onko kyseessä kokonaan geneettinen alttius, onkin sitten eri kysymys. Tutkimustietoa kyllä löytyy, joten mitäpä tutkittua kyseenalaistamaan. Silti mukana saattaa olla myös paljon kotoa opittua.
Isäni piti paljon alkoholista. Hän oli myös älykäs, hauska ja sosiaalisesti kyvykäs henkilö. Geenejäni en pääse pakoon, mutta ympäristötekijöihin minun pitäisi kyetä vaikuttamaan. Helppoa se ei kuitenkaan ole.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Kipeä
____
Istun lääkärin vastaanotolla. Selkä on kipeä. Kyseessä ikääntymiseen, istumatyöhön ja välilevyrustoihin liittyvä ei-niin-harvinainen ongelma. Kuuntelen lääkäriä ja hoitostrategiaa. Päädyn miettimään lääketiedettä yleisemmällä tasolla. Olen tehnyt yli puolet urastani työtä lääkäreiden parissa. Se antaa perspektiiviä.
Lääketiede hoitaa suurimmassa osassa tapauksia vain oiretta, ei taudin juurisyytä. Tämä tietysti johtuu siitä raadollisesta tosiasiasta, että juurisyy ei ole tiedossa. Ja vain juurisyyhyn puuttumalla voidaan tauti oikeasti parantaa.
Ottamatta kantaa siihen, onko liiallinen alkoholinkäyttöni sairaus, jään miettimään tuota juurisyyasiaa. Sanomalla itselleni "älä juo" hoidan kuntoon oireen. Mutta hoitamalla kuntoon juurisyyn, voisin päästä tilanteeseen, etten vaan kertakaikkiaan halua juoda liikaa.
Juomisen juurisyitä voi olla monia ja eri ihmisillä taatusti erilaisia. Jopa minulla niitä voi olla useita. Yksi selkeä juurisyypaketti on työpaine, stressi, kiire, ahdistus. Mistä se tulee, onkin sitten eri asia. Ison osan paineesta asettaa työnantaja. Osansa siihen tuo yhteiskunnallinen työllisyystilanne. Mutta siivu jää kyllä itsellekin ja omalle asenteelle työtä kohtaan.
Muita pienempiä juurisyitä ovat sosiaaliset vaatimukset, usein näkymättömät. Halu olla hauska, kuulua joukkoon ja tulla hyväksytyksi. Osittain samaan pakettiin ja silti merkittävästi erilleen kuuluu ihmiseläimen kohtuullisen normaali halu sekoittaa päänsä ja nousta normaalin yläpuolelle. Samalla pääsee hyvin pakoon pahaa maailmaa ja pahoja tunteita.
Juurisyiden ytimessä ja useita ihmisiä yhdistävä tekijä on alkoholismin perinnöllisyys. En ole ainoa alkoholia liikaa käyttävistä ystävistäni joiden vanhemmista tai isovanhemmista löytyy alkoholia paljon kurkkuunsa kaatavia tyyppejä. Onko kyseessä kokonaan geneettinen alttius, onkin sitten eri kysymys. Tutkimustietoa kyllä löytyy, joten mitäpä tutkittua kyseenalaistamaan. Silti mukana saattaa olla myös paljon kotoa opittua.
Isäni piti paljon alkoholista. Hän oli myös älykäs, hauska ja sosiaalisesti kyvykäs henkilö. Geenejäni en pääse pakoon, mutta ympäristötekijöihin minun pitäisi kyetä vaikuttamaan. Helppoa se ei kuitenkaan ole.
Tiistai 7. maaliskuuta 2017
Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Uinti
Olotila: Selvä
____
Seitsemäs päivä, jossa voisin nauttia alkoholia kohtuudella hankkeen sääntöjen mukaisesti. Loungen löhötuolin takana on pitkä baaritiski, josta saisin laadukkaita viinejä ilmaiseksi. Takana on pitkä päivä puuduttavia kehityskeskusteluja amerikkalaiseen malliin. Mielestäni ansaitsisin kylmän valkoviinilasillisen. Silti tyydyn inkiväärilimonaadiin. Enkä edes pelkästään siitä syystä, että Taitolaji-projektin toisella kvartaalilla alkoholin nauttiminen yksin on kielletty.
Mietin käynnissä olevaa maaliskuuta. Tulevana viikonloppuna on sukupäivälliset. Takuuvarmasti viiniä ruoan kanssa. Seuraavana maanantaina lapsuudenystäviä on tulossa saunomaan ja istumaan iltaa. WhatsApp viestiketjussa on jo ilmennyt, että minua varten ei tarvitse tuoda viiniä, ja saanut kuulla olevani tylsä. Kuun puolessa välin on kirjoitusvapaani Lapissa. Tapaan paljon tuttavia. Monet kohtaamisista lienevät kosteita. Reissun perään on firman hippaviikonloppu Levillä. Perinteikkäästi äärimmäisen märkä tapahtuma, kokonaista kolme päivää kestävä. Tämän lisäksi kuukausi päättyy kolmen pariskunnan yhteisillalliseen, jossa eskoteeraan journalistimaailmassa työtä tekevää miestäni. Tiedossa on paljon kovaäänistä kohkaamista ja toistuvia lasintäyttämisiä.
Sääntö antaa minulle luvan juoda kuukauden aikana 10 alkoholiannosta, vajaan kaksi pulloa viiniä siis. Vaikea priorisoida, miten nuo annokset ajoittaisi. Enempi lähden siitä lähtökohdasta, mitkä tapahtumista ovat ok ilman alkoholiakin. Niinkuin nyt esimerkiksi tämä lentokenttälounge tässä. En tarvitse alkoholia pahan oloni peittämiseksi enkä edes hyvän olotilan generoimiseksi. Mietin, kutsutaanko tätä pohdintaa kohtuulliseksi alkoholinkäytöksi?
Korvaavia nautinnontuottajia: Uinti
Olotila: Selvä
____
Seitsemäs päivä, jossa voisin nauttia alkoholia kohtuudella hankkeen sääntöjen mukaisesti. Loungen löhötuolin takana on pitkä baaritiski, josta saisin laadukkaita viinejä ilmaiseksi. Takana on pitkä päivä puuduttavia kehityskeskusteluja amerikkalaiseen malliin. Mielestäni ansaitsisin kylmän valkoviinilasillisen. Silti tyydyn inkiväärilimonaadiin. Enkä edes pelkästään siitä syystä, että Taitolaji-projektin toisella kvartaalilla alkoholin nauttiminen yksin on kielletty.
Mietin käynnissä olevaa maaliskuuta. Tulevana viikonloppuna on sukupäivälliset. Takuuvarmasti viiniä ruoan kanssa. Seuraavana maanantaina lapsuudenystäviä on tulossa saunomaan ja istumaan iltaa. WhatsApp viestiketjussa on jo ilmennyt, että minua varten ei tarvitse tuoda viiniä, ja saanut kuulla olevani tylsä. Kuun puolessa välin on kirjoitusvapaani Lapissa. Tapaan paljon tuttavia. Monet kohtaamisista lienevät kosteita. Reissun perään on firman hippaviikonloppu Levillä. Perinteikkäästi äärimmäisen märkä tapahtuma, kokonaista kolme päivää kestävä. Tämän lisäksi kuukausi päättyy kolmen pariskunnan yhteisillalliseen, jossa eskoteeraan journalistimaailmassa työtä tekevää miestäni. Tiedossa on paljon kovaäänistä kohkaamista ja toistuvia lasintäyttämisiä.
Sääntö antaa minulle luvan juoda kuukauden aikana 10 alkoholiannosta, vajaan kaksi pulloa viiniä siis. Vaikea priorisoida, miten nuo annokset ajoittaisi. Enempi lähden siitä lähtökohdasta, mitkä tapahtumista ovat ok ilman alkoholiakin. Niinkuin nyt esimerkiksi tämä lentokenttälounge tässä. En tarvitse alkoholia pahan oloni peittämiseksi enkä edes hyvän olotilan generoimiseksi. Mietin, kutsutaanko tätä pohdintaa kohtuulliseksi alkoholinkäytöksi?
Perjantai 3. maaliskuuta 2017
Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Kylpy
Olotila: Rento
____
Makaan vaahtokylvyssä. Vesi on lämmintä. Ammeen vieressä on kylmä lasi lehtikuohuvaa. On perjantai-ilta. Ajatus tulevasta viikonlopusta tuntuu hyvältä. Mieli on kirkas ja rento.
Ammeen yläpuolella on pieni kirjahylly, jossa on valikoima ”vessakirjoja”, kolumneja, pakinakoosteita, runoteoksia ja analyyttisiä tietoteoksia. Kaikkia yhdistää seikka, että kirja on mahdollista ottaa käteen, avata mistä kohtaa hyvänsä ja lukea vain hetken aikaa, silti tuottaen hyvän lukukokemuksen. Olen selannut jokaista tällä hetkellä hyllyllä olevaa kirjaa ja osan imenyt itseeni kokonaan. Lempikirjojani näistä ovat Gail Evansin ”Pelaa kuin mies, voita kuin nainen”, Liisaleenan ”Poikki ja pinoon, kootut kolumnit” sekä Märta Tikkasen ”Vuosisadan rakkaustarina.”
Tunnen oloni vastaanottavaiseksi vaativille runoille ja poimin kuivatuin käsin edellä mainituista teoksista viimeisen. Ensimmäisten kahdenkymmenen sivun jälkeen olen syvällä Henrik Tikkasen taiteellisessa alkoholismissa ja sen peilautumisessa hänen vaimoonsa, sekä erityisesti lapsiin.
Lapset
eivät yleensä joudu vastaamaan
kun jotain tapahtuu
Meillä
otti seitsenvuotias avatun viinipullon
kätki sen selkänsä taakse poliisilta
kun sinä kerran olit ratissa juopuneena
Läheisten ihmisten huoli omasta juomisesta on alkoholiongelmani kaikkein kipein asia. Miehen vasteen jotenkuten ymmärrän. Lasten suhtautumista en edes kykene ajattelemaan. Analyyttisenä ihmisenä pystyn punnitsemaan melkein mitä tahansa muuta ongelmaani liittyvää ominaispiirrettä. Tätä en. Ainakaan vielä.
Korvaavia nautinnontuottajia: Kylpy
Olotila: Rento
____
Makaan vaahtokylvyssä. Vesi on lämmintä. Ammeen vieressä on kylmä lasi lehtikuohuvaa. On perjantai-ilta. Ajatus tulevasta viikonlopusta tuntuu hyvältä. Mieli on kirkas ja rento.
Ammeen yläpuolella on pieni kirjahylly, jossa on valikoima ”vessakirjoja”, kolumneja, pakinakoosteita, runoteoksia ja analyyttisiä tietoteoksia. Kaikkia yhdistää seikka, että kirja on mahdollista ottaa käteen, avata mistä kohtaa hyvänsä ja lukea vain hetken aikaa, silti tuottaen hyvän lukukokemuksen. Olen selannut jokaista tällä hetkellä hyllyllä olevaa kirjaa ja osan imenyt itseeni kokonaan. Lempikirjojani näistä ovat Gail Evansin ”Pelaa kuin mies, voita kuin nainen”, Liisaleenan ”Poikki ja pinoon, kootut kolumnit” sekä Märta Tikkasen ”Vuosisadan rakkaustarina.”
Tunnen oloni vastaanottavaiseksi vaativille runoille ja poimin kuivatuin käsin edellä mainituista teoksista viimeisen. Ensimmäisten kahdenkymmenen sivun jälkeen olen syvällä Henrik Tikkasen taiteellisessa alkoholismissa ja sen peilautumisessa hänen vaimoonsa, sekä erityisesti lapsiin.
Lapset
eivät yleensä joudu vastaamaan
kun jotain tapahtuu
Meillä
otti seitsenvuotias avatun viinipullon
kätki sen selkänsä taakse poliisilta
kun sinä kerran olit ratissa juopuneena
Läheisten ihmisten huoli omasta juomisesta on alkoholiongelmani kaikkein kipein asia. Miehen vasteen jotenkuten ymmärrän. Lasten suhtautumista en edes kykene ajattelemaan. Analyyttisenä ihmisenä pystyn punnitsemaan melkein mitä tahansa muuta ongelmaani liittyvää ominaispiirrettä. Tätä en. Ainakaan vielä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)