Alkoholiannokset: 0
Korvaavat nautinnontuottajat: Iltatee
Olotila: Avoin
____
Otan ihmiskokeeni sosiaalisessa osiossa merkittävän askeleen. Kerron alkoholittomasta kaudestani kolmelle työkaverille Valentine's day illallisella Kalliovuoren rinteellä. Tilaan meksikolaisen ruoan oheen alkoholittoman Margarithan, joka maistuu oikein hyvälle. Sanon, etten ole juonut pisaraakaan sitten marraskuun. "Really?" kysyy skotlantilainen alaiseni. Kuulen hänen äänessään ihailua. Kerron suorittavani ihmiskoetta, jossa n on yksi ja tulokset lupaavia, vaikka vaikeita paikkojakin löytyy. Mainitsen matkustamisen olevan yksi niistä.
En kerro asiaa spontaanista päähänpistosta vaan olen miettinyt homman etukäteen. Yleisö on päätöksen pääosassa. Läsnä on kaksi suomalaista kollegaa, jotka ovat kohtuullisen uusia työkavereita, sekä yksi ulkomainen tiimiläiseni. Jälkimmäisen tunnen parhaiten ja olen matkustanut hänen seurassaan useiden vuosien ajan. Tiedän hänen mieluiten valitsevan edustusillallisilla kivennäisvettä tai tuoremehua, kun muu porukka juo pullotolkulla viiniä. Hän tietää varsin hyvin minun pitävän viinistä ja juovan myös mielelläni GT:tä. Koskaan emme ole asiasta puhuneet sen enempää.
Merkittävässä roolissa kertomisen kannalta ovat myös ihmiset, jotka eivät ole läsnä. Paikalla ei ole ketään läheisimmistä kollegoistani, ei kotimaisista eikä ulkomaisista. He ovat niitä, joiden kanssa reissun päällä päädytään illallisen jälkeen hotellin Lobby-baariin kumoamaan vielä muutama. Juuri niitä, jotka vasta useamman lasillisen jälkeen uskaltavat nostaa esiin edellisestä datakatselmuksesta puuttuneen tiiminvetäjänsä nimen ja siitä syntyneen mielipahan. Niitä, joille minä olen se "hyvä jätkä", joka jaksan jatkaa rupattelua aamuyön tunneille, toisin kuin ne pari muuta johtotiimin naisjäsentä, jotka vetäytyvät nukkumaan aina heti päivällisen jälkeen vedoten aikaeroväsymykseen.
Tänäänkin jatkamme jutustelua Salt Lake City Hiltonin alabaarissa, tällä kertaa iltateen parissa. Kokemus on minulle uusi ja varsin miellyttävä. Alaiseni haluaa jakaa tuntojaan, eikä hän tarvitse ongelmien kertomiseen alkoholiavustusta. Aivoni tuntuvat kristallinkirkkailta ja tunteeni selkeiltä, kun mietimme ratkaisua hänen kysymyksiinsä. Poistun nukkumaan väsyneenä mutta tyytyväisenä. Ravintola ei laskuta mitään iltateen nauttimisesta.
Maanantai 13. helmikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavat nautinnontuottajat: Ei ole
Olotila: Matka-analyyttinen
____
Suomi käy keskustelua alkoholilain muuttamisesta. Muutama hyperaktiivi kansanedustaja, etunenässä kokoomuslainen tv-juontaja, ajavat kauppoihin vahvoja oluita ja siidereitä. Vastapuoli heittää pöytään kansanterveydellisiä faktoja.
Kotonakin keskustelu aiheesta piipahtaa, muttei oikein ota leimahtaakseen. Mies kuvittaa julistetta alkoholilain vastustajille. Minä en osaa ottaa kantaa puoleen jos toiseenkaan. En usko että vahvemman oluen tulo kauppoihin olisi minulle ongelma, mutten kiellä etteikö se voisi olla sitä jollekulle muulle. Mikäli keskustelua käytäisiin viinin sallimisesta päivittäistavarakauppoihin, minulta voisi löytyä vahvempi mielipide. Siitä huolimatta en usko, että alkoholin helpompi saatavuus merkitsisi minulle juurikaan mitään siinä, kuinka paljon juon. Toisaalta asun Helsingissä ja alkoholia on aina ollut helpohkosti saatavilla, kun sitä on tarvinnut. Maaseudulla tilanne on varmasti toinen.
Eilisen Hesarin sunnuntaisivuilla on puoliprovokatiivinen juttu alkoholilain muutosta vastaan. Anna-Stina Nykänen kirjoittaa, että suomalaiset eivät ole poskisuudelmaista shampanjakansaa, vaan kansanluonteeseen kuuluu viinan juominen ja kankkusesta kärsiminen. Hän korostaa että viinin sipittäminen kevyesti kilistelemällä ei auta murheeseen eikä siitä synny taidetta. Minä olen eri mieltä.
Jutussa laitetaan alkoholilain muutosta ajavien suuhun klausuuli, että juuri kiellot provosoivat ihmisiä juomaan enemmän. Jos kiellot poistettaisiin, kaikki oppisivat kohtuukäytön ja sivistyneen juomatavan. Nykänen kuitenkin sanoo, että sellaista asiaa kuin sivistynyt eurooppalainen juomatapa ei ole olemassakaan.
Olen artikkelin kanssa monesta asiasta samaa mieltä. Ihmisen tärkein vapauden mittari ei ole viinan saannin vapaus. Ei voi olla. Eikä saa olla. Myös tissuttelijat kärsivät alkoholin aikaansaamista haitoista, mukaanlukien terveyshaitat. Humalahakuinen juominen, umpikänni, tuntuu kuuluvan suomalaiseen kulttuuriin, mutta sitä ei pidä ihannoida. Sitä pitää pelätä. Ja sitä pitää rajoittaa. Säännöillä, samalla tavoin kuin liikennettä, mutta myös kulttuurillisin normein ja sosiaalisin painein. Kaiken tämän allekirjoitan mielelläni.
Keskellä omaa ihmiskoettani en kuitenkaan haluaisi myöntää, että kohtuullinen juominen on minulle suomalaisen geeniperimän jälkeläisenä mahdoton taito saavuttaa. En aio heittää pyyhettä kehään ja vetää seuraavana perjantaina Koskenkorva-kännejä. Jokin muu vaihtoehto täytyy olla olemassa.
Korvaavat nautinnontuottajat: Ei ole
Olotila: Matka-analyyttinen
____
Suomi käy keskustelua alkoholilain muuttamisesta. Muutama hyperaktiivi kansanedustaja, etunenässä kokoomuslainen tv-juontaja, ajavat kauppoihin vahvoja oluita ja siidereitä. Vastapuoli heittää pöytään kansanterveydellisiä faktoja.
Kotonakin keskustelu aiheesta piipahtaa, muttei oikein ota leimahtaakseen. Mies kuvittaa julistetta alkoholilain vastustajille. Minä en osaa ottaa kantaa puoleen jos toiseenkaan. En usko että vahvemman oluen tulo kauppoihin olisi minulle ongelma, mutten kiellä etteikö se voisi olla sitä jollekulle muulle. Mikäli keskustelua käytäisiin viinin sallimisesta päivittäistavarakauppoihin, minulta voisi löytyä vahvempi mielipide. Siitä huolimatta en usko, että alkoholin helpompi saatavuus merkitsisi minulle juurikaan mitään siinä, kuinka paljon juon. Toisaalta asun Helsingissä ja alkoholia on aina ollut helpohkosti saatavilla, kun sitä on tarvinnut. Maaseudulla tilanne on varmasti toinen.
Eilisen Hesarin sunnuntaisivuilla on puoliprovokatiivinen juttu alkoholilain muutosta vastaan. Anna-Stina Nykänen kirjoittaa, että suomalaiset eivät ole poskisuudelmaista shampanjakansaa, vaan kansanluonteeseen kuuluu viinan juominen ja kankkusesta kärsiminen. Hän korostaa että viinin sipittäminen kevyesti kilistelemällä ei auta murheeseen eikä siitä synny taidetta. Minä olen eri mieltä.
Jutussa laitetaan alkoholilain muutosta ajavien suuhun klausuuli, että juuri kiellot provosoivat ihmisiä juomaan enemmän. Jos kiellot poistettaisiin, kaikki oppisivat kohtuukäytön ja sivistyneen juomatavan. Nykänen kuitenkin sanoo, että sellaista asiaa kuin sivistynyt eurooppalainen juomatapa ei ole olemassakaan.
Olen artikkelin kanssa monesta asiasta samaa mieltä. Ihmisen tärkein vapauden mittari ei ole viinan saannin vapaus. Ei voi olla. Eikä saa olla. Myös tissuttelijat kärsivät alkoholin aikaansaamista haitoista, mukaanlukien terveyshaitat. Humalahakuinen juominen, umpikänni, tuntuu kuuluvan suomalaiseen kulttuuriin, mutta sitä ei pidä ihannoida. Sitä pitää pelätä. Ja sitä pitää rajoittaa. Säännöillä, samalla tavoin kuin liikennettä, mutta myös kulttuurillisin normein ja sosiaalisin painein. Kaiken tämän allekirjoitan mielelläni.
Keskellä omaa ihmiskoettani en kuitenkaan haluaisi myöntää, että kohtuullinen juominen on minulle suomalaisen geeniperimän jälkeläisenä mahdoton taito saavuttaa. En aio heittää pyyhettä kehään ja vetää seuraavana perjantaina Koskenkorva-kännejä. Jokin muu vaihtoehto täytyy olla olemassa.
Sunnuntai 12. helmikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavat nautinnontuottajat: Ei ole
Olotila: Yksinäinen
____
Seuraan facebookissa työkavereiden kosteaa viikonloppumatkaa Tallinnaan. Minua pyydettiin reissuun mukaan erikseen kolmen henkilön toimesta. Olenhan minä se hauska party animal, joka on aina valmiina lähtemään mukaan kaikkeen, missä hullutellaan, tanssitaan, lauletaan ja ennen kaikkea juodaan viinaa.
Olen kieltäytynyt reissusta työmatkakiireiden takia. Syy ei ole tuulesta temmattu, sillä olen lähdössä huomenna Yhdysvaltoihin. Silti olisin lähdöstäni huolimatta varmasti lähtenyt Tallinnan reissulle "edellisessä elämässäni". Nyt minä en siihen kyennyt. Syitä identifioin tasan kaksi. Ensimmäiseksi, en ole vielä sinut puhumaan juomattomuuskokeilustani avoimesti työporukassa ja feikkaaminen olisi laivareissulla ollut todella haasteellista. Toiseksi, Helsinki-Tallinna risteilyt ovat suomalaisen juomakulttuurin järkyttävin muoto. En kestäisi sitä selvin päin.
Suomalaiset juovat paljon. Ehkä eivät yhtä paljon kuin venäläiset, joilla alkoholi on syypää miesten tosi alhaiseen eliniänodotukseen, joka on vain 58 vuotta. Venäjällä valtio on ottanut käyttöön joitakin kovia toimia alkoholin kitkemiseksi matkustamisesta. Lentokentillä, lentokoneissa ja rautatieasemilla ei saa enää myydä alkoholia. Suomessakin valtio tykkää rajoittaa ihmisten juomista, mutta rajoitukset eivät ole, ainakaan vielä, levinneet matkustuskulttuuriin. Herra varjele, josko alkoholi kiellettäisiin Tukholmaan tai Tallinnaan vieviltä laivoilta. Varustamot olisivat konkurssissa alle kuukaudessa.
Korvaavat nautinnontuottajat: Ei ole
Olotila: Yksinäinen
____
Seuraan facebookissa työkavereiden kosteaa viikonloppumatkaa Tallinnaan. Minua pyydettiin reissuun mukaan erikseen kolmen henkilön toimesta. Olenhan minä se hauska party animal, joka on aina valmiina lähtemään mukaan kaikkeen, missä hullutellaan, tanssitaan, lauletaan ja ennen kaikkea juodaan viinaa.
Olen kieltäytynyt reissusta työmatkakiireiden takia. Syy ei ole tuulesta temmattu, sillä olen lähdössä huomenna Yhdysvaltoihin. Silti olisin lähdöstäni huolimatta varmasti lähtenyt Tallinnan reissulle "edellisessä elämässäni". Nyt minä en siihen kyennyt. Syitä identifioin tasan kaksi. Ensimmäiseksi, en ole vielä sinut puhumaan juomattomuuskokeilustani avoimesti työporukassa ja feikkaaminen olisi laivareissulla ollut todella haasteellista. Toiseksi, Helsinki-Tallinna risteilyt ovat suomalaisen juomakulttuurin järkyttävin muoto. En kestäisi sitä selvin päin.
Suomalaiset juovat paljon. Ehkä eivät yhtä paljon kuin venäläiset, joilla alkoholi on syypää miesten tosi alhaiseen eliniänodotukseen, joka on vain 58 vuotta. Venäjällä valtio on ottanut käyttöön joitakin kovia toimia alkoholin kitkemiseksi matkustamisesta. Lentokentillä, lentokoneissa ja rautatieasemilla ei saa enää myydä alkoholia. Suomessakin valtio tykkää rajoittaa ihmisten juomista, mutta rajoitukset eivät ole, ainakaan vielä, levinneet matkustuskulttuuriin. Herra varjele, josko alkoholi kiellettäisiin Tukholmaan tai Tallinnaan vieviltä laivoilta. Varustamot olisivat konkurssissa alle kuukaudessa.
Perjantai 10. helmikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavat nautinnontuottajat: Ystävät
Olotila: Partyinen
____
Alkoholittoman ihmiskokeen advanced course luento kolme - järjestän ystäville naissaunaillan ja aion itse olla juomatta.
Olen hoitanut suurimman osan sosiaalisista tapahtumista kuluneen kolmen kuukauden aikana kahdella tavalla. Olen joko jättänyt menemättä paikalle tai sitten feikannut juovani normaalisti, mutta nauttinutkin alkoholittomia vastineita.
Tänään muutan suuntaa. Ostan toki saunajuomaksi alkoholitonta olutta ja päätän nauttia juustopöydän ohessa sekä lumekuohuvaa että punaista viininkorviketta. En kuitenkaan piilottele alkoholittomuuttani ja mainitsen asian suoraan sen tullessa esiin. Odotan hämmentynyttä vastetta, mutta sitä ei tule. Kiivaana käyvä keskustelu jatkuu koulutuksen, soten, politiikan, kulttuurin, työmäärän ja Trumpin parissa. Minun alkoholittomuuteni ei herätä kenessäkään kummastusta eikä siitä puhuta sen enempää.
Aamulla lasken illan aikana tyhjentyneet viinipullot. Niitä on vain kolme. Se on uskomattoman pieni saldo yhdeksän naisen illanvietosta, joka kuitenkin kesti yhteensä yli kuusi tuntia. Huomaan ihailevani ystävättäriäni. He selvästi hallitsevat käytösmallin, jota minä vasta opettelen. Käyttävät siis alkoholia kohtuudella.
Korvaavat nautinnontuottajat: Ystävät
Olotila: Partyinen
____
Alkoholittoman ihmiskokeen advanced course luento kolme - järjestän ystäville naissaunaillan ja aion itse olla juomatta.
Olen hoitanut suurimman osan sosiaalisista tapahtumista kuluneen kolmen kuukauden aikana kahdella tavalla. Olen joko jättänyt menemättä paikalle tai sitten feikannut juovani normaalisti, mutta nauttinutkin alkoholittomia vastineita.
Tänään muutan suuntaa. Ostan toki saunajuomaksi alkoholitonta olutta ja päätän nauttia juustopöydän ohessa sekä lumekuohuvaa että punaista viininkorviketta. En kuitenkaan piilottele alkoholittomuuttani ja mainitsen asian suoraan sen tullessa esiin. Odotan hämmentynyttä vastetta, mutta sitä ei tule. Kiivaana käyvä keskustelu jatkuu koulutuksen, soten, politiikan, kulttuurin, työmäärän ja Trumpin parissa. Minun alkoholittomuuteni ei herätä kenessäkään kummastusta eikä siitä puhuta sen enempää.
Aamulla lasken illan aikana tyhjentyneet viinipullot. Niitä on vain kolme. Se on uskomattoman pieni saldo yhdeksän naisen illanvietosta, joka kuitenkin kesti yhteensä yli kuusi tuntia. Huomaan ihailevani ystävättäriäni. He selvästi hallitsevat käytösmallin, jota minä vasta opettelen. Käyttävät siis alkoholia kohtuudella.
Keskiviikko 8. helmikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavat nautinnontuottajat: Lumejuoma
Olotila: Normaali
____
Tytär kutsuu kokatessa juomaani alkoholitonta olutta lumejuomaksi ja käyttää siitä myös synonyymiä placebo. Jään miettimään termiä.
Veljeni lopetteli jossain vaiheessa tupakointiaan ja kuvasi yhdeksi vaikeudeksi tupakointitavan loppumisen. Olen ymmärtänyt monen tupakoitsijan pohtivan samankaltaisia asioita. Tupakoinnin olevan tapa, joka on vaikea poistaa arjesta. Vieläpä tapa, joka rentouttaa. En ota kantaa, syntyykö rentoutus itse tupakasta vaiko pysähtymisestä tupakoimaan. Minulla ei ole tästä omaa kokemusta.
Ennen tätä juomattomuusjaksoani en ole koskaan ajatellut, että alkoholi toimisi tällä tavoin. Että tapa juoda itsessään olisi osa alkoholin tuomaa rentoutusta. Enkä tiedä allekirjoitanko asiaa täysin vieläkään.
Mutta tiettyjä tilanteita todella on, joihin alkoholilasillinen tuntuu kuuluvan tapana ja sen korvaaminen alkoholittomalla juomalla ajaa melkein saman asian.
Yksi tuollaisista hetkistä minun osaltani on juuri tuo ruoan laittaminen. On selkeästi tapa avata ruoan oheen tuleva viinipullo jo kokkauksen yhteydessä ja juoda siitä lasillinen. Arkena ruoanlaittolasillinen on usein olutta, joka tulee avattua janoon työmatkapyöräilyn päälle. Näiden viime kuukausien aikana olen tavannut kohtuullisen usein avata keittiön apupöydälle lumeoluen. En ole edes huomannut eroa aikaan, jolloin oluessa oli mukana prosentteja
Myös joillakin päivällisillä alkoholin juominen on lähinnä tapa. Näihin kuuluvat erityisesti tylsähköt liikeillalliset, joissa lasissa tulee olla viiniä, punaista tai valkoista gourmet-ruoan mukaisesti. Kun viime aikoina lasissani on ollut alkoholitonta viiniä, en ole juurikaan huomannut illan kulussa eroa aikaan ennen alkoholikokeiluani. Ihan yhtä tylsää on ollut ja ihan yhtä reippaasti olen jaksanut suorittaa keskustelua ilman alkoholin tuomaa piristettäkin.
Erikoisin tapa, jossa olen todennut lumejuoman toimivan, on perjantaikuohuva. Rankka työviikko on takana ja viikonloppu edessä. Ajatus tuntuu hyvältä. Ostan kauppareissulta pullon Lehtikuohua ja sen jäähdyttyä kaadan juomaa kuohuviinilaseihin itseni lisäksi sekä miehelleni että tyttärelleni. Skoolaamme yhdessä viikonlopulle. Siinä hetkessä en kaipaa alkoholiprosentteja promillenkaan vertaa.
Korvaavat nautinnontuottajat: Lumejuoma
Olotila: Normaali
____
Tytär kutsuu kokatessa juomaani alkoholitonta olutta lumejuomaksi ja käyttää siitä myös synonyymiä placebo. Jään miettimään termiä.
Veljeni lopetteli jossain vaiheessa tupakointiaan ja kuvasi yhdeksi vaikeudeksi tupakointitavan loppumisen. Olen ymmärtänyt monen tupakoitsijan pohtivan samankaltaisia asioita. Tupakoinnin olevan tapa, joka on vaikea poistaa arjesta. Vieläpä tapa, joka rentouttaa. En ota kantaa, syntyykö rentoutus itse tupakasta vaiko pysähtymisestä tupakoimaan. Minulla ei ole tästä omaa kokemusta.
Ennen tätä juomattomuusjaksoani en ole koskaan ajatellut, että alkoholi toimisi tällä tavoin. Että tapa juoda itsessään olisi osa alkoholin tuomaa rentoutusta. Enkä tiedä allekirjoitanko asiaa täysin vieläkään.
Mutta tiettyjä tilanteita todella on, joihin alkoholilasillinen tuntuu kuuluvan tapana ja sen korvaaminen alkoholittomalla juomalla ajaa melkein saman asian.
Yksi tuollaisista hetkistä minun osaltani on juuri tuo ruoan laittaminen. On selkeästi tapa avata ruoan oheen tuleva viinipullo jo kokkauksen yhteydessä ja juoda siitä lasillinen. Arkena ruoanlaittolasillinen on usein olutta, joka tulee avattua janoon työmatkapyöräilyn päälle. Näiden viime kuukausien aikana olen tavannut kohtuullisen usein avata keittiön apupöydälle lumeoluen. En ole edes huomannut eroa aikaan, jolloin oluessa oli mukana prosentteja
Myös joillakin päivällisillä alkoholin juominen on lähinnä tapa. Näihin kuuluvat erityisesti tylsähköt liikeillalliset, joissa lasissa tulee olla viiniä, punaista tai valkoista gourmet-ruoan mukaisesti. Kun viime aikoina lasissani on ollut alkoholitonta viiniä, en ole juurikaan huomannut illan kulussa eroa aikaan ennen alkoholikokeiluani. Ihan yhtä tylsää on ollut ja ihan yhtä reippaasti olen jaksanut suorittaa keskustelua ilman alkoholin tuomaa piristettäkin.
Erikoisin tapa, jossa olen todennut lumejuoman toimivan, on perjantaikuohuva. Rankka työviikko on takana ja viikonloppu edessä. Ajatus tuntuu hyvältä. Ostan kauppareissulta pullon Lehtikuohua ja sen jäähdyttyä kaadan juomaa kuohuviinilaseihin itseni lisäksi sekä miehelleni että tyttärelleni. Skoolaamme yhdessä viikonlopulle. Siinä hetkessä en kaipaa alkoholiprosentteja promillenkaan vertaa.
Lauantai 4. helmikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavat nautinnontuottajat: Lepo
Olotila: Viikonloppuinen
____
Jonotan pullonpalautukseen lähimarketin kärrynottopisteen takana. Mukanani on kolme muovipussillista tyhjiä pulloja. Ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni suurin osa pulloista on tyttären tyhjentämiä limupulloja, Coca Colaa enimmäkseen. Jonkin verran on mukana myös miehen tyhjentämiä oluttölkkejä. Viinipulloja on vain muutama. Vieraita on käynyt pari kertaa kuukauden sisällä.
En muista että maakellarimme tyhjien pullojen kaatopaikka olisi koskaan ollut näin tyhjä. Se on tavannut olla petollinen paikka. Poissa silmistä. Poissa ajatuksista. Rehellisyyden silmälasien läpi katsottuna se on ollut raadollinen peili käyttämäni alkoholin määrästä. "Tyhjiä pulloja on näin paljon, koska palautan niitä todella harvoin", olen tavannut selittää itselleni. Se ei tietenkään ole totta. Tyhjiä pulloja on paljon, koska olen juonut paljon alkoholia. Nyt niitä on vähemmän.
Korvaavat nautinnontuottajat: Lepo
Olotila: Viikonloppuinen
____
Jonotan pullonpalautukseen lähimarketin kärrynottopisteen takana. Mukanani on kolme muovipussillista tyhjiä pulloja. Ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni suurin osa pulloista on tyttären tyhjentämiä limupulloja, Coca Colaa enimmäkseen. Jonkin verran on mukana myös miehen tyhjentämiä oluttölkkejä. Viinipulloja on vain muutama. Vieraita on käynyt pari kertaa kuukauden sisällä.
En muista että maakellarimme tyhjien pullojen kaatopaikka olisi koskaan ollut näin tyhjä. Se on tavannut olla petollinen paikka. Poissa silmistä. Poissa ajatuksista. Rehellisyyden silmälasien läpi katsottuna se on ollut raadollinen peili käyttämäni alkoholin määrästä. "Tyhjiä pulloja on näin paljon, koska palautan niitä todella harvoin", olen tavannut selittää itselleni. Se ei tietenkään ole totta. Tyhjiä pulloja on paljon, koska olen juonut paljon alkoholia. Nyt niitä on vähemmän.
Keskiviikko 1. helmikuuta 2017
Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Kevyt
____
Punnitsen itseni, kun herään. Se on ollut tapa jo kolmattakymmenettä vuotta. Aamupunnitus ilman vaatteita joka kuukauden ensimmäinen päivä ja tulos exceliin omalle kotitietokoneelle. Graafi muistuttaa Hetta-Pallas vaellusreitin korkeuskäyrää, suuntana Pallastunturi. Tänään mentiin kuitenkin alamäkeä.
Paino on pudonnut kahden kuukauden juomattomuuden aikana 2,5 kiloa. Olen toki liikkunutkin, mutta en juuri normaalia enempää, oikeastaan päinvastoin. Jäinen sää on aktiivisesti estänyt työmatkapyöräilyä. Makeaa olen syönyt tavallista enemmän. Erityisesti Kolmen kaverin suklaajätelöä olen testannut noin kerran viikossa korvaavana nautinnontuottajana. Painonpudotusta se ei näytä estäneen.
Alkoholitta elämisen terveysvaikutukset ovat eittämättömät. Sen olen toki huomannut tämän ihmiskokeeni aikana. Painonpudotus ei ole ollenkaan ainoa positiivinen asia.
Nukun huomattavasti paremmin, kun en ole juonut edellisenä iltana. En ole koskaan ollut huono nukkuja, en alkoholipöllyssäkään, mutta näiden muutamien kuukausien aamuina olo on ollut huomattavasti levänneempi kuin aiemmin. Asiantuntijat selittävät sitä syvän unen osuuden lisääntymisellä. Alkoholi estää syvään uneen pääsemistä. Mitäpä minä sitä kiistämään.
Mahani toimii paremmin ja säännöllisemmin ilman alkoholia. Olen itse tutkinut urallani suolistobakteereja ja tiedän, että viina muuttaa ihmisen suolistossa symbioottisesti elävien hyvien pöpöjen määrää ja laatua. Kun isossa amerikkalaisessa suolistobakteeritutkimuksessa käytettiin koehenkilöinä opiskelijoita, ruvettiin ihmettelemään, miksi koehenkilöiden mahamikrobit muuttuivat lähes systemaattisesti aina perjantaisin ja samalla tavalla viikosta toiseen. Selitys oli kampuksella järjestettävät perjantaibileet ja niissä nautittu alkoholi.
Maksan sanotaan olevan elin, joka kärsii alkoholista eniten, enkä epäile sitä yhtään. Omalta kohdaltani en osaa sanoa maksani hyvinvoinnista juuta enkä jaata. Olen muutaman kerran pyytänyt työterveystarkastuksissa maksa-arvojen mittaamista, erityisesti hiilihydraattivapaan transferriinin, jonka tiedän olevan hyvin toimiva alkoholismi-indikaattori. Koskaan ei mikään noista mittauksista ole osoittanut hälyyttäviä arvoja. Vaikka olen mielestäni sipittänyt viiniä kuin sieni. Herää kysymys, omistanko supermaksan.
Yksi terveysmittari ei ole siirtynyt alkoholittoman jaksoni aikana positiivisiin lukemiin, vaikka olisin niin toivonut. Se on verenpaine. Kirjallisuus kertoo verenpaineen laskevan jopa lyhyemmänkin juomattoman ajanjakson aikana. Minulla näin ei ole käynyt. Mutta toisaalta eipä ole stressikään helpottanut. Paine työssä jatkuu kovana, eikä stressiä helpottavia nautinnonkorvaajia ole juuri löytynyt. Aktiivisesta etsimisestä huolimatta.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Kevyt
____
Punnitsen itseni, kun herään. Se on ollut tapa jo kolmattakymmenettä vuotta. Aamupunnitus ilman vaatteita joka kuukauden ensimmäinen päivä ja tulos exceliin omalle kotitietokoneelle. Graafi muistuttaa Hetta-Pallas vaellusreitin korkeuskäyrää, suuntana Pallastunturi. Tänään mentiin kuitenkin alamäkeä.
Paino on pudonnut kahden kuukauden juomattomuuden aikana 2,5 kiloa. Olen toki liikkunutkin, mutta en juuri normaalia enempää, oikeastaan päinvastoin. Jäinen sää on aktiivisesti estänyt työmatkapyöräilyä. Makeaa olen syönyt tavallista enemmän. Erityisesti Kolmen kaverin suklaajätelöä olen testannut noin kerran viikossa korvaavana nautinnontuottajana. Painonpudotusta se ei näytä estäneen.
Alkoholitta elämisen terveysvaikutukset ovat eittämättömät. Sen olen toki huomannut tämän ihmiskokeeni aikana. Painonpudotus ei ole ollenkaan ainoa positiivinen asia.
Nukun huomattavasti paremmin, kun en ole juonut edellisenä iltana. En ole koskaan ollut huono nukkuja, en alkoholipöllyssäkään, mutta näiden muutamien kuukausien aamuina olo on ollut huomattavasti levänneempi kuin aiemmin. Asiantuntijat selittävät sitä syvän unen osuuden lisääntymisellä. Alkoholi estää syvään uneen pääsemistä. Mitäpä minä sitä kiistämään.
Mahani toimii paremmin ja säännöllisemmin ilman alkoholia. Olen itse tutkinut urallani suolistobakteereja ja tiedän, että viina muuttaa ihmisen suolistossa symbioottisesti elävien hyvien pöpöjen määrää ja laatua. Kun isossa amerikkalaisessa suolistobakteeritutkimuksessa käytettiin koehenkilöinä opiskelijoita, ruvettiin ihmettelemään, miksi koehenkilöiden mahamikrobit muuttuivat lähes systemaattisesti aina perjantaisin ja samalla tavalla viikosta toiseen. Selitys oli kampuksella järjestettävät perjantaibileet ja niissä nautittu alkoholi.
Maksan sanotaan olevan elin, joka kärsii alkoholista eniten, enkä epäile sitä yhtään. Omalta kohdaltani en osaa sanoa maksani hyvinvoinnista juuta enkä jaata. Olen muutaman kerran pyytänyt työterveystarkastuksissa maksa-arvojen mittaamista, erityisesti hiilihydraattivapaan transferriinin, jonka tiedän olevan hyvin toimiva alkoholismi-indikaattori. Koskaan ei mikään noista mittauksista ole osoittanut hälyyttäviä arvoja. Vaikka olen mielestäni sipittänyt viiniä kuin sieni. Herää kysymys, omistanko supermaksan.
Yksi terveysmittari ei ole siirtynyt alkoholittoman jaksoni aikana positiivisiin lukemiin, vaikka olisin niin toivonut. Se on verenpaine. Kirjallisuus kertoo verenpaineen laskevan jopa lyhyemmänkin juomattoman ajanjakson aikana. Minulla näin ei ole käynyt. Mutta toisaalta eipä ole stressikään helpottanut. Paine työssä jatkuu kovana, eikä stressiä helpottavia nautinnonkorvaajia ole juuri löytynyt. Aktiivisesta etsimisestä huolimatta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)