Alkoholiannokset: 2
Korvaavia nautinnontuottajia: Metsä
Olotila: Yksinäinen
____
Suorin suppilovahveroita tyhjässä keittiössä. Ilta on jo pimentynyt. Mies on pohjoisessa ja tytär kaverin luona leffamaratonissa. Poskilla kuumottaa yhä edelleen usean tunnin patikointi metsässä. Haen kellarista kylmän oluttölkin ja avaan sen. En koe juovani salaa. Juon ainoastaan yksin.
Salaa ja yksin juominen eivät ole sama asia. Mieheni vain sekoittaa ne. Hän sanoo, että ystävättärelläni täytyy olla alkoholiongelma, koska tämä tykkää juoda miehensä poissaollessa. Minä olen sitä mieltä, että tässä tapauksessa ongelma ei ole yksin juomisessa vaan kyse on miehen asenteesta. Hän ei pidä vaimonsa humaltumisesta. Ei pidä minunkaan mieheni. Sitä ei kuitenkaan pidä sekoittaa alkoholiongelmaan.
Kun Bridget Jones juo olohuoneessaan yksin pyjama päällään pullollista punaviiniä ja laulaa "All by myself", hän ei juo keneltäkään salaa. Bridget juo yksin. Kyse on suomalaisillekin tutusta, jopa osittain suomalaisten lanseeraamasta kalsarikännistä.
Salaa juovalla on pullo piilossa. Hän ei ole yksin. Silti on pakko juoda. Eikä hän halua kenenkään tietävän siitä. Aivan eri asia.
Lauantai 30. syyskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Virkkaaminen
Olotila: Rauhallinen
____
Ensimmäinen kuukausi villiä ja vapaata juomista on puikoissa. Se on mennyt paremmin kuin hyvin. Vaikka kiintiörajaa ei enää ole, mittaan juodut alkoholiannokset silti Ottomitalla. Syyskuun saldo on puolet siitä, mitä olivat kesäkuukaudet. Tämä puhuu lomakauden alkoholipitoisuuden puolesta. Se ei liene ihme. Mikäli koko Suomen alkoholikulutus piirrettäisiin vuosijanalle, kesä ja joulu nousisivat varmasti piikkeinä esiin. Olisi mielenkiintoista nähdä, syntyisikö tammikuun kohdalle kuoppa. Jotenkin minusta tuntuu, että ehkä ei. Vaikka tipattomasta tammikuusta onkin tullut ylemmässä sosiaaliluokassa suosittu perinne, erityisesti niiden joukossa, jotka juovat paljon, en usko että se koko Suomen mittakaavassa merkitsee juuri mitään.
Muistelen useita lukemiani juttuja suomalaisesta juomakulttuurista. Niitä on ollut paljon mediassa, joka satavuotisjuhlien kynnyksellä pyörittää mielellään myös tätä aihetta ja sen historiaa. Jutuissa tulee varsin selvästi esiin yleinen ohjenuora, joka Suomen kansaa on alkoholin kanssa ohjannut. "Viina on viisasten juoma." Sitä pitää osata juoda. Olen asiasta harvinaisen samaa mieltä. Samaa mieltä sen sijaan en ole siitä, miten lausetta on yleisesti tulkittu. On sanottu, että alkoholi on alemman sosiaaliluokan ongelma. Tyhmiä duunareita on pitänyt ohjata sen juomisessa asettamalla sääntöjä. Vain ylempi koulutettu porukka on ollut kyllin valistunutta ja osannut juoda oikein. Mikäli joskus on näin ollut, ainakaan enää ei ole.
Vien viinanjuonnin viisauden ajatuksissani vielä yhtä askelta pidemmälle. Monet tahot, terveydenhuolto etunenässä, sanovat ettei pahasta alkoholiongelmasta ole muuta tietä ulos kuin absolutismi. Yritän hankkeellani osoittaa tämän tabun olevan väärässä. Mutta samaan syssyyn sanon, että jos viinan juonti vaatii viisautta, juomisen palauttaminen kohtuullisiin mittoihin alkoholismin jälkeen vaatii erityistä viisautta. Mutta haluan edelleen korostaa, että tällä viisaudella ei ole mitään tekemistä koulutuksen tai palkkapussin suuruuden kanssa. Ihan elämänviisaus riittää.
Korvaavia nautinnontuottajia: Virkkaaminen
Olotila: Rauhallinen
____
Ensimmäinen kuukausi villiä ja vapaata juomista on puikoissa. Se on mennyt paremmin kuin hyvin. Vaikka kiintiörajaa ei enää ole, mittaan juodut alkoholiannokset silti Ottomitalla. Syyskuun saldo on puolet siitä, mitä olivat kesäkuukaudet. Tämä puhuu lomakauden alkoholipitoisuuden puolesta. Se ei liene ihme. Mikäli koko Suomen alkoholikulutus piirrettäisiin vuosijanalle, kesä ja joulu nousisivat varmasti piikkeinä esiin. Olisi mielenkiintoista nähdä, syntyisikö tammikuun kohdalle kuoppa. Jotenkin minusta tuntuu, että ehkä ei. Vaikka tipattomasta tammikuusta onkin tullut ylemmässä sosiaaliluokassa suosittu perinne, erityisesti niiden joukossa, jotka juovat paljon, en usko että se koko Suomen mittakaavassa merkitsee juuri mitään.
Muistelen useita lukemiani juttuja suomalaisesta juomakulttuurista. Niitä on ollut paljon mediassa, joka satavuotisjuhlien kynnyksellä pyörittää mielellään myös tätä aihetta ja sen historiaa. Jutuissa tulee varsin selvästi esiin yleinen ohjenuora, joka Suomen kansaa on alkoholin kanssa ohjannut. "Viina on viisasten juoma." Sitä pitää osata juoda. Olen asiasta harvinaisen samaa mieltä. Samaa mieltä sen sijaan en ole siitä, miten lausetta on yleisesti tulkittu. On sanottu, että alkoholi on alemman sosiaaliluokan ongelma. Tyhmiä duunareita on pitänyt ohjata sen juomisessa asettamalla sääntöjä. Vain ylempi koulutettu porukka on ollut kyllin valistunutta ja osannut juoda oikein. Mikäli joskus on näin ollut, ainakaan enää ei ole.
Vien viinanjuonnin viisauden ajatuksissani vielä yhtä askelta pidemmälle. Monet tahot, terveydenhuolto etunenässä, sanovat ettei pahasta alkoholiongelmasta ole muuta tietä ulos kuin absolutismi. Yritän hankkeellani osoittaa tämän tabun olevan väärässä. Mutta samaan syssyyn sanon, että jos viinan juonti vaatii viisautta, juomisen palauttaminen kohtuullisiin mittoihin alkoholismin jälkeen vaatii erityistä viisautta. Mutta haluan edelleen korostaa, että tällä viisaudella ei ole mitään tekemistä koulutuksen tai palkkapussin suuruuden kanssa. Ihan elämänviisaus riittää.
Perjantai 29. syyskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Etätyö
Olotila: Mäkinen
____
Olen kyllästynyt, kuinka ylös ja alas alkoholiton mielialani heittelee. Hetkittäin uskon tulevaan, itseeni ja onnistumiseen. Useimmiten aamuisin. Välillä painun niin syvälle pimeään, etten parhailla taidoillakaan räpiköiden tahdo päästä sieltä ylös. Takataskussa on viime keväinen työterveyspsykiatrin lähete Kelan korvaamalle terapiajaksolle. Lähetettä kirjoitettaessa valitin, että prosessi on monella tavoin elämänarvojeni vastainen. Mielestäni yhteiskunnan pitäisi korvata terapiaa syrjäytymisvaarassa oleville nuorille, jotka voivat huonosti ja joita maassa on paljon, eikä käyttää rahaa minun kaltaisiini tanttoihin. Psykiatri korosti, että rahalaatikot ovat erillään. Yksi Kelan merkittävistä tehtävistä on kuulemma pitää työssä käyvä väestö työkuntoisena. Oli miten oli, ainoa mitä olen tehnyt asian eteen on suositusten etsiminen. Sekään ei ole suoraviivaista. Someen kun ei halua kirjoittaa avointa kysymystä ”Voisiko joku suositella minulle hyvää psykoterapeuttia?”
Hyvänä hetkenä en usko tarvitsevani terapiaa. Huonona hetkenä en jaksa ajatella prosessia, joka siihen lähtemiseen tarvittaisiin.
Kävelen aamulenkkiä läheisellä niityllä. Ilma on syksyisen kirpeä. Puut kimaltavat keltaisenpunaisina. Koira juoksee vapaana ja pulahtaa välillä viereiseen ojaan. Odotus suklaanmakuisesta aamukahvista tuntuu hyvältä. Kun palaan kotiin, lähetän sähköpostiviestin suositellulle terapeutille.
Korvaavia nautinnontuottajia: Etätyö
Olotila: Mäkinen
____
Olen kyllästynyt, kuinka ylös ja alas alkoholiton mielialani heittelee. Hetkittäin uskon tulevaan, itseeni ja onnistumiseen. Useimmiten aamuisin. Välillä painun niin syvälle pimeään, etten parhailla taidoillakaan räpiköiden tahdo päästä sieltä ylös. Takataskussa on viime keväinen työterveyspsykiatrin lähete Kelan korvaamalle terapiajaksolle. Lähetettä kirjoitettaessa valitin, että prosessi on monella tavoin elämänarvojeni vastainen. Mielestäni yhteiskunnan pitäisi korvata terapiaa syrjäytymisvaarassa oleville nuorille, jotka voivat huonosti ja joita maassa on paljon, eikä käyttää rahaa minun kaltaisiini tanttoihin. Psykiatri korosti, että rahalaatikot ovat erillään. Yksi Kelan merkittävistä tehtävistä on kuulemma pitää työssä käyvä väestö työkuntoisena. Oli miten oli, ainoa mitä olen tehnyt asian eteen on suositusten etsiminen. Sekään ei ole suoraviivaista. Someen kun ei halua kirjoittaa avointa kysymystä ”Voisiko joku suositella minulle hyvää psykoterapeuttia?”
Hyvänä hetkenä en usko tarvitsevani terapiaa. Huonona hetkenä en jaksa ajatella prosessia, joka siihen lähtemiseen tarvittaisiin.
Kävelen aamulenkkiä läheisellä niityllä. Ilma on syksyisen kirpeä. Puut kimaltavat keltaisenpunaisina. Koira juoksee vapaana ja pulahtaa välillä viereiseen ojaan. Odotus suklaanmakuisesta aamukahvista tuntuu hyvältä. Kun palaan kotiin, lähetän sähköpostiviestin suositellulle terapeutille.
Keskiviikko 27. syyskuuta 2017
Alkoholiannokset: 5
Korvaavia nautinnontuottajia: Hyvä ruoka
Olotila: Itseironinen
____
Istun pitkällä päivällisellä firman amerikkalaisten patenttilakimiesten kanssa. Ruoka on hyvää. Keskustelu pyörii ympyrää Donald Trumpin, Saksan vaalien ja Suomen satavuotisen historian välillä. Tutuin miehistä keventää keskustelua ja kysyy, mitä koiranpennulleni kuuluu.
"It's the best antidepressant I can think of", vastaan.
Mies katsoo viinilasiaan ja sanoo: "This is better.”
"That one doesn’t work in the long run", kommentoin. "I've tried."
Korvaavia nautinnontuottajia: Hyvä ruoka
Olotila: Itseironinen
____
Istun pitkällä päivällisellä firman amerikkalaisten patenttilakimiesten kanssa. Ruoka on hyvää. Keskustelu pyörii ympyrää Donald Trumpin, Saksan vaalien ja Suomen satavuotisen historian välillä. Tutuin miehistä keventää keskustelua ja kysyy, mitä koiranpennulleni kuuluu.
"It's the best antidepressant I can think of", vastaan.
Mies katsoo viinilasiaan ja sanoo: "This is better.”
"That one doesn’t work in the long run", kommentoin. "I've tried."
Tiistai 26. syyskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Ärtynyt ja surullinen
____
Kuulin muutama vuosi sitten radiosta tarinan seitsenkymppisestä töölöläisrouvasta, joka oli parikymmentä vuotta järjestänyt ystävättärilleen keskusteluiltoja teen ja tietyn teeman kera. Tuosta ohjelmasta lähtien olen haaveillut jostakin vastaavasta, mutta vasta uusi tavoitteeni löytää ei-alkoholikeskeistä sosiaalista elämää sai minut aktivoitumaan asiassa.
Valitsin ensimmäiseksi keskusteluteemaksi aikuistuvat lapset eli sen, miten nuoret voivat, mitä he osaavat/eivät osaa ja miten nuoret löytävät paikkansa yhteiskunnassa. Sain houkutteltua alustajaksi nuorisotyön asiantuntijan Osaamo-projektista. Lähetin ensimmäisen sähköpostikutsun yhdistettyyn akkasauna- ja keskusteluiltaan parillekymmenelle henkilölle. Viikon sisällä seitsemäntoista kutsutuista ilmoitti, ettei pääse paikalle. Lähetin kutsua edelleen lähes kaikille naistuttavilleni, joilla tiesin olevan aikuisuutta lähestyviä tai jo aikuistuneita lapsia. Osallistumisvaste ei ollut ensimmäistä kutsukierrosta parempi.
Keskustelutilaisuuteen on tänään kaksi päivää aikaa. Ilmoittautuneet voi laskea yhden käden sormilla. Ilmoitan asiasta alustajalle ja päivittelemme asiaa yhdessä. Polkiessani kotiin jatkan päivittelyä yksin. Kerron itselleni, että minimalistisella osallistujamäärällä on tuskin mitään tekemistä sen kanssa, että kutsussa sanottiin järjestäjän varaavan paikalle vain alkoholitonta juomista. Korostan edelleen, että ihmisillä on vaan yksinkertaisesti kiire. Nykyelämä on sellaista. Hektistä. Kaikki eivät ole huolissaan omasta eristäytyneisyydestään.
Lähetän uuden sähköpostin vanhalla jakelulla juuri ennen nukahtamista. Perun ylihuomisen keskusteluillan vedoten vaatimattomaan osallistujamäärään. Sanon palaavani asiaan (ehkä) uudelleen jonkin ajan kuluessa. Epäilen josko tulen niin tekemään.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Ärtynyt ja surullinen
____
Kuulin muutama vuosi sitten radiosta tarinan seitsenkymppisestä töölöläisrouvasta, joka oli parikymmentä vuotta järjestänyt ystävättärilleen keskusteluiltoja teen ja tietyn teeman kera. Tuosta ohjelmasta lähtien olen haaveillut jostakin vastaavasta, mutta vasta uusi tavoitteeni löytää ei-alkoholikeskeistä sosiaalista elämää sai minut aktivoitumaan asiassa.
Valitsin ensimmäiseksi keskusteluteemaksi aikuistuvat lapset eli sen, miten nuoret voivat, mitä he osaavat/eivät osaa ja miten nuoret löytävät paikkansa yhteiskunnassa. Sain houkutteltua alustajaksi nuorisotyön asiantuntijan Osaamo-projektista. Lähetin ensimmäisen sähköpostikutsun yhdistettyyn akkasauna- ja keskusteluiltaan parillekymmenelle henkilölle. Viikon sisällä seitsemäntoista kutsutuista ilmoitti, ettei pääse paikalle. Lähetin kutsua edelleen lähes kaikille naistuttavilleni, joilla tiesin olevan aikuisuutta lähestyviä tai jo aikuistuneita lapsia. Osallistumisvaste ei ollut ensimmäistä kutsukierrosta parempi.
Keskustelutilaisuuteen on tänään kaksi päivää aikaa. Ilmoittautuneet voi laskea yhden käden sormilla. Ilmoitan asiasta alustajalle ja päivittelemme asiaa yhdessä. Polkiessani kotiin jatkan päivittelyä yksin. Kerron itselleni, että minimalistisella osallistujamäärällä on tuskin mitään tekemistä sen kanssa, että kutsussa sanottiin järjestäjän varaavan paikalle vain alkoholitonta juomista. Korostan edelleen, että ihmisillä on vaan yksinkertaisesti kiire. Nykyelämä on sellaista. Hektistä. Kaikki eivät ole huolissaan omasta eristäytyneisyydestään.
Lähetän uuden sähköpostin vanhalla jakelulla juuri ennen nukahtamista. Perun ylihuomisen keskusteluillan vedoten vaatimattomaan osallistujamäärään. Sanon palaavani asiaan (ehkä) uudelleen jonkin ajan kuluessa. Epäilen josko tulen niin tekemään.
Lauantai 23. syyskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Teatteri
Olotila: Tyytyväisehkö
____
Suomi täyttää sata vuotta ja sen tiimoilta löytyy tapahtumia sekä hankkeita kyllästymiseen asti. Minäkin virkkaan iltaisin Kalevala-teemalla designattua Suomi100-päiväpeittoa. Tämän päivän kulttuuritapahtumaa olen odottanut innolla.
Pirkko Saisio on yksi lempikirjailijoistani. Hän on ollut sitä aina Elämänmenosta asti. Sekä kirja että varsinkin TV-sarja vavisuttivat aikanaan minua haavoittuvana työläisperheen tyttärenä. Nyt Saisiolta on tilattu näytelmä Suomen Kansallisteatterin suurelle näyttämölle juhlistamaan satavuotiasta isänmaata.
Ei ole ihme, että Koivun ja tähden näyttämöllä virtaa Koskenkorvaa näyttelevä väritön neste, kertoohan tarina Suomesta. Ihme ei ole myöskään se, etten osta väliajalla ainuttakaan viinilasillista. Ihme sen sijaan on, ettei minun tee ollenkaan mieli ostaa sitä. Tunnen lievää sisäistä tyytyväisyyttä. Yksi selkä Taitolaji-hankkeessa on taittunut.
Korvaavia nautinnontuottajia: Teatteri
Olotila: Tyytyväisehkö
____
Suomi täyttää sata vuotta ja sen tiimoilta löytyy tapahtumia sekä hankkeita kyllästymiseen asti. Minäkin virkkaan iltaisin Kalevala-teemalla designattua Suomi100-päiväpeittoa. Tämän päivän kulttuuritapahtumaa olen odottanut innolla.
Pirkko Saisio on yksi lempikirjailijoistani. Hän on ollut sitä aina Elämänmenosta asti. Sekä kirja että varsinkin TV-sarja vavisuttivat aikanaan minua haavoittuvana työläisperheen tyttärenä. Nyt Saisiolta on tilattu näytelmä Suomen Kansallisteatterin suurelle näyttämölle juhlistamaan satavuotiasta isänmaata.
Ei ole ihme, että Koivun ja tähden näyttämöllä virtaa Koskenkorvaa näyttelevä väritön neste, kertoohan tarina Suomesta. Ihme ei ole myöskään se, etten osta väliajalla ainuttakaan viinilasillista. Ihme sen sijaan on, ettei minun tee ollenkaan mieli ostaa sitä. Tunnen lievää sisäistä tyytyväisyyttä. Yksi selkä Taitolaji-hankkeessa on taittunut.
Perjantai 22. syyskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Viikonloppu
Olotila: Vapaa
____
Mies kertoo lukemastaan kirjasta ja poiminnasta, jonka uskoo kiinnostavan minua. Käyn lainaamassa tarkemman sitaatin Väestöliiton opuksesta "Muukalainen tuli kylään - ihmisen matkassa halki aikojen, paikkojen ja tunteiden". Siinä sanotaan, että kukaan ei ole niin oikeaoppinen kuin uuteen ajattelutapaan kääntynyt ihminen. Kerrotaan vielä, että osana kääntymystä syntyy mustavalkoinen maailmankuva, jossa kaikki entinen on pahaa ja uusi pelkästään hyvää. Tämä uusi ihminen tietää olevansa moraalisesti parempi kuin muut, jotka ovat jääneet kiinni vanhaan. Kirja antaa tästä esimerkiksi uskoon tulemisen.
Toinen esimerkki on omissa käsissäni ja aviomieheni tietää sen myös. Alkoholin turmelevan vaikutuksen taakse jättäneestä ihmisestä tulee helposti muita parempi moralisti. Syntyy raitistunut idealisti, joka alkaa suunnattomasti ärsyttää niitä, jotka yhä edelleen juovat. Sen lisäksi, että alkoholin voimalla arjestaan irtipäästävä porukka ei halua absolutistia todistamaan vapaata heittäytymistään, se kaikista vähiten haluaa saarnaa käyttäytymisensä moraalittomuudesta.
Haluaisin uskoa, ettei minusta koskaan tulisi mustavalkoisesti ajattelevaa ihmistä. Ei minkään asian, muttei erityisesti alkoholin suhteen. Taakse jätettämäni reipas alkoholinsipitys ei koskaan ole pelkästään paha, eikä toisaalta uusi kohtuullinen juominen pelkästään hyvä asia. Rohkea harmaa olkoon tälläkin mustavalkoisella pelikentällä ohjenuorani.
Korvaavia nautinnontuottajia: Viikonloppu
Olotila: Vapaa
____
Mies kertoo lukemastaan kirjasta ja poiminnasta, jonka uskoo kiinnostavan minua. Käyn lainaamassa tarkemman sitaatin Väestöliiton opuksesta "Muukalainen tuli kylään - ihmisen matkassa halki aikojen, paikkojen ja tunteiden". Siinä sanotaan, että kukaan ei ole niin oikeaoppinen kuin uuteen ajattelutapaan kääntynyt ihminen. Kerrotaan vielä, että osana kääntymystä syntyy mustavalkoinen maailmankuva, jossa kaikki entinen on pahaa ja uusi pelkästään hyvää. Tämä uusi ihminen tietää olevansa moraalisesti parempi kuin muut, jotka ovat jääneet kiinni vanhaan. Kirja antaa tästä esimerkiksi uskoon tulemisen.
Toinen esimerkki on omissa käsissäni ja aviomieheni tietää sen myös. Alkoholin turmelevan vaikutuksen taakse jättäneestä ihmisestä tulee helposti muita parempi moralisti. Syntyy raitistunut idealisti, joka alkaa suunnattomasti ärsyttää niitä, jotka yhä edelleen juovat. Sen lisäksi, että alkoholin voimalla arjestaan irtipäästävä porukka ei halua absolutistia todistamaan vapaata heittäytymistään, se kaikista vähiten haluaa saarnaa käyttäytymisensä moraalittomuudesta.
Haluaisin uskoa, ettei minusta koskaan tulisi mustavalkoisesti ajattelevaa ihmistä. Ei minkään asian, muttei erityisesti alkoholin suhteen. Taakse jätettämäni reipas alkoholinsipitys ei koskaan ole pelkästään paha, eikä toisaalta uusi kohtuullinen juominen pelkästään hyvä asia. Rohkea harmaa olkoon tälläkin mustavalkoisella pelikentällä ohjenuorani.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)