Mietin alkoholin demonisointia, joita viimeiset vuodet ovat lähinnä elämässäni olleet. Tänään kirjoitan vastakkaisesta.
Minulta kysytään usein, miksen ole sulkenut korkkia kokonaan. Ihmetellään, mikä ihmeen alkoholisti minä olen, kun väitän kykeneväni kohtuulliseen alkoholinkäyttöön.
Useinkaan en vastaa. Koska en jaksa. Vastustus on sen verran raskasta. Absoluuttista. Mutta joskus sentään puhun. Silloin kun tuntuu, että vastapuoli haluaa oikeasti ymmärtää. Silloin sanon, että alkoholilla on hyviäkin puolia. Ja että minä haluan yhä edelleen kyetä kokemaan ne. Ilman että mopo karkaa käsistä.
Tänään on sellainen päivä. Aamulla onnistunut puutarhatapaaminen uusien työtilaisuuksien tiimoilta. Kevät tuntuu uuden alulta ja elämäkin saa uutta puhtia. Illalla tapaan entisiä työkavereita tietovisassa. Lapsikin ajaa Tampereelta joukkoon. Juon hyvää kylmää valkoviinia. Kaikki on vaan yksinkertaisesti älyttömän hyvin. En halua tuhota tunnetta demonisoimalla nauttimiani alkoholiannoksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti